Puutarhapolun varrelta

Loma on nyt ja aikaa olisi tehdä puuhia pitkin päivää pikkuhiljaa.  Sitä kun ei vain tahdo meikäläinen osata.  Monta hommaa päällekkäin on minun tapani.

Tästä se nätisti lähti.  Katsoin keittokirjasta kertausta kaalikääryleiden teosta, niitä kun tulee tehtyä harvoin.  Se olisikin ollut helppo tehtävä.  
Pesukoneeseen pistin petivaatteita pyörimään.  Liekö olin laittanut liian paljon täytettä, pesukone alkoi hyppiä  linkousvaiheessa.  Silloin olin jo kuorinut omenia tehdäkseni vähän hilloa. Hosumiseksihan se taas meni.  
Kaali oli kiehumassa, siitä piti irrotella lehtiä, kaalikääryleiden sisus oli myös valmistumisvaiheessa, kone alkoi hyppiä, omenahillo uhkasi kiehua hellalle ja kissa pyöri jaloissa. Huh-huh.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.  Kaalikääryleet uunissa.

Onneksi olin sentään tehnyt Kanttarellipihvit edellisenä päivänä.  Ne olivatkin uusi kokeilu, kauraryynien ja kananmunien kanssa pysyivät koossa.  Vähän laitoin eri kermaa ja erilaisia kauraryynejä, hyviä olivat.
http://www.elove…

Puutarha ja kasvit ovat hyviä kuvattavia, kun ne eivät liiku ja ne ovat aina kauniita.  On vain siitä kiinni miten kuvaaja onnistuu.  Olenkin joutunut hävittämään monia kuvia tai kätkemään ne tietokoneen uumeniin, kun ne eivät vain ole sitä mitä mitä tarkoitin.  Harjoittelen uutterasti, ehkä joskus saan onnistumaan sen parhaan kuvan, jota kaikki ihailevat.
Puutarha muuttuu vuoden aikan paljon, joten kuvattavaa riittää.  Valoa on osan vuodesta liikaakin ja toisen puolen aika voi olla synkkää ja ikävää.  Siitäkin ajasta voi noukkia parhaat palat kameraansa.  Minä pidän eniten syksystä valokuvissa.  Kesän kukat ovat kuolleet, syysvärin saavat kasvit loistavat oranssinpunaisina.  Odotan syksyäkin malttamattomasti, vaikka kesää on vielä jäljellä ja kukat kukoistavat.



Viime vuonna maahan jätetty kesäkukka,neilikka, yltyi kukkimaan kauniisti.  Vesisatellakin värit hehkuvat.

Kaikkea saa kaupasta, eikä mitään tarvitsisi säilöä, MUTTA kun se on ollut tapana minulla ainakin lapsuudesta saadun esimerkin takia.  Rahallista arvoakaan sillä ei kovin paljon saavuta.  Positiivista säilömisessä on: kotona on aina jotain mistä voi ottaa ruokapöytään, ne ovat oman maun mukaisia ja puuhaaminen keittiössä on hauskaa.
Mansikoiden pakastamisesta ja hilloamisesta se yleensä alkaa.  Hillo on keitetty ja mustikoita on noukittu pakastimeen.

Kanttarellejä on kerätty, laitettu pakastimeen ja yksi piirakka paistettu.

Seuraavaksi olisi yleensä ollut mehustaminen, mutta se jätän tänä vuonna väliin.  Seuraava metsäkierros antaa toivottavasti lisää sieniä, mustikoita ja metsävadelmia.
Pakastimeen laitettavaksi on ehdottomasti keitettävä iso kattilallinen hernekeittoa ja pellillinen kaalikääryleitä.  Ne ovat sen verran isotöisiä ja pitkän laittoajan vaativia, niitä on sitten helppo ottaa syötäväksi valmiina pakastimesta.
Omenat vielä unohtuivat.  Niitä on vaikea säilöä muuten kuin …

Mökillä tulee käytyä vähän liian harvakseltaan, mutta aina hiukan yllättyy miten kukat ja kasvit kasvavat sillä välillä.  Kullero intoutui kasvamaan suuremmaksi kuin viime vuonna ja se näyttää hienolta valkoista tataria vasten.  Minulla ei ole aiemmin ollut kulleroa, enkä tiennyt miten ja minkälaisessa paikassa se selviää.
http://luontoga.mbnet.fi/kullero.htm



Hyvin ovat selvinneet juurisellerintaimet hyvään kasvuun.  Toivottavasti mullan alla on yhtä hyvä kasvu.  Aina ei kaikki onnistu mitä istuttaakin.  Tyytyväinen saa olla jos edes puolet onnistuu, kun kasvit saavat olla jonkun aikaa oman onnensa nojassa.  

Lyhyiden viikonloppujen aikana ehtii tehdä muutakin kuin puutarhahommia.  Perhosia ei ole paljon puutarhassa näkynyt huonojen ilmojen takia.  Läheisellä pellolla ja metsäpolun varrella niitä jonkun verran näkee.

Kaupunkipihaakin on välillä mukava rapsutella.  Siellä on hauska ihailla kasvun edistymistä ja haistella kasvien voimakkaita tuoksuja.  Oregano alkaa pian kukkia ja kerää toivottavasti taas perhosia pihalleni.  Unikot kukkivat vain vähän aikaa, niistä on iloittava sen pienen hetken.  Kasvatin ne mausteunikon siemenistä.  Tällaisia niistä tuli.  En tiedä mikä unikkolaji on kyseessä.



 Kärhö kukkii suurin kukin.  Isokukkaiset kukat taitavat olla kaikki sellaisia, jotka kukkivat nopeasti.  Tuuli pudottaa terälehdet.
Pensaspapuni sai tuet.  Elän sadon toivossa.  Ne kasvavat seinän vierellä lämpimässä paikassa.  






Ruukuissa kasvava kesäkurpitsa avasi ensimmäisen kukkansa.  Ne ovat saaneet ainakin tarpeeksi kosteutta, kun vettä sataa niin useasti.   Toinen kärhöni kiipeilee seinän nurkalla.  Se kasvoi tänä vuonna rehevämmäksi, kun en katkonut ollenkaan edellisvuoden kasvustoa.






Pensastomaatti taitaa olla paras lajike rivitalon takapihalle ja muihin pieniin kasvupaikkoihin.  Se on ryhdikäs ja …

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi.
Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan.

Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.  

 Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa.

Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.