Puutarhapolun varrelta

Sadetta odotellessa olen tehnyt kaikenlaista.  Raparperipiirakka on aina alkukesän puuhia.  Tähän piirakkaan jouduin repimään aika paljon raparperia.  Hyvää siitä tuli.  Pakastin osan, koska piirakka on niin iso, ettei syödä parissa päivässä jos ei ole enemmän porukkaa. Otin ohjeen  https://www.kinuskikissa.fi/leipomot/marianne/raparperi-rahkapiirakka/       Siinä täytteeseen ei ollut ohjeen mukaan laitettu sokeria, eikä se mielestäni sitä kaivannutkaan.  Minä laitoin vähän vähemmän raparperia, koska ei ollut enempää.  Olin jo verottanut penkkiä pari kertaa aikaisemmin.  Tämän piirakan voi varmaan tehdä omenastakin. Maton pesukin on mukavaa.  Hikinen tunti vietettiin matonpesupaikalla.  Matot kuivuivat ennätysvauhtia tälläisessa kuumuudessa.  Matonpesupaikat ovat vähentyneet täälläkin.  Pari paikkaa on enää keskustassa ja siellä on välillä vilskettä.  Satuimme hyvään aikaan paikalle, päästiin heti aloittamaan.  Täällä Porissa ei vielä vaadita maksua mattojen pesusta ja sitä olisikin ma

Viimeisiä istutuksia  koitetaan nyt varjella kuivuudelta.  Vähän vaikeaa se on, kun pitää olla välillä muualla. Mökillä on kantovesi, eikä vettä voi käyttää määrättömästi.  Kaivovesi ei ole vielä koskaan loppunut täysin meidän kaivosta.  Sadevettä kaivataan ihan surkeasti.  Saataisiin taas saavit ja vesisäiliö täyteen. Istutettavat taimet alkoivat olla puutarhoista vähissä.  Minun piti ostaa vielä muutama taimi paikkaamaan hitaasti lähteviä siementen istutusvälejä.  Kesäkurpitsaa, avomaan kurkkua tomaatintaimi ja uutuutena korianteri.  Korianterintaimi kukki, joten siitä ei saa lehtiä säilöön.  Lukemani mukaan siitä voi saada siemeniä, joten odottelen niitä. Ensin oli viileätä ja kuivaa, nyt on kuumaa ja kuivaa.  Yksi pieni sadekuuro on tullut viikon aikana.   Astioihin istutetut kukatkin on parasta laittaa vähän varjoon.  Dahlia istutettiin vanhaan puuastiaan ja sai paikkansa koivun juurelta. Koskahan viimeksi on ollut toiveiden kesä säiden suhteen.  Sopivasti lämmintä ja sopivasti sa

Kukat tuovat iloa ja kauneutta elämäämme.  Pihat ja puistot ilman kukkia ja puita olisivat ankeampia.  Paljon rahaa käytetään puutarhoihin.  Ne pitävät liike-elämää käynnissä omalta osaltaan, puutarhojen osuus oli kasvinviljelystä 45% vuonna 2013 puutarhasanomien mukaan.  Aika paljon.  Puutarha-ala pitää tosiaan kasvinviljelyäkin pystyssä.  https://puutarha-sanomat.fi/arkistot/13910 Omassakin puutarhassa menee muutama sata euroa joka vuosi.  Eikä ne ole hukkaan heitettyä rahaa.  Toisista kukista riittää iloa moneksi vuodeksi.  Niitä seuraan keväisin nousevat ylös vai ovatko kuolleet talven aikana.  Suuri ilo on jos ovat säilyneet hengissä.  En kauaa valita niiden menehtymistä vaan suuntaan askeleeni puutarhamyymälään ja ostan toisen.  Olen vuosikymmenien aikana tottunut siihen, toiset ovat vahvempia. Tässä kukkasatoa tältä vuodelta.   Perennat ja yksivuotiset kukat kasvavat sulassa sovussa.  Japanin akileija ja särkynyt sydän ovat olleet monivuotisina kasveina hyviä kestämään kaikenlai

Tikka ja orava ovat pihapiirin valtiaita.  Ne tyhjentävät pöntöt muista pesijöistä omiin tarpeisiinsa.  Siinä saavat mennä alinta kastia olevat talitintit sekä kirjosiepot.  Kirjosiepot polkevat kyllä talitintin munat jalkoihinsa, kun hakevat pesimispaikkaa.  Taistelu on armoton. Tikka on takonut itselleen pesäkolon vanhaan koivuun, jossa poikaset odottavat kitisten ruokaa. Se on tietysti luonnon laki tai vahvemman oikeus.  Talitinttejä, sieppoja ja rastaita on lukumääraisesti enemmän, joten ne pärjäävät kyllä.  Rastaat voittavat joukkovoimallaan varikset, ne käyvät porukalle variksen kimppuun ja ajavat pois. Puupinoissa on ollut västäräkkien pesiä ja harmaasieppo pesii melkein minne vain tasaiselle alustalle.  Lintuja ei tarvitse ihmisen auttaa. Oravat ovat petoja vaikka ulkomuoto sanoo muuta.  Olemme laittaneet niille pähkinöitä kuoritun puun päälle.  Siinä käyvät vuorotellen oravat ja tikka.  Tikka syö itse ja vie pesueelleen.  Orava hamstraa poskiinsa ja piilottelee loput jonnekin.

Vaihtelunhaluni, uusien paikkojen ja uusien kokemusten innoittamana lähdimme ajelemaan Karviaan.  Halusin tutustua taiteilija Anne Mattilan taidekahvilaan.  Hänen musiikkiansa olen kuullut jo vuosikaudet enimmäkseen radiosta, kuvataiteilijuudestaan en tiennyt oikein mitään.  Minulle maalaukset ovat  tunteiden tuojia, en tiedä mitään muuten taiteesta.   Aurinko helli kauniisti, ei onneksi liian helteisesti.  Ensi silmäys paikkaan antoi siistin ja hyvin ryhmitellyn pihan rakennuksineen.  Vanhat rakennukset antoivat oman viehättävyytensä taiteen esittelyyn.  Taidetta oli joka puolella ihailtavana.  Kovan työn on Anne Mattila miehensä ja muiden työskentelijöiden kanssa tehnyt. Paljon väkeä ei vielä ollut liikkeellä.  Oli mukavan rauhallista.  siellä vierailee myös ryhmiä, joiden pitää ilmoittaa tulostaan etukäteen. Tapasimme taiteilijan ateljeessaan, kuvankin sain ottaa hänen luvallaan ja hän oli sitä mieltä, että vanhan rakentaminen on paljon kalliimpaa kuin uuden.  Vanhat rakennukset on