Puutarhapolun varrelta

  Nimi on nykyisin Eteläpää resort.  Uusi liikkeenpitäjä on alkanut kunnostaa rakennusta ja toimintaa.  Eteläpää on Siikaisjärven pohjukassa metsäisessä maisemassa.  Ravintolatoimintaa, mökkien vuokrausta ja paljon muuta.  Paikka on minulle tuttu monesta käynnistä ja uintireissuista.  Nyt siellä tuntuu olevan uutta ja virkistävää tapahtumassa. https://etelapaa.fi/ Liikunnallisille ihmisille hyvä paikka.  Kuntorata, kuntoportaat, frisbeerata, pienoisgolf ja tietysti uimaranta.  Veneilyä ja kalastustakin voi harrastaa.  Mekin siirsimme pienen soutuveneemme täksi kesäksi laituriin. Uimassa olen käynyt monta kertaa.  Hiekkarantaa on tehty, varpaat viihtyy.  Lapsille on matalampi rajattu alue ja aikuiset pääsevät uimaan uimaan niin pitkälle, kuin uskaltavat. Polkuja on monen pituisia.  Niissä on haastaviakin nousuja ja kun niihin vielä yhdistää portaat niin kunto kasvaa. Metsä on kangasmetsää, hyvää puolukkamaastoa.  Senkin voi...

  Siikaisten motto ja tunnuslause on Luontoa käydä edellä.  Eihän täällä paljon muuta olekaan.  Mökkiläisenä luonto on lähellä ja siellä jo on vaikka ei muuta, kuin astuu ulos ovesta.   Syksyisenä päivänä ei oikein tapahdu mitään erikoista.  Haravointi ja syksyn muut puuhat antavat liikettä ihan tarpeeksi, mutta on mukava välillä lähteä kävelemään ympäristöön.  Kävelylenkillä aistii syysmetsän tuksun ja muutokset luonnossa. Järvi odottaa tyynenä päivänä kylmän tuloa.  Vielä ei ole laituria vedetty rannalle, eikä veneitä pois vedestä.  Vääjäämättä syksy tulee ja silloin vain pitää nauttia siitä mitä on edessä.   Kallion päällä kulkeva pieni polunpätkä avautuu järvelle, joka hohtaa kirkkaana auringonpaisteessa.  Vesi on oikeasti ruskeata.  Se on suolta ja metsästä tullutta vettä. Mieli virkistyy ja jaksaa taas tarttua syystöihin.  Ei ole pakkoa haravoida koko aikaa.  Lehdet putoilevat vielä kuukauden aikaa ainakin....

  Sateinen päivä sotki  puolukanpoiminta suunnitelmat.  Lähdettiin käymään kirkolla.  Siellä on Siikaisten kunnan ainoa varsinainen kauppa.  Se palvelee 10-20 km säteellä maaseudun ihmisiä.  Kirkonkylässä on lisäksi kioski-puutarhamyymälä, huoltoasema ja apteekki, joka on auki kolmena päivänä viikossa.  Kirjasto löytyy myös.  Toripäivä kerran viikossa.  Palveluita siis löytyy saman verran, kuin maalaiskunnissa yleensä. Toisella puolella tietä on tällä hetkellä pakkohuutokaupassa oleva isohko rakennus.  Siinä olisi liiketiloja monelle yritykselle.  Kallis pitää jos ei ole ostajia.  Monella kunnalla on vaikeuksia.  Väkimäärä vähenee. Kirkko on komea.  Sinne mahtuu kunnan koko asukasmäärä.  Seurakunta liitettiin Kankaanpään seurakuntaan pari vuotta sitten.  Kirkon Jumalanpalveluksissa käy n. 25 henkeä kerralla.  Tosin ei siellä enää pidetä niitä joka sunnuntai. Mökille tullessamme tuomme yleensä  ruok...

  Siikainen Hirvijärvi.  Keväällä kaikki näyttää heleän vihreältä.  Pohjois-Satakunta on kivistä ja karua seutua.  Sieltä löytyy silti joskus pelloiksi raivattuja ja vielä viljeltyä osaa.  Ne saavat maaseudun näyttämään upealta ja värikkäältä. Kylätiet halkovat peltoja ja metsiä.  Muutama taajama on vielä hengissä.  Yksittäisiä taloja mäkien päällä.  Järven rannat on tontitettu mökkiläisille.  Kuivan maan mökitkin ovat nyt käyneet kaupaksi.  Tämä kylä ja kunta ovatkin lähikaupunkien mökkipaikkakuntana suosittu.   Viime vuoden kuva rannalta.  En ole vielä talviturkkia järveen heittänyt.  Hyvä uimaranta yleiseen käyttöön ihan tien vieressä. Maalta päin katselessa ihmettelee puheita metsien vähenemisestä.  Täällä ovat maisemat metsien suhteen olleet viimeisen 40 vuoden aikana samanlaiset.  Joskus niitä kaadetaan, mutta ne kasvavat uudelleen ja niihin on pakko istuttaakin taimia.   Maitotilalliset ovat...

 Poikettiin Siikaisten kotiseutumuseon pihaan pystytettyyn itetaidenäyttelyyn.  Tarjolla oli taiteen lisäksi kahvia ja pullaa sekä pienimuotoista musiikkiesitystä.  Ilma oli mitä kaunein.  Pienen kunnan vielä pienempi aktiivinen ryhmä oli järjestänyt mukavan päivätapahtuman.   Tätä taidetta ei tarvitse arvioida hyväksi tai huonoksi.  Katsojan silmä sen kertoo ja hauskoja ideoita saatiin.  Kenties joku tekotapa onnistuisi minultakin. Ei tarvinnut kuin kävellä ja ihmetellä ihmisten taituruutta.  Aikaa näihin on ainakin mennyt ja voi olla, että rahaakin.  Toisten roska on toisten taiteiluaine. Alueen rajaukseenkin oli käytetty aikaa.  Paperiviirejä oli liimailtu naruun.  Kaikki oli leikattu lehdistä. Sementtityöt ovat varmaan monen puutarhaharrastajan kokeilemia. Cd-levyistä tehdyt koristeet sopivat linnunpelättimiksi tai vain koristeiksi puutarhaan. Nämä taulut vaativat jo taiteellista silmää, eivät onnistu ihan jokaiselta. ...

Kävely luonnossa, erityisesti metsässä, paljastaa ihmisen pienuuden.  Korkeat puut ja salaperäiset kivien loukot, polveillen kulkevien polkujen vierillä, saavat tuntemaan hyvän olon lisäksi pientä jännitystä.  Metsässä ei ole yksin vaikka ketään ei näy. Luontopolku  Siikaisten entisen  pappilan takana, 2,5 km päässä kirkon pihasta vie lintutornille ja luontopolulle.  Melkein koko matkan pääsee autolla.  Nyt oli jo lintujen muutot ohi, näin yhden pesivän joutsenen kaukaa.  Ketään muita ihmisiä en nähnyt.  Vieraskirjan mukaan siellä joitakin poikkeilee katsomassa.  Iloinen yllätys oli kiikarit tornissa.  Sain paremmin katseltua näkymiä tornista Itäjärvelle.   Polku kulki kuusikkojen keskellä.  Se oli hyvä käveltävä metsäpoluksi.  Polku ei haarautunut mihinkään, pysyi hyvin reitillä.  Reitin sivussa oli kylttejäkin, joissa kerrottiin metsästä ja sen asukkaista.  Osassa kylteistä oli raamatunlauseita,  onhan pol...

Olen aina pitänyt kiviä kauniina, vaikka mökillä niitä on välillä liikaa, kun istuttaa jotain.  Olen vähän sitä mieltä, että Siikainen on kivisin kunta Suomessa.  Istutin kotoa siirretyn marjasinikuusaman mökille ja kuopasta nousi kymmenkunta ison nyrkin kokoisia murikoita.   Isompaa kiveä kävimme metsässä katsomassa.  Se on kirkkokiveksi nimetty möhkäle keskellä metsää.  Sen uskotaan olevan jääkauden siirtämä ja varmaan onkin.  Siitä on joskus yritetty lohkoa palasia, mutta onneksi suurin osa on jäljellä. Kirkkokivi Kirkkokivi Kovalla työllä istutettu  marjasinikuusama on jo aloittanut silmujen aukaisun.  Katkoin oksia aika paljon, saadaksemme sen mahtumaan kyytiin.  Toivottavasti se selviää, ettei työ ollut turha. Linnut pitävät marjoista niin paljon, etten juuri koskaan ole saanut, kuin maistiaiset.  Eivät ne kovin makeitakaan ole, syötäviä kyllä, toisin sinikuusaman marjat. Kiviä käytän usein pihan so...