tiistai 16. lokakuuta 2018

Pieni kylä maaseudulla

Pieni kylä on vaipunut talven odotukseen.  Rehut on säilötty palloihin ja kauniit lokakuun säät näyttävät maaseudusta kauniin kuvan.  Aina en muista, kun kauniita maisemia katselen, että taloja on paljon tyhjillään.  Viimeiset rohkeat viljelijät ja eläinten kanssa työskentelevät tekevät elantonsa eteen sen minkä pystyvät.  




 Siikainen kylineen on kaunista, mutta kivikkoista seutua.  Vakituinen väkimäärä pyörii 1500 hengen tuntumassa.  Mökkeilijöitä taitaa olla jo enemmän.  

Näin syksyllä ei paljon ihmisiä näe, kun kylillä kulkee. 

Ruokatuotanto alkaa olla harvojen käsissä.  Pienet maaseutuyrittäjät ovat kovilla.  Saavat kai sentään perheelleen vielä elannon.  En heitä yhtään kadehdi, vaikka saavat asua ja hengittää maaseudun rauhassa.





Tässäkin kylässä on 50 vuotta sitten asunut  paljon enemmän väkeä.  Kaupunkiin lähtivät nuoret työn hakuun ja jäivät niille paikoille.  Talot tyhjenevät eikä kukaan niistä huolehdi.  Joitakin uusia asukkaita on tullut.  Mökkiläisinä yritämme yhtä taloa pitää kunnossa.  Sekin on 100 vuotta vanha.

Surullista maaseudun tyhjeneminen on, mutta voiko sille tehdä kukaan mitään? 


 Tämäkin talo mäen päällä koivujen takana on ollut pitkään tyhjillään.  Siitä ei ehkä saa enää asuttavaa, kaunis sekin on kameran takaa.

Minulle kävely pelloilla ja metsäteillä tuottaa suurta iloa ja olen iloinen, että vielä pystyn siihen.  

Joten täytyy iloita siitä, mihin voin vaikuttaa, eikä surra sitä mille minä en voi mitään.



keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kehittelyä pihan koristeluun

Mitä pidemmälle syksyä mennään, kasvit kuihtuvat ja ne on pakko katkoa pois, niin halu pihan koristeluun kasvaa.  Joulua en vielä odota, mutta jotain piristystä kuitenkin.  Aurinkovaloja on monenlaisia ja ne vielä saavat ladattua virtaa, että loistavat hetken aikaa pimeydessä.  Niitä vain olisi pitänyt kesällä ostaa, koska kauppiaat vetävät ne pois myynnistä syksyn tullen.  Näitäkin olisi pitänyt ostaa enemmän, yksi valo on aika yksinäinen, värikäs kuitenkin.


Onneksi sain ylipuhuttua perheen rakentajan tuulimyllyn tekoon.  Sitä on mukava katsella ja se värittää takapihaa mukavasti.  Siihenkin on sisälle viritetty aurinkovalo joka kajastaa ikkunasta.  Voi kuvitella sinne asettuneen asumaan pienen asukkaan, joka illan tullen laittaa valot päälle.


Muutakin koristetta alkaa kerääntyä pihaan.  Vanha luuta, jota ei ole oikeastaan käytetty, olen nostanut tikkaiden päälle.  Idea ei ole ihan vielä valmis.  Sitä voisi jotenkin koristaa.  Kanervat ovat hyvä tapa elävöittää istutuksia.  Laitoin ne tällä kertaa seinäkoreihin.


En ole taitava tekemään mitään, mutta omaksi iloksi ja mielen virkistykseksi on mukava puuhailla ulkona ja kehitellä jotain.  Kaikki ei ole valmista heti, vaan vaatii jatkotoimenpiteitä.  Kaikki kaupasta ostettavat koristelut ovat aika hintavia.  Kotoa löytyy usein pois heitettävää, josta voisi saada parantelemalla ja korjailemalla käyttökelpoista.  Strömsö on siitä hyvä esimerkki, jos vain olisi sitä taitoa.  Olen enemmän ideoija tässä lajissa.  Keittiössä pärjään paremmin.

Tältä sivulta löytyi jotain, mistä minäkin selviäisin.



keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Syksyjen kuvasatoa

Hehkutan aina syksyn ihanuutta.  Hienoa aikaa se onkin.  Useimiten tulee kuvattua kauniina päivinä.  Kuka sitä nyt sateella viitsii kuvata.

Selailin valokuvamuistojani syksyistä muutaman vuoden ajalta.  Syksy ei ole aina aurinkoinen ja värikäs.  Säätiloja löytyy sateesta sumun kautta aurinkoon.  

Kuvakavalkaadini ei ole välttämättä aikajärjestyksessä.  Paljon olen kuvannut, sen huomasin. Kuvaan enemmänkin itselleni, kuin muille.  Jos niistä saa iloa joku muukin, niin se on hyvä.  Tein juuri kalenterin omista kuvistani, niin saan muistella edellistä vuotta.

 Mielestäni syksy alkaa syyskuussa ja loppuu marraskuun loppupuolella.. 

 En välttämättä muista koska tai missä olen kuvannut  Onneksi tietokone ilmoittaa.  Toisaalta,  mitä sen on väliä.