Mökkiretki

Piipahdimme mökillä ns. retkellä.  Eväät mukana ja lasti sinne jäävää tavaraa.  Sinnehän on hyvä viedä, mitä ei kotiin mahdu tai kotona tarvita.  Tällä kertaa lumettomuus ei haitannut, päästiin pihaan saakka ajamaan.  Emme vietä siellä talvella enää lomia tai viikonloppuja.  Lieneekö syynä mukavuudenhalu.  Mökin lämmittäminen vie muutaman päivän, eikä siihen ole oikein halua.  

Aurinko sentään paistoi ja saatiin ovikin auki, se oli kosteuden takia turvonnut piukaksi.  Hellaan laitettiin tuli makkaranpaistoa varten ja termospullosta kahvit päälle.  Ihan retkeltä se tuntui.  Puita oli jemmattu kuistille seuraavaa käyttöä varten.

Pieni kävelylenkki raikkaassa ilmassa ja pihan tarkastelua.  Vihreätä oli, mutta kalseaa.  Ei ihan keväältäkään vielä tuntunut vaikka aurinko paistoi.  Välillä on hyvä käydä mökillä ihan vaan tarkastuskäynnillä, ei koskaan tiedä kuka on tullut käymään ilman lupaa.  Naapureihin on hyvä olla hyvät yhteydet, että he ilmoittelevat jos tapahtuu jotain odottamatonta.

Sauna ja mökki olivat paikoillaan, samoin kaikki muutkin paikat.  Matkalla piti katsoa tutut näkymät ja kierrellä kylällä.  Naapurin lihakarja vartoili ruokaa tai vettä tai olivat vaan muuten kokoontuneet ryhmäksi.

Ison tienvarren koskikin kuohui vapaana.

Kesä ja lisääntyvä vapaa-aika

Tällä hetkellä alkaa mieli jo siirtyä kevättä kohti, kun tuo talvikaan ei oikein ole ollut  mukava.  Sadetta on tullut joka muodossa, maahan vain ei ole jäänyt mitään.  Toisaalta se on hyvä, kun ei ole ollut liukasta.  Lämmintä säätä luvataan vielä nyt helmikuullakin.

Siemeniä on tietysti tilattu ja vähän suunniteltukin.  Viime kesäisiä kuvia olen katsellut ja mietiskellyt mitä vielä kukkapenkkeihin mahtuisi.

Värikkäitä kuvia katsellessa mielikin keventyy.  Tuleehan se kesä sieltä muutaman kuukauden kuluttua.  Se onkin ensimmäinen kesä eläkkeellä.  Aikaa on vaikka mihin.  Liikaa tekemistä en halua suunnitella.  Antaa ajan kulua ja teen sitten mitä haluan ja mihin voimat riittävät.

Mökkeiltyä tulee varmaan enemmän mitä työssä ollessa, kesän ajan ainakin.  Vapaa-aikaa on yllinkyllin.  Olen huomannut, että eläkeläiset ovat kovin kiireisiä.  Minkähän takia?  Onko heillä ja kohta myös minulla, kiire tehdä ja harrastaa kaikkea mikä on jäänyt ajan puutteen takia tekemättä.  En haluaisi siihen leikkiin mukaan.  Kun on vuosikymmeniä elänyt kelloa vilkuillen, haluaisin ainakin jonkun aikaa vain lekotella ja mietiskellä.  

Harrastuksiahan minulla riittää, pyöräilystä puutarhan hoitoon ja kirjoittamisesta kirjojen lukuun.  Vielä on paljon asioita ja harrastuksia kokeilematta.  Mielenkiinnolla odotan mitä on edessä.  Elämä menee kiitolaukkaa eteenpäin ja on hyvä välillä seisahtua miettimään mitä haluaa tehdä.

Puuta pesään

Nyt on ollut lauha talvi, aina ei ole näin.  Puuta tarvitaan lämmitykseen aika monta mottia puulämmitteisessä talossa.  Meillä ei sellaista ole, ikävä kyllä, kuin mökillä.  Haluaisin nauttia elävän tulen katsomisesta ympäri vuoden.  Puolet vuodesta puuta kuluu, ei niin kovin paljon lämmitykseen, mutta muuten kyllä.  Tosin, on sitä juhannuksenakin laitettu hellaan tuli kolean sään vuoksi.

Saunassakin tuli palaa pari kertaa viikossa.  Se on mökillä ainoa pesupaikka ja lämmintä vettä tarvitaan tiskaamiseen.  

Olen ihmeissäni kuunnellut joidenkin poliitikkojen puhetta Suomen huonosta metsänhoidosta ja liiasta puiden kaatamisesta.  Uskon kuitenkin asiantuntijoihin asiassa.  Suomessa on osattu kestävä metsien hoito 1900-luvulta saakka.

Täällä Suomessa ei pärjätä ilman puuta.  Jokaiseen taloon, myös rivitaloihin,  olisi saatava mahdollisuus puulämmitykseen toisen lämmitysmuodon vierelle.  Sähköntuotto on niin haavoittuvaa.  Se voi katketa koska tahansa.  Jotkut tahot haluaisivat rajoittaa saunan lämmitystä puilla.  Toivottavasti sellaista sääntöä ei meidän elinaikanamme tule.

Mökillä puita kuluu hellan- ja uuninpesässä, grillaamiseen ja muuhun ruuanlaittoon, joskus voi vaihteeksi laittaa nuotion palamaan.  Puusta on moneksi.

Puiden myynti antaa jokusen euron lisätuloa, nimenomaan jokusen euron.  Puunmyyjä saa hyvin pienen tuoton puistaan. Enemmän on pienmetsänomistajalla menoa kuin tuloa.  Sitä on pakko miettiä, kannattaako edes myydä.  Kauniinpia puut ovat metsässä kuin pinossa.  Metsänostajatkin harkitsevat kannattaako isoja metsäkoneita tuoda metsään jos kaadettavia puita on vähän.  

Surkea talven alku

Viime vuonna istutetut mansikantaimet ovat vaarassa, kun on surkea talvi.  Pakkasia ne kestävät, mutta eivät välttämättä jos tulee lumi ennen pakkasia.  Minulla on tästä edellisistä mansikoista kokemusta.  Eivät ne toipuneet siitä ja istutin siis uudet.  Harmittaa valtavasti jos taas käy näin.  

Ilmatieteenlaitos näyttää miten ovat talvet kehittyneet.  Tämä Suomen lounaiskolkka kärsii useimmiten huonoista talvista. Vaihtelut vuosien välillä ovat suuret.  Toisinaan tulee lunta kaikki paikat täyteen, toisinaan taas maa on paljaana vielä tammikuun lopulla.

https://ilmatieteenlaitos.fi/talvitilanne

Olen lehdistä lueskellut miten luonto sekoilee muutenkin.  Kasvit ikäänkuin heräävät kevääseen, vaikka talvi on paikalla.  Jos tämä on ilmastonmuutosta, niin ei hääviltä näytä tulevaisuus, puutarhan kannalta ainakaan. Erilaisia tuhohyönteisiä saapuu pohjolaan ja kuivuus tappaa kasvit kesällä.

Tietysti voisi jotenkin peitellä kasveja talvea vastaan, mutta kannattaako se kuitenkaan.  

Toivottavasti olen väärässä ja pakkaset saapuvat tuotapikaa ja lumi, jota todella kaipaan pimeän syksyn jälkeen.  Ei kannata vaipua masennukseen asioiden takia joille ei voi kovin paljon mitään.  Tietysti jokainen voi omalta osaltaan tehdä kaikkensa luonnon eteen.  Voi ainakin sanoa olevansa porukassa mukana, joka edes yrittää jotain.

Suomalaista ruokaa

Uusi vuosi 2020 on kolmen yön päässä ja pitäisi tietysti tehdä joitain lupauksia.  En halua aloittaa mitään muuta ruokaan ja syömiseen liittyvää juttua, kuin tavoitella ruuan laitossa suomalaisia tuotteita.  Terveellisen ruuan syöminen on aina tavoitteeni, nyt jouluna se taas vähän repsahti.  Tulin äsken miettineeksi mikä on minun pöydässäni aina suomalaista ja mikä muualta tullutta.  Vihannekset ja juurekset ovat suurelta osin suomalaista: perunat, porkkanat, sipulit, lehtisalaatit tomaatti ja kurkku sekä kaali.  Hedelmissä on ulkolaisia luonnollisista syistä.  Kotimaisia omenoita syön niin kauan, kun niitä on tarjolla. 

Liha on myös suurelta osin suomalaista.  Nykyisin on mainiosti, kun paketeissa pitää olla alkuperämaa.  Ravintoloissa ei aina tiedä mistä he tilaavat lihansa, joten on aivan mahdollista, että olen syönyt ulkomaistakin lihaa.  

Ostamani maitotuotteet ovat muuten suomalaisia, paitsi jugurtteja on tullut muualtakin.  

Jos mennään teollisiin tuotteisiin, niin saa olla tarkkana.  Tiedot on todella pienellä kirjoitettuna, että saisi olla suurennuslasi mukana, jotta voisi olla varma asiasta.  En väitä etteiko muuallakin osata tehdä hyvää ruokaa, jotenkin oman maan tuotteet tuntuvat turvallisemmilta, varsinkin lihan ja kananmunien kohdalla.  

https://www.hyvaasuomesta.fi/ajankohtaista/miksi-valita-suomalaista

Ostajat ovat avainasemassa, kun valitsemme suomalaisia tuotteita.  Viljelijät, maataloustuottajat ja muut suomalaisen ruuan tekijät haluavat tehdä meille hyviä tuotteita jos haluamme niitä ostaa.

Osuuslukuni ovat n. suomalaiset 75% ulkomaiset 25%.  Ei ollenkaan huonoja lukuja, parempaa voi aina tavoitella.  

Pullaa pöytään

Vaikka en  jouluihminen olekaan koristelun suhteen, niin joulun lähestyessä alkaa tulla tunne ja halu leipoa jotain.  Leivon kakkuja ja piirakoita ympäri vuoden aika usein, mutta pullan leipominen on jotenkin niin työlästä.  Siihen täytyy oikein suunnitella aika ja päivä.  Tänään se sitten oli.  Yleensä leivon ulkomuistista reseptejä paljon vilkuilematta, nyt tein oikein tismalleen reseptin mukaan.  Ostan yleensä jotain halpoja puolikarkeita vehnäjauhoja, nyt satsasin enemmän ja ostin AnniHelenaa.  Vielä reseptiäkin seurasin pussin kyljestä.  Muuten taikina oli aika lailla samanlainen kuin omanikin, voita oli vähemmän ja käytin tuorehiivaa yhden palan.  Makoisia olivat.

Reseptissä oli erilaiset täytteet, hyvin se silti kävi kanelikierteisiini ja uutuutena kokeilin rahkapitkoa.  Laitoin väliin lakkarahkaa.  Hyvin rahka pysyi sisällä.

Joulua voi lähestyä vähän hitaammin askelin.  Enempää en tänään sitten viitsinytkään.  Laitoin kahvia tulemaan ja nautin tuoreesta pullasta.  Valmistelu joulua varten taitaa olla enemmän minun juttuni kuin itse joulu.

Kahvi vahvana ja pulla tuoreena, ei muuta tarvita nautintoon.

Jouluasetelma hyllyllä riittää joulukoristeluksi.

Talvisia kuvia

Ensimmäiset lumet tulivat Poriin ja lähtevät melkein samantien pois.  Täällä suunnalla saa olla nopea, että ehtii tallentamaan talven tunnelmaa.  Viime talvenakin lumet jäivät maahan vasta myöhemmin.  

Läheisen kalliolammen maastot ovat usein kuvauskohteenani.  Sillä on monta nimeä, Ankkalampi ja Laguuni ovat tunnetuimmat.  Talvella se on ulkoilu ja avantopaikka, kesällä uintipaikkana.  Lähdinkin eilen sinne kuvaamaan ja ehdein muutaman kuvan sentään ottaa, ennen kuin lumisade alkoi ja jouduin laittamaan kameran suojaan kastumisen välttämiseksi.  

Paikka on karu, jotkut nimittävät sitä rumaksikin, mutta mielestäni se on vain persoonallinen paikka.  Kallion päällä kulkee kuntopolku, joka on kuntoiselleni ihmiselle tarpeeksi haastava.

 Vettä on tullut viimeaikoina niin paljon, että vesi alkaa hakea uusia reittejä.  Vesi voi kulkeutua alempana olevalle tielle saakka.

Pyörätiet ovat haastavia lumisateen jälkeen,  Vielä saa tulla paljon enemmän lunta, etteikö joku vielä polje menemään.

Viimetalviseen nähden, on lumimäärällä vielä saavutettavaa.  Lunta oli silloin runsaasti näilläkin kulmilla.  Edellisinäkin talvina lumi on tullut vasta kunnolla tammikuussa tai myöhemmin.  

 Lumi saa aikaa erilaisia näkymiä ja muotoja.  Niitä on suorastaan pakko kuvata, vaikka en mikään kuvaustaiteilija olekaan.

Meri vie kauan jäätyäkseen, metsässä talven näkee heti.