Mökkipiha

Kun on valinnut tai ajautunut mökin asujaksi, joka sisältää ison pihamaan niin seurauksena voi olla työleiri. En varmaan yksin olisi ryhtynyt tähän hommaan. Mökillä ollessa tulee miettineeksi seuraavaa työtä, kun toisen saa valmiiksi.

Esimerkiksi ruohon leikkuu. Vanhan maalaistöllin piha on niin kuoppainen ja kiviäkin on ruohopeitteen alla jonkun verran. Siihen ei voi ajatellakaan mitään moottorisoituja vehkeitä. Tavallinen työnnettävä leikkuri on käytössä. Leikkuri seisoo nurkalla valmiina. Mies lykkelee sitä edestakaisin jatkuvasti. Välillä hän kaivaa raivaussahan pahempia pöheikköjä kaataakseen. Tässä kuvassa pihamaa näyttää tasaiselta, mutta ei ole.

Eikä tässä vielä kaikki, vielä pihaan liittyy sammaloitunut puutarhaosuus ja metsäisempi osuus, joita ei voi siistiä, kuin raivaussahalla, trimmerillä tai viikatteella.. Pihan ympärillä ja pihassakin seisoo mäntyjä ja muita puita, jotka tekevät mullan happamaksi.

Istutin vielä uuden raparperin kuuliljojen viereen.

Puutarhassa näyttävämpiä ja käytännöllisiä istutuksia ovat ryhmät, jotka koostuvat erilaisista kasveista. Ne ovat ruohikon hoidon kannalta parempia, kuin yksittäiset kasvit. Ei se isossa pihassa haittaa, mutta pienessä pihassa leikkurilla on hankala liikkua. Olisi parempi jos istuttaa pihan täyteen kasveja ja avaa kulkukäytäväksi vain polkuja.

Näin ne hommat ovat jakautuneet, minä istuttelen ja mies hoitaa raskaimmat nurmikon leikkuut ja puiden kaatamiset. Tosin kaikenlainen kaivaminen näin kivisessä maastossa on raskasta. Usein täällä siirrellään kiviä paikasta toiseen.

Sademittarin seuraaminen on tärkeää. tällä viikolla koko sademäärä oli 45 mm. Satoi kahtena päivänä.

Hupitoimintaa on puiden ja kaikenlaisen muun puun poltto grillissä. Tässä palaa lahonnut linnunpönttö.

Mökkiläisellä on vapaus tehdä mitä haluaa. Minulle mökillä on rajattomat marjastusmahdollisuudet metsissä. Sienet tietysti. Liikuntaa voi harrastaa lenkkeillen ja uida järvessä, jonne on 2 km.

Saunominen on ihan huippua ja eläinten seuraaminen. Tietysti puutarha kaikkineen. Kasvimaa. Plussapuolet voittavat miinuspuolet.

Pavut siinä kukkivat, satoa odottelen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista