sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukukat

Minua eniten joulukukista miellyttää Amaryllis.  Se voittaa kauneudessa haisevan hyasintin ja prameilevan joulutähden.  Sen kukintaa joutuu välillä odottamaa päiväkausia, mutta kun se aukaisee suoran vartensa päähän kauniin kukkansa, sen huomaa jokainen huoneeseen tulija.  Tämän vuotinen amaryllis on vielä nupullaan, enkä ole ihan varma ehtiikö se avautua jouluksi.
 
Monena vuonna  olen ostanut vain sipulin ja laittanut itse ruukkuun.  Tänä vuonna ostin valmiiksi istutetun ja nyt jännätään avautuuko vai ei.
 
Viime vuotisista on kuvia otettu.  Se on aina pakko ikuistaa jälkeen päin ihailtavaksi.  Tässä on parilta viime vuodelta otetut kuvat.  Keli näyttää olevan nytkin samanlainen, ettei mitään erilaista.
 

 
Löysin tämän linkin jossa on kauniita amarylliksiä ja niiden hoitoa.  Taidanpa lisätä blogin omaankin listaani.
 
Joulun odotuksen jännitystä voi helpottaa kukkien hoidolla.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Puutarhakirjat

Kirjojen rakastajana rakastan myös puutarhakirjoja.  Niitä tulee useimmiten hankittua hetken mielijohteesta.  Melkein aina alennuskoreista.  En ole koskaan varta vasten mennyt kirjakauppaan tietty kirja mielessäni.  Minulle kertyy kirjoja aika paljon, vaikka yritän vältellä ostamista, kirjoja on muistakin aiheista tietenkin kuin puutarhasta.  Niitä on hauska selailla näin talvisin, kun suunnittelee seuraavaa kesää.  Kirjastostakin tulee laahattua kotiin kirja poikineen.
 
Keittiöpuutarha kirjassa on kauniita kuvia.  Minun kasvipuutarhani ei ole koskaan näyttänyt niin kauniilta.
 
 Rakentaa en osaa mitään, tai minulla ei ole siihen kiinnostusta.  Haen pihan rakennuskirjoista ideoita joita rakentava siippani voisi toteuttaa pyynnöstäni.



 Kotipuutarhurin käsikirja taitaa olla katsotuin kirjani.  Siinä on selkeitä ohjeita tavalliselle harrastajalle.  Muutkin Suomessa tai suomalaisille tarkoitetut kirjat ovat hienoja.


 Rahan säästämiseksi tämä kirja on hankittu.  Tosin puutarhaa ei saa pikkurahalla.  Kaikki menee minkä siihen voi laittaa.

Tämä kirja nousee aina talvella kokeilujen ansiosta esiin.  Kaikenlaista voi kasvattaa sisällä ruukussa.  Mielenkiintoista on aina seurata nouseeko mullan päälle mitään.  Kokeiltu on ainakin appelsiini, avokado, paprika ja jotain muutakin.  Seuraavaksi voisin kokeilla mangoa. 
 

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Erehdysten kautta voittoon

Tämä vuosi, 2015, on ollut ongelmallinen ja paljon kasveja ja kukkia tuhoutui.  Jotain aina kuitenkin onnistuu, kun paljon tekee.  Erehdysten kautta voittoon.  Puutarhan hoidossa on se hyvä puoli, että seuraavana vuonna voi aloittaa ihan alusta.  Mitään ei ole menetetty jos tänä vuonna ei kasva mitään tai säät eivät ole otolliset kasvattamiselle.
 
Kokeilevana luonteena tulee kokeiltua sellaisia kasveja, mitä ei ole tarkoitettu Suomen leveyspiirille.  Toiset ovat tarkoitettu lämmitetyille kasvihuoneille tai muhkeille multamaille.  Satakunnan maaperä on kivikkoista ja ohuen mullan peittämää.  Vaatii paljon työtä, että täällä saa jotain kukoistamaan.  Uutta multaa ja paljon ravinteita.
 
 
Laittelin tähän videoon muutamia kuvia mökiltä ja rivitalon pihasta.  On niitä onnistumisia tullut minullekin, vaikka aika pienessä mittakaavassa.  Ensi kesänä taas aloitetaan uudella sykkeellä ja tarmolla.
 
Kuvaamisella saa muistot jäämään mieleen pidemmäksi aikaa.  Niistä on iloa.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ensilumi

Ensilumi saapui Poriin 21.11.2015.  Paljon valoisampi luonto säihkyy ikkunan takana.  Säätiedotus lupasi lumen pysyvän pari päivää.  Se ei ole pitkä aika.  Lunta ei tällä niin paljon tullut, että olisi tarvinnut lapioon tarttua.
 
Mukavan näköistä on vielä, ennen kuin muuttuu loskaksi.  kameraan piti tarttua ja kuvata ensimmäiset lumet.
 





 

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Uuniruokaa ja piirakoita

Lahjaksi saatu piirakkakirja houkutti tarttumaan kauhan varteen,  Yksi ohje on vasta kokeiltu, mutta jatkoa seuraa.  Syksy on muutenkin uuniruokien aikaa.  Miten hyvältä maistuvatkaan padat ja piirakat, laatikot ja paistikastikkeet.  Kasviksia voi käyttää tuoreena ja mukana piirakoiden ja laatikoiden teossa.
 
 
Kaalilaatikko on yksi rakkaista laatikkoruuista, josta olen pitänyt lapsesta saakka. 
 
Kaalikaatikko
 
1 kg kaalia paloitellaan ja keitetään suolatussa vedessä pehmeäksi.  ½ kg jauhelihaa ja yksi sipuli paistetaan pannussa kypsäksi.  Maustetaan mustapippurilla ja suolalla.  Sekoitetaan kaalisilppu, jauheliha ja kourallinen n. 1 dl puuroriisiä.  Pieneen vesitilkkaan liotettu lihaliemikuutio tai vastaava määrä suolaa sekä iso ruokalusikallinen meiramia.  7-8 dl maitoa ja kananmuna.  Paistetaan alle 200 asteen lämmössä 2,5 tuntia.
 
 
Laatikon voi pakastaa.  Kaalilaatikon maku vain paranee seuraavaksi päiväksi.
 

 
Hernekeittoa olen keittänyt pakastimeen monta litraa.  Ruuanlaitto ja leipominen itse ovat parhaita tapoja rahan säästämiseksi.  Säästämisen lisäksi se on hauskaa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kirppislöytöjä

On silloin tällöin mukava kierrellä kirpputorilla.  Useimmiten sieltä ei löydä mitään mukavaa.  Hinnat ovat turhan kalliita kirpparitavaroiksi.  Tänään sattui kumpikin kohdalleen.  Ehkä en näitäkään tavaroita olisi tarvinnut, mutta oli ihan pakko ostaa.  Myyjä halusi päästä eroon vanhoista tyynyliinoista, pitseillä koristelluista ja pitsiliinoista.  Mukaan tuli vielä kaksi isoa pöytäliinaa ja pari pienempää.  Kaikki tämä kaksi euroa.  Siinä oli hinta kohdallaan.
 
 
Minä näin jo sieluni silmin, miten levitän jouluksi valkean liinan keittiön pöydälle jouluna.  Jotain muuta väriä lisäksi.  Kaikki eivät arvosta vanhaa kauneutta tekstiileissä.  Tyynyliinoja en laita nukkumatyynyihin vaan koristetyynyihin.  Joku on nähnyt paljon vaivaa tehdäkseen jotain kaunista.  Ne vaativat esillä olemista, eivät hyllyn perukoille laittamista.
 
En ole hyvä käsitöissä, mutta arvostan muiden tekemiä töitä.  Kaiken hyvän päälle on vielä hienoa, kun ne saa halvalla Vilenin tyyliin.
 
 

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kuvia puhelimella

Puhelin on aina mukana kävellessä ja sillä on mukava napsia ohimeno-kuvia.  Ei niin laadukkaita, mutta lenkin jälkeen niitä on kiva katsella.  Toki puhelinten bikselit ovat suurentuneet ja niillä saa jo aika kivoja muistoja.  Instagramiakin olen muutaman kuvan verran opetellut.  Kuvien laatu ei olekaan siinä kaikkein tärkeintä vaan nopeus ja yllätyksellisyys.  Usein ei ole kameraa mukana, eikä aina kehtaa sitä ottaa esiin.  Nykyisin on niin tavallista, että kaikilla on puhelin kädessä ja sillä voi napsaista kuvan tuosta noin vaan, ilman suunnitelmaa.  Kukaan ei oletakaan, että kuvat säväyttäisivät laadullaan.  Nämä kuvat eivät ole kyllä kovin yllätyksellisiäkään, mutta aina voi oppia.
 Luvian kirkko sattui tähän kuvaan.
 
Työpaikan seinältä bongattu perhonen.  Taidetta puusta.


Kuntolenkillä pakkasen aikaan aamulla.

 Maaseudun peltomaisemaa
 

tiistai 6. lokakuuta 2015

Hiljaiseloa

Vähän on ollut hiljaista puutarharintamalla.  Vielä en ole herännyt puutarhan syyskohentamiseen kunnolla.  Puutarha pitäisi ensin siivota perusteellisesti.  Illat ovat jo niin pimeitä, että valoja voisi jo laittaa.  Kynttilätkin on vielä ostamatta.  Naapurustoa tarkkaillaan kuka ensimmäiseksi laittaa valoa oven pieleen.  Eiväthän ne mitään jouluvaloja ole.  Suomessa on syksy niin pimeä, että turvallisuudenkin kannalta on parempi astella tuikun valaisemia portaita.
 
Ensimmäisiä pakkasaamujakin on jo koettu.  Kauniilta näyttää luonto pakkasen jälkeen.  Aurinko vielä hetkeksi pilkistää ja valaisee ympäristöä.  On  mukava nauttia kauniista päivästä lenkillä tai muuten vain ulkona liikuskelemalla.
 
En ole enää vuosiin ostanut kanervia tai krysanteemeja.  Omat kukat kestävät aika kauan kukassa.  Syysastereita istutin pari vuotta sitten etupihalle ja ne kukkivat vielä täyttä häkää.
 
 
Otin tämänkin helpolla ja liitin linkin, mistä näkee kuinka kaunis Syysasteri voi olla. 
 
Syksy on vähän ihmisillekin voimien hakua ja uusien ideoiden keräämistä seuraavaa vuotta varten.  Puutarhakirjoja taidetaan lukea syksyllä ja talvella melkein enemmän kuin kesällä.  Kesällä puurretaan ulkona ja ihaillaan käsien töitä.
 
Luonto vaipuu myös keräämään voimia seuraavaa kesää varten.
 

 
 
 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kukkia tai oksia asetelmiksi

Luonto tekee omia värivalintojaan ja kaunistautuu syksyä varten.  Luonto on siinä aivan ehdoton voittaja.  Tänä vuonna ei taida tulla niin hyvää ruskaa, kuin viime vuonna oli koko Suomessa. 
 
 
 
 
 
Jotain voi kokeilla kotonakin.  Minä halusin yrittää koota syksyä sisällekin.  Ostin Oasissientä ja kastelin sen hyvin.  Tökein siihen kukkia ja syksyn kasveja.  En ole hyvä taiteissa, enkä kukkien asettelussa, mutta kivaa se on.  Nopeaa askartelua ja kestää kauemmin kuin kukat maljakossa.  Siinä varmaan kehittyy ja oppii asettelemaan kauniimmin.  Kirjoista löytyy tietoa ja netissä on jollakin varmaan blogejakin.
 
 
Varret eivät saa olla kovin pehmeitä tai niitä täytyy tukea jollakin.  Olen nähnyt taitavien käsien tekemiä pöytäkoristeita kukista.  Pelkistä oksistakin saisi kauniita ja kestäviä asetelmia.
 
Ovikranssien tekokin on asettelua.  Se onkin oma lajinsa, johon en rupea. 
 
Luonto on humoristinenkin.  Tässä varsinainen tuulitukka.
 
 
 
 


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Istutetaan vielä jotain

Syysistutukset pyörähtivät käyntiin.  Sain taas uuden puun tarhaani: Malus Royal Beauty = Riippaomenapuu.  Malus Purpura - ryhmä.
 
Se kasvaa noin kaksi metriseksi.  Tumman viininpunaiset lehdet ja purppuranpunaiset kukat.
 

Tällainen ruippana se oli istuttaessa, toivottavasti ensi keväänä tuuheampi.  Puu on suojattava hyvin talveksi, etteivät rusakot, peurat ja hirvet syö sitä.  Kyllä puun pitäisi tällä leveysasteella pärjätä.  Olen ihaillut tämän sorttisia puita muiden puutarhoissa, mutta omassani en.  En ole ihan varma, syövätkö linnut näitä.  Koristeomenapuu se on joka tapauksessa.
 
 
Muutama lomapäivä kuluu nopeasti puutarhaa mökillä siistiessä.  Töistä ei ole puutetta.  Pari syysleimuakin lisäsin kukkapenkkiin.  Ne tuoksuvat ihanalta.

Lehdet ovat vielä tiukasti puissa, haravointia ei kannata aloittaa.  Syksy on kaunista aikaa, aurinkokin valaisee vielä ja saa värit hehkumaan.  En ymmärrä ihmisiä, jotka masentuvat syksyllä.
 

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Tervanpolttoa ja muita perinteitä

Syksy on kaikenlaisten markkinoiden aikaa,  Satoa yritetään myydä ja kaupata muutakin tavaraa.  Toisilla markkinoilla esitellään perinteisiä tapoja tehdä asioita.  On hienoa, että on yritteliäitä ihmisiä. Elokuussa kävimme Nakkilan Tappuritapahtumassa.  Joka vuosi sinne ei ole tullut mentyä, mutta aina silloin tällöin.  Tänä vuonna mielenkiintomme oli tervanpoltossa.  Omaan käyttöön olisi mukava sitä tehdä,  Se ei tuntunut kovin monimutkaiselta, kun vaan itseltä löytyisi tervaspuuta.
 
Vanhat jutut tuntuvat muutenkin, kuin uusilta ja hienoilta asioilta.  Kodeissa on pitänyt osata tehdä ja valmistaa kaikenlaista, silloin kun niitä ei saanut valmiina kaupasta.  Tai ne olivat niin kalliita, ettei raha riittänyt.  Perinnetapahtumiin satsataan enemmän, kuin tavallisiin markkinoihin, missä myydään lakritsaa ja tilpehööriä.  Ne on äkkiä käyty läpi.  Perinnemarkkinoilla viivähtää mielenkiintoisia tapahtumia seuraten muutaman tunnin.
 



 
Käsityötaito on ollut suurta ja on vieläkin Suomessa.  Monet pitävät käsillä tekemistä rentouttavana harrastuksena.  Monet ansaitsevat sillä vieläkin elantonsa.  Ne jotka eivät osaa tehdä voivat nauttia katsomisesta tai ostamalla tuotteita, niin kuin minä.  Ruuanlaitto ja puutarhan hoito kuuluvat myös käsillä tekemiseen ja niitä yritän kovasti opetella.  Toiset käsityöt tuntuvat kalliilta, mutta eivät työhön nähden varmaan ole.
 
http://www.kotinet.com/jarmo.raudaskoski/tervanpoltto.htm

Tässä linkissä on vaihe vaiheelta tervanpoltto.

torstai 27. elokuuta 2015

Puutarha syyskesän auringossa

Kesä on kääntynyt syksyyn.  Väistämättä lehdet kellastuvat ja kukat rapistuvat.  Onneksi on erilaisia ja eri aikaan kukkivia kasveja.  Nyt syyskukat pääsevät loistamaan.  Leimut, syyshortensiat, lumipallohortensiat ja monet muut, ne antavat väriä syyskesään.
 
Olen koittanut laittaa kukkapenkkeihini monen ajan kasveja.  Puutarha näyttää kauniilta, kun sateen lomassa aurinko luo edes yhden säteen kasveihin.
 


 
Vähän kerrallaan siivoan kuihtuvia kasveja pois.  Jäähyväisiä kesälle vietän monta viikkoa, kunnes lopulta on katkottava kaikki pois.  En halua jättää varsia lumen alle.  Jos lunta ei sadakaan, niin kukkapenkki on lohduttoman näköinen ruskeana.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Punaiset ruusut


 Punainen on lempivärini, ainakin kun puhutaan ruusuista.  Ne hehkuvat auringon valossa niin kauniisti.  Sääli vain, että kukinta kestää niin vähän aikaa. 
 
Ehkä ne eivät näyttäisi  niin kauniilta jos ne olisivat koko ajan kukassa.  Se tuntuisi liian tavalliselta.

Viime vuotinen äitienpäiväruusukin äityi kukkimaan runsaasti.  Talvi oli kyllä aika leuto ja säästi monet sellaisetkin kukkaset, jotka kovana talvena jäätyvät.

"Punaiset ruusut

Englannin kansalliskukkanakin tunnettu punainen ruusu on romanttisen rakkauden, rohkeuden ja kestävän intohimon ehdoton symboli. Sen sanotaan saaneen värinsä kreikkalaisen jumalattaren Afroditen verestä hänen haavoittuessaan ruusupensaan piikeistä uljasta Adonista tavoitellessaan. 'Minä rakastan sinua' on viesti, jota punaisilla ruusuilla kerrotaan. Punainen, nupullaan oleva ruusu viestittää koskematonta kauneutta, jonka terälehtien avautuminen samettiseen hehkuun kuvaa siirtymistä viattomasta ajasta kypsään ikään."  Lainaus on tästä sivulta.
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/symboliikka/ruusut.php

torstai 13. elokuuta 2015

Marjastusta

Kaikki marjat eivät ole syötäviä vaikka ovat kauniita ja punaisia.  Ihmettelin kävelylenkillä, mitkä kauniin punaiset marjat pilkottavat pensaiden keskellä.  En ole niitä aiemmin nähnyt ja minua valistettiin, että kasvi on näsiä, jonka marjat ovat myrkyllisiä.
 
 
Kauniina terttuina marjat ovat herkullisen näköisiä.  Niitä eivät syö eläimetkään.  Mikä tarkoitus niilläkin on?  Marjoja riittää nyt kyllä muutenkin.  Mustikkaa on metsät täynnä.  Herukoiden poimintaan pitäisi seuraavaksi ryhtyä.  Tänä vuonna en keitä kuin tarpeen mukaan.  Ei ole mitään mieltä tuhlata sokeria.  Seuraavana vuonna sitten lisää.
 
Metsävadelmiakin pitäisi olla hyvin kun on ollut tarpeeksi kosteaa.  Vadelmat ovat mukavia noukittavia, kun pensaat ovat korkeita, eikä tarvitse kontillaan olla. 
 
Omista mansikkapensaista olen saanut pakastimen täytettä.  Viime vuonna istutetut taimet antoivat mukavasti satoa.  12 taimea istutin ja näin ensimmäisenä vuonna tuli n.6 l marjoja.  Kyllä kannatti verkottaa penkit, etteivät linnut päässeet apajille.
 
 

tiistai 4. elokuuta 2015

Uutta kasvua puutarhaan

Pari kokeilua puutarhassa olen taas tehnyt.  Ne liittyvät lannoitteeseen ja uusien kukkien saamiseen.  Alppiruusuni ovat voineet vähän huonosti ja lannoitin niitä nyt Neko-lannoitteella.  Seuraavana kesänä sen vasta näkee,  mitä on tuloksena.
 

Siinä oli maininta käytöstä.  Sitä laitetaan kaksi kertaa, ensimmäisen kerran keväällä ja toisen kerran kukkiessa.  Laitoin pari viikkoa sitten, kun kukinta-aika oli jo ohi, jos ne olisivat kukkineet, mitä ne eivät tehneet. Toivotaan parasta.
 
Toinen mitä kokeilin oli unikon siemenet.  Ihan maustehyllystä poimituilla siemenillä.  Ne ovat lähteneet kasvuun.  Mielenkiintoinen ja halpa kokeilu.  Aloitin pienellä määrällä.  Loput voi sirotella sämpylöiden päälle tai kokeilla uudelleen. 
 
 
 
 
 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kanttarelli vai keltavahvero, ihan sama

Sienimetsän aromit tunkevat sieraimiin.  Kantarelleja on polkujen reunat keltaisenaan.  toiset ovat vielä sormenpään kokoisia, osa on kasvanut isommiksi.  Nyt alkaa sienestäjän toiveajat.  Sadetta on saatu riittävästi, lämpöäkin jonkun verran.  Onneksi sattui viikonlopuksi kaunis aurinkoinen päivä, sienikoppa täyttyi keltaisesta kullasta.
 
 
Ei tarvinnut edes kauaksi mennä, mökin ympäristöstä löytyy tallattuja polkuja.  Vahverot eivät kasva kunnolla heinikossa, ainakin niitä täytyy kuopia esiin.
 
Sienireseptit on kaivettava esiin.  Löysin jostain vanhasta lehdestä sienikeiton ohjeen, johon oli lisätty aurajuustokermaa, sitä on kokeiltava.  Sienet voi valmistaa varmaan ilman voita ja kermaakin, mutta onhan sieniruuat parempia niiden kanssa.
 
 
Kaikki eivät pidä sienistä, mutta jos haluaa aloittaa sienien syömisen, keltavahverosta on helppo aloittaa.  Sen tunnistaa hyvin ja se on mieto maultaan.