Talviloma

Yksi kaunis kevätpäivä oli saaliina, kun vietimme muutaman päivän mökillä.  Loppuaika menikin sadepisaroita ihaillessa.  Sadetta tuli, välillä lumena, useimmiten vetenä.  On sadekin kaunista, mutta ulkoilu oli haastavaa.  Sitkeästi kävin joka päivä vähän ulkoilemassa.  Eläinten jälkiä koitin tunnistaa.  Rusakoita, kettuja, hirviä, hiiriä ja peuroja oli käynyt kävelemässä niissä maastoissa.

Mökin lämpimäksi saamisessa riitti puuhaa.  Kylmillään olleen mökin lämpeneminen siedettäväksi yhden vuorokauden, asuttavaksi toisen vuorokauden.  Ensimmäisen yön vietimme vielä kotona ja toisen päivän iltana oli lämmennyt nukuttavan lämpöiseksi.

Hiiri tai joku muu pieni eläin oli yrittänyt yöpyä kuusen juuressa.  En tiedä oliko onnistunut, en nähnyt kuin jäljet.  

Jääpuikot sulivat loppuun vaikka aurinkokaan ei paistanut.  Pari lämpöastetta vei kevättä eteenpäin.

Kun mökillä ei päässyt oikein touhuamaan niin kotona loman lopuksi oli hauska puuhastella.  Kehittelin tarjottimelle pienen autiomaan.  Mehikasvi näyttää pieneltä kaktukselta.  Kaikenlaiset lasiastiat ovat niin hintavia, että pitää kokeilla jotain muuta.  Ihan kivalta se näyttää ainakin nyt juuri tehtynä.  Laitoin mehikasvin muovipurkinpuolikkaaseen, että sain sille edes vähän multaa.

Teen vain oman näkemykseni mukaan.  Kauneus on katsojan silmässä.  Jokainen voi tehdä askarteluistaan minkä näköisiä haluaa.  

En ole käynyt Boliviassa, sain vankkurit tuliaisina.  Se vain sopi jotenkin asetelmaani.

Leivoin askartelutuokion päätteeksi sitruunakakun.  

Netin puutarhaideoita

Muiden vinkkejä puutarhoihin löytää paljon esim. Pinterestistä.  Siellä on puutarhoja ihailtavaksi vaikka millä mitalla.  Se vaatii vain aikaa.  Useimmiten minullakin selailu jää pintapuoliseksi.  Joitakin ideoita olen kokeillut ainakin ruuanlaitossa ja leipomisessa.  Pieniä näkymiä jää silti ajatuksiin muhimaan.  Ajattelen: tuokin voisi olla kokeilemisen arvoinen.  Ideat ovat kaikkien saatavilla, joilla on tietokone, tabletti tai älypuhelin.

https://fi.pinterest.com/loisremboss/

https://fi.pinterest.com/kotipuutarha/vinkkej%C3%A4-puutarhaan/

Netissä on paljon turhaa ja tarpeetonta, mutta toisaalta paljon kivaa joista voi olla iloa ja hyötyä. Minulla on Pinterestissä oma sivu, johon olen kerännyt kuvia, jotka jotenkin sykähdyttävät.  Mikään aktiivinen en ole sen suhteen.

https://www.meillakotona.fi/aiheet/piha-ja-puutarha

Nyt on kelirikkoaikaa, eikä vielä pääse tonkimaan puutarhaan.  Silloin voi kerätä ideoita muiden tekemisestä omaan puutarhaan.  Lehdet ovat vähän kalliita ostella.  Netin voi ottaa oikein tehokäyttöön ja lueskella lehtien ilmaisia artikkeleita.  Lehtien blogit useimmiten saa luettua ilman tilaamista.  Samoin Huiskulan blogit.

https://huiskula.fi/blogit

https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/piha-puutarha/ninnien-puutarha-pursuaa-kivoja-ideoita-katso-vinkit-omalle

Kesää odotellessa!

Elämäntapa

Elämäntapa, jota myös #lifestyle nimellä kutsutaan.  Minulla se on ollut aina lapsuudesta saakka säilyttävä ja uudelleen käytettävä jos puhutaan tavarasta.  En oikein pidä kertakäyttökulttuurista.  Katselen tavaroita ennen poistamista moneen kertaan ja harkitsen voiko sen käyttää muussa tarkoituksessa.  Kenties joku toinen voisi sitä hyödyntää.  

Vanhat huonekalut ovat monessa tapauksessa paljon kauniimpia ja kestävämpiä kuin uudet.  Moni muukin on hurahtanut säilyttämiseen.  Kirpputorit ovat täynnä tavaraa, ehkä liiankin täynnä.  Useat myyjät saavat viedä myymänsä tavarat takaisin kotiin. Tavaraa on monessa kodissa varastot täynnä ja tavaraa lattiasta kattoon.

Tätä huonekalua ihailen aina ohi kulkiessani.  Se on kuin iso koru huoneen seinustalla.  Kaikki tässä kuvassa on vanhaa.  Kaappi tietenkin, kynttilänjalat, ilmapuntari ja kuparinvärinen taulu.

Keräily ei välttämättä ole paljon tai yhtään halvempaa kuin uuden ostaminen. Kun saa mieleisensä tavaran, se tuo pienen onnenhetken.  Kiertely kirpputoreilla, antiikkimarkkinoilla tai nettikirppiksillä vai tuoda hienoja löytöjä omaan omistukseen ja vanha tavara saa taas pienen jatkoajan.

Koitan kierrättää ostoksia ensin omassa kodissa ja mökillä.  Jos jostain syystä kyllästyn siihen, pistän kiertoon.  Kenties seuraava omistaja saa siitä iloa.  Ei kaikkea pidä viedä heti kaatopaikalle, siellä on jo liikaa jätettä.

Heitin lapsenlapsien pari vanhaa lelua lasipurkkiin kasvin seuraksi.  Mielikuvituksen siivin ne voisi kuvitella olevan kiviaavikolla puun varjossa.

Kesällä puutarhassa käytän paljon uudestaan kaikkea.  Riiheen kootaan vanhat tavarat, joita haluamme vielä ihailla.  Myönnän, että meilläkin on liikaa tavaraa.  Kaikkea ei vain halua hävittää.  

Ruukutusralli käyntiin

Joka keväinen työ on alkanut.  Vanhoihin kasveihin koko multaus tai lisäys.  Uusia kasveja ihailtavaksi edes vähäksi aikaa.  Vaikeutensa on lemmikin tunkeminen puuhaan mukaan.  Se haluaa nuuhkia myös mullan tuoksua, vähän maistellakin kasvia.  Flamingokukasta se ehti jo napsia tulollaan olevat kukat.  Minun oli pakko siirtää kissa ulkopuolelle ja ovi kiinni saadakseni työskentelyrauhan.

Ostettua tuli flamingonkukka, muorinkukka ja piristykseksi esikko sekä joku tuntematon kukka, jonka nimeä kassamyyjä ei tuntenut.  Se myytiin nimellä vihermix. Ruukutettua ne tulivat, yksi kevättyö tuli tehtyä.  Samalla tuli siivottua kukkahyllykin.

Sainpauliat olivat vielä hengissä, samoin muratti, marraskaktus ja pari muuta.  Pienten tilojen ja kissan takia ei voi pitää suurta kukkatarhaa sisällä.  Pienikin määrä piristää.

Kaupoissa on paljon valikoimaa sisäkasveiksi.  Kaikki eivät  viihdy meillä, hoidon tai olosuhteiden vuoksi.  Opin joka vuosi jotain uutta.  Sen takia en luovuta vaan yritän joka kevät uudelleen.

Pieni on kaunista

Pienestä puutarhasta kasvaa haaveet isosta puutarhasta.

Kirjastosta tulee kannettua puutarhakirja jos toinenkin.  Nyt löysin näin talvikaudelle sopivan kirjan.  Olen haaveillut pikkuruisesta puutarhasta lasipulloon tai mihin vain sopivaan astiaan.  Yhden kerran jo kokeilin, mutta jouduin sen hävittämään.  Kyllä sekin istuttaessa ihan mukavan näköinen oli, mutta toinen kasveista ei oikein viihtynyt siellä.

Kapeasuisen pullon kanssa on vähän vaikeampi toimia.  Pitäisi olla pitkät ja kapeat pihdit, joilla voi asetella kasveja ja kiviä.  Olen nähnyt kuvia, joissa on tehty pulloihin ja lautasille maisemia.  Niihin voisi käyttää nukketaloihin tehtyjä tavaroita.

Maisemat ja puutarhat on tehty ihmisiä ja eläimiä varten, miksi siis ei voisi käyttää minipuutarhaan pieniä nukkeja ja kalusteita.

Minikokoisia kasveja pitäisi löytää.  Ainakin sellaisia, mitkä voi leikata pieniksi useamman kerran.

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/minikasvit-tuovat-kotiin-kiehtovia-yksityiskohtia-nain-kaytat-kasveja-asetelmissa

Mehikasvit ovat yksi mahdollinen vaihtoehto.

Sammalta olen nähnyt myös asetelmissa.

https://www.mosaiikkimyymala.com/fi/sivu/luo-oma-minipuutarhasi

Tarvikkeita myydään jo monessa paikassa.  Itse tekemällä pääsee paljon halvemmalla.  Tarvikkeita löytää kotoa jos vain katsoo esineitä sillä silmällä.  Minipuutarhamaiseman voi luoda mihin tahansa astiaan, sisälle ja kesällä ulos.  Se on oivaa askartelua ja sitä voi tehdä lastenkin kanssa.

http://tuuliviiri69.blogspot.com/2015/06/minipuutarha.html

Osan tarvikkeista olen jo hankkinut.  Pullo odottaa tyhjänä, pieniä koristekiviä on ostettu ja multaa, nyt vain olisi löydettävä kasvi tai kasvit, jotka viihtyisivät pullossa.  Maisema alkaa olla jo mielessä, ehkä seuraavaksi tekovaiheessa.  

Talvikävely puistossa

Lumisessa maisemassa puut saavat uusia muotoja.  Ne kietoutuvat kermamaiseen pakkaslumeen..  Tuuli ei ole pudotellut lunta pois ja maisema alkaa näyttää paikoittain Lapista näytetyiltä kuvilta.  Lisää lunta on luvassa.  Porissa ei ole näyttänyt tältä moneen vuoteen, ehkä kymmeneen vuoteen.  Monella liikkuminen alkaa olla vaikeaa, mutta kaunista on , sitä ei kai kukaan voi kieltää.

Täällä päin puistoissa on paljon lehtipuita, jonkun verran kuitenkin on havupuitakin , joihin lumi kerääntyy erilailla.

Pieni väripiristys löytyi Vihertietokeskuksen seinältä.  Muovisia ruukkuja oli kiinnitetty verkkoon ja ympärille oli kiedottu valoketju. Päivällä ne eivät oikein erotu, mutta pimeällä ne varmaan näyttävät nätiltä. 

Pulleroinen lumivaippa on kietoutunut oksien ympärille, kuin suojaamaan puuta.

 

 Näihin puihin on kertynyt lunta kauniille kumpareille.  Valot niitäkin piristävät.  Mukavaa on, että joulun aikaan laitettuja valoja ei heti riivitä pois vaan annetaan olla pidempään.  Lumen keskellä ne näyttävät kauniilta.

Pieni kasvihuonekin on saanut oman joulukuusen ja pieni koriste näyttää oleva sisälläkin.

Koin taas piristäviä hetkiä ja näkymiä.  Kaiken ei aina tarvitse olla suurta ja ravistuttavaa.  Pienet ja arkiset yllätykset kantavat pitemmälle elämässä.

Kaappien tavarapaljoudesta irti

Viikon ajan olen kerännyt tavaraa myydäkseni ne kirpputorilla.  Kyllä, olen lukenut Kon Mariakin, mutta tämä on minulle tavanomaista.  Koetan päästä irti liiasta tavarasta, en kuitenkaan pidä ihan niin minimalistisesta järjestyksestä, mitä Kon Mari edustaa. Jostain sitä tavaraa kerääntyy kaapeihin, voisin sanoa melkein huomaamatta.  Aina en muista mistä asti tuokin tavara on kaapeissa seilannut.  Paha tapani on siirrellä tavaroita paikasta toiseen.  Jokaisen tavaran kohdalla pitäisi syventyä sen tarkoitukseen ja tarvittavuuteen.  

Yksin asuessa ei tarvitse välittää muiden toiveista ja tarpeista, kun on muita perheenjäseniä, niin ei voi hävittää toisen tavaroita ilman lupaa.  Siitä tulee sanomista.

Onneksi varasin myyntipöydän vasta muutaman viikon päähän ja useammaksi viikoksi.  Eihän myynnistä saa aina edes omiaan takaisin, muuta kierrätystä tulee.  Vanhat tavarat kiertävät minun kaapistani toisten kaappiin.

 Uimalaseja minulla oli kolmet.  Olen päättänyt harjoitella uimista lasien kanssa.  En ole vielä toimertunut aloittamaan.  

Annoin yhdet lapsenlapsille, yhdet jätin itselleni ja yhdet myyntiin.  Tällainen karsiminen on vielä helppoa.

Kun tullaan siihen tilanteeseen, että tavaraa tai vaatetta on vain yksi kappale, niin poisto on hankalampaa.  Vaikka vaatetta ei ole käytetty pariin vuoteen, eikä se välttämättä mahdu edes päälle, niin teko on vaikea.  Ehkä minä laihdun ensi vuonna.  

Ison kasan olen jo saanut kerättyä ja vielä se siitä kasvaa.  Kaappien kätköissä voi olla piilossa todellisia helmiä tai tarpeetonta solaa.  Valintoja on tehtävä.

Tavara, josta minun on vaikea luopua, on kirja.  Niitä on kertynyt satoja tai ehkä tuhansia, en ole varma.  Niitä on hyllyissä, kaapeissa ja laatikoissa kotona ja mökillä.

Tiedän, ettei kirjoja enää kovin arvosteta.  Minulle ne ovat rakkaimpia tavaroita.  Toisinaan luovun muutamasta ja vien kirjaston vaihtohyllyyn.  Kenties sieltä ne löytävät tiensä toisten kirjoja rakastavien haltuun.  

Jokaisella on varmaan jotain mistä viimeiseksi luopuu.  

Niille raivataan tilaa, eikä se ole väärin.  

http://www.hyllymeri.fi/  Tämä kirppis on yksi siistimmistä ja suosituimmista kirpputoreista.  Kirpputoritkin ovat vähentyneet, mutta uusia syntyy.  Ne ovat tarpeellisia kierrätyksen takia.  Saa siitä ainakin kirpputorin pitäjä toimeentulonsa.

Lumi toi satumaan takapihalle

Talvi löytyy takapihaltakin.  Kun ei käy takapihalla moneen päivään ja lunta tulee, niin takapihakin näyttää lumiselta ja kauniilta satumaalta.  Kaikki on hautautunut kimaltelevaan lumeen.  Aurinkokin viimein näyttäytyi ja valaisi lunta.  Ei tarvita paljon, kun mieliala nousee.  

 Tikapuut on saanut lumiset helminauhat portailleen.  Pakkaslumi lähtee seuraavan tuulen aikana.  Katoavaa kauneutta kannattaa kuvata.  Ne jäävät muistoihin näkyvämpinä.  

Nyt oli onneksi kuvattavat lähellä.  Aina ei ole  mahdollisuutta lähteä metsiin ja kauemmas.  

Lyhtyä ei ole käytetty varsinaiseen tarkoitukseen pitkään aikaan.  Nyt sitä ei raatsisi puhdistaa, kun se on saanut lumisen viitan ympärilleen.

Keinuun on istahtanut lumikasa.  Pulleana se vartioi omaa alaansa.  Minusta se on paremman näköinen näin, kuin siivottuna.  Ei siinä kuitenkaan tarkena pakkasella istua.

Aurinkolampulla on lumipipo vinossa.  Aurinko ei ole niin paljon paistanut, että olisi saanut valon päälle.  Kaunis se on näinkin.

Lumi kimaltelee taustalla.  Lamppu on kuin näyttelijä lavalla.

 Talvinen näkymä viereiselle pellolle on rauhoittava.  Pellolle ei ole tehty yhtään latua, eikä jalanjälkiä näy.  Voisi kuvitella ettei lähellä asu ketään.  Se on utopiaa koska vieressä on 500 oppilaan koulu, joille ehkä tehdään latuja pellolle seuraavan arkipäivänä.

Urheasti talven pitkä heinä kantaa lumensa. " Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää."  Minä ainakin.  Talvesta on otettava kaikki ilo irti.

Talven puuhia kesää odotellessa

Ensimmäiset siemenpussit tulivat postissa kotiin.  Nyt voi jo alkaa haaveilemaan ensi kesän istutuksista.  Kotvasen kestää vielä ennen kuin lumipeitteet ovat hävinneet.  Sinä aikana voi suunnitella tulevaa ja askarrella kotona.  Minun käteni ja taitoni eivät riitä mihinkään kovin taidokkaaseen tekemiseen.  Silloin täytyy miettiä mitä osaa jonkun verran.  Valokuvaan paljon ja silloin tällöin onnistuu jollain lailla.  Kehitin tulostimessäni muutaman valokuvan ja laitoin raameihin.  Tyhjä paikka seinässä täyttyi.

Taidokas tekeminen kiinnostaa katsellakin.  Kävimme ihailemassa Ellivuorella Kivilinnaa, jonka rakennutti taiteilija Daniellsson.  Kesäisin he siellä asustivat.  

 Ikkunasta oli hyvä ihailla metsäistä luontoa ja maalata tauluja.  Korkealta näkee paljon.

Linnassa ei ole käytetty laastia vaan kivenmurikat on ladottu tiiviisti yhteen.  Se on kestänyt vuosikymmeniä.  Kylmä siellä varmaan on ollut, tulisijaa on jouduttu varmaan lämmittämään kesäisin.

Lumi peittää nyt kauniisti kaiken luonnossa.  Kivet ovat pehmeitä patsaita ja puut veistoksia.  Taidetta pystyy hyvin ihastelemaan vaikka ei sen tekemistä aina ymmärtäisikään.  Kannattaa kulkea avoimin silmin.

Hellekesä 2018

Näin uudenvuodenpäivänä 2019 on mukava palata vielä vuoden 2018 kesään ja laittaa kukkieni kuvia sivulleni.  Kyllä kukat kukkivat, vaikka kesä oli helteinen ja välillä liiankin kuumaa.  Sinä hetkenä, kun helle on kestänyt monta viikkoa ja tuskailen lämmön kanssa, kukat kukkivat, ei niin runsaasti, mutta kuitenkin.

Istutetut valkovuokkoni, anemonet, eivät leviä vaikka niin toivoisinkin.  Ne eivät vaadi kummoistakaan kukkapenkkiä.

Ruusuja on hauska istutella muiden kukkien joukkoon.  Välillä ne selviävät seuraavalle vuodelle, toisinaan eivät.

 Särkynyt sydän ja kotkansiipi ovat viihtyneen rivitalon varjoisalla puolella monta vuotta.

Lumipalloheisi kukkii ja kasvaa liikaakin, sitä on pitänyt harventaa joka vuosi. 

Omenankukkapensas oli runsaassa kukassa.  Niiden marjoja eivät linnut syö.

Kanukka kukkii vaatimattomalla tavalla.  Onneksi lehdet ovat moniväriset. 

 Ahkeraliisa ei oikein viihtynyt, kun ei ehditty aina kastelemaan.  Tupakkakukka teki pari kukkaa.

Juhannusruusu ei petä koskaan.

 Mehikasvi lähti hyvin kasvuun kivikossani.

Tiikerililja ei meillä kovin hyvin leviä, vaikka monet niin lupailevat.

Ruusupenkkejä on meillä mökillä monen sorttisia.  ei niistä kaikista tiedä mitä lajia ovat, mutta kauniita kukkia tekevät.

Kullero viihtyy ruusujen kanssa hyvin. 

 Kärhö tekee suuria kukkia, mutta ei varmaan ole meillä kaikkein parhaassa kohdassa.

Pieni terassimme, vähän liian kuuma, aurinkovarjo auttaa hieman.

 Varjolilja kasva ja kukkii hyvin, kunhan saa edes vähän varjoa kuumalta auringonpaisteelta.

Isot samettikukat ehtivät kukkimaan lopultakin.