perjantai 13. syyskuuta 2019

Mökki maaseudulla

Innostuin vähän puutarhahommista mökilläkin.  Pienet omenapuuni eivät ole oikein tykänneet kasvaa ja kukoistaa.  Koitin nyt tälläistakin hommaa: kaivoin puun ympäriltä maata ja laitoin multaa, kalkkia ja puuhaketta.  Puuhakkeen alle laitoin kankaan estämään edes vähäksi aikaa sammaleen kasvun.  Nurmikkoa siinä ei ole kasvanut juuri lainkaan, hapanta maata tuntuu olevan.  Ympärillä on havupuita.  Ensi kesänä nähdään onko auttanut.


Lomalla on enemmän aikaa tehdä raskaimpia töitä.  Sammaleen poisto ei ollut ihan kevyintä työtä.  Pari kottikärryllistä tuli mättäitä poistettua kummankin puun alta.

Kivikkokasvini oli lähtenyt hyvin kasvuun.  Ne peittävät kauniisti kiven pintaa valuen alaspäin. 


Kannuksen kukat keräävät kesän viimeiset auringonsäteet ja houkuttelevat kesän viimeiset siivekkäät medenjuontiin.  Perhosia ei nyt näkynyt, johtuen sadekuuroista, mitkä välillä pimensivät taivaan.


Pyöräiltyäkin hiukan tuli ihaillen maalaismaisemaa.  Olen ihaillut pientä aittaa ohi kulkiessani.  Nyt oli kamera mukana ja saim ikuistettua sen.  En tiedä onko se missään käytössä. Vierellä oleva talo on asumaton.  Joku siitä on pitänyt huolta, ainakin maalauksen suhteen.  Se vaikuttaa hyväkuntoiselta.



keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Kesäloma syyskuussa.

Viimeiset elokuun kauniit päivät olivat olemassa, kun kesälomani alkoi.  Pitkä kesä töissä alkoi jo tuntua raskaalta.  Viikon olen jo ollut lomalla ja väsymys alkaa helpottaa.  Monet lähtevät etelään rannoille makailemaan, se ei ole minun valintani.  

Lomailun aloitin Kallosta, joka on aina kaunis.


Aurinko paistoi ja linnut lepäilivät kivellä.  Merimetsokin kävi tutkailemassa vapaata paikkaa.  Lintuhan sekin on, mutta en sitä lajia haluasi Kallossa nähdä.  Tosin siellä käy niin paljon ihmisia kulkemassa, ettei se varmaan siellä viihtyisi.


Tätähän me sinne mentiin katsomaan.  Englantilainen risteilijä poikkesi Mäntyluodon satamassa.  Se oli harvinainen tapaus.  Pitihän sitä mennä katsomaan.


Ensimmäiselle lomaviikolle pitää mielestäni aina sijoittaa lomamatka jos on jonnekin menossa, saa sitten lopun lomaa lepäillä.  Matkustaminen on väsyttävää ja hauskaa.  Me teimme automatkan Ruotsin läpi Mo i Ranaan.  Maisemat olivat hienoja.  Valokuvat eivät aina tee oikeutta kauniille maisemille.  Ne ovat vain pieni pala jostakin suuresta.  Ihmettelimme, miksi Ruotsi ja Norja ovat saaneet melkein kaikki korkeat paikat ja meille on jäänyt vain jämät.  Suomi on kaunis eri tavalla, tulimme siihen johtopäätökseen.

Mo i Rana on pienehkö kaupunki meren rannalla.  Sinne vie Sininen tie Ruotsin poikki.  Automatkamme pituus oli 2000 km.  Siinä oli istumalihakset lujilla.


Tämä patsas on jotenkin vaikuttava.  Havmannen, jonka on tehnyt Antony Gormley 

Se seisoo kuin odottaisi jotain tai hyvästelisi jonkun.



Kotiin päästyä olikin mukava puuhailla kotona ja pihalla arkisia askareita.  Syyskesä on jo täydessä vauhdissa ja pihaa pitää alkaa järjestämään syksyä kohti.  Syysasterit jo kukkivat täyttä päätä ja äitienpäiväruusu innostui lämpimässä säässä kukkimaan uudelleen.  Yhden syysistutuksenkin jo laitoin.  Jostain se pitää alkaa.





Ei ole yhtään hassumpaa viettää kesäloma näin syksyllä, jaksaa paremmin talven painaa töitä.



lauantai 17. elokuuta 2019

Vintagea ja vanhoja tavaroita

Kaikenlainen vaha tavara ja varsinkin esineet, mitkä voi kirjata kuuluvan vintageen, ovat muodissa.  Minäkin pidän -40 ja -50 lukujen tavaroista.  Niissä on enemmän luonnetta kuin nykyisissä.  En varsinaisesti keräile sellaisia, mutta ostan jos hinta on kohdallaan.  Lapsuuskodistani jäljelle jääneet astiat ovat aina kunniapaikalla vitriinissäni.  En raaski niitä käyttää, vaikka pitäisi.  Eivät käyttöesineet ole tarkoitettu kaapissa säilytettäviksi.  Ehkäpä joskus juhlahetkenä otan ne esiin ja muistelen lapsuuttani.


Minusta on mukavaa katsella vanhoja taloja ohikulkiessa ja kuvitella niihin asukkaat.  Niitä on paljon maaseutukunnissa.  Siellä ne seisovat asumattomina ja unohdettuina.  Lahoavat hiljaa paikalleen.  Joistakin pidetään sen verran huolta, etteivät ilkivallan tekijät tohdi sisälle pyrkiä.  Niitä ei haluta myydä, eikä ostajia välttämättä löydykään.  Sääli niiden rakentajia kohtaan, jotka joskus ovat ne perheelleen rakentaneet.  Melkein kaikki palvelut ovat kaikonneet maaseudulta, eivätkä sinne muuta kuin todella hiljaisuutta ja omaa rauhaa kaipaavat.



Kirpputoreilla kiertää nykyään kaikenlaista väkeä.  Ei enää kaikkein köyhimmät vaan kauniita ja erilaisia tavaroita etsivät.  Esineet voidaan tuunata ja käyttää eri tarkoituksessa kuin alunperin.  Täytyy vain omata hiukan suunnittelukykyä ja käsitöitä.



Pari linkkiä vanhasta uudeksi tekemiseen.  Minäkin silloin tällöin teen jotain muuta vanhoista kankaista.  Verhoista tyynyliinoja tai jotain muuta yksinkertaista.  Ne ovat ainakin käytössä   uudelleen, joten kierrätysajatus on toteutettu.

Neidon ryöstö
Mökillä on seinillä näkyvillä kaikenlaista vanhaa.  Seinävaatteita, karttoja ja vanhoja kipsitauluja.  

Ainoat vanhat tavarat, mitä en halua huoneisiin, ovat jotenkin ränsistyneet ja suorastaan rikkinäiset huonekalut.  Minusta niissä ei ole mitään hienoa.




keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Ruukut lisäävät istutusalaa

Ruukkukasvini ulkona ovat menestyneet ihan hyvin.  Niin paljon en saanut istutettua ruukkuihin mitä oli tarkoitus, mutta tämä oli hyvä alku.  Kukat menestyvät parhaimmin.  Onneksi osasin valita kestävimpiä kukkia, petuniat ja samettikukat.  Istusala kasvaa hiukan ruukkujen myötä.  Ruukkuja voi asetelle melkein mihin vaan.


Istutin krassin siemenistä ja tuskastuin jo välillä, kun lehtiä vain tuli ja tuli. Nyt krassi vasta alkaa pukata kukkia.  Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.  Pelargonian istutin taimena, se lakkasi heti kukkimasta.  Onneksi sillä riitti voimia ja kukinta alkoi uudestaan.  Onneksi en heittänyt heti pois.



Siemenistä istutin tämän kukan, Jonka nimi taisi olla kesämalvikki.  Kukka uupui välillä kuumassa, vettä saatuaan virkistyi, joten aika selviytyjä sekin on.


Hyötykasvit ovat vähän hankalampia.  Istutin pensaspapua kahteen ämpäriin ja yllätyksekseni ne ovat viihtyneet aivan mainiosti humalan vieressä.  Kukkiminen on alkanut ja luultavasti saan lisäkettä wokkipannuuni.  Pavut ovatkin mainioita pakastettavia.  Ryöppään niitä vähän ja pakastan erissä.  Sieltä ne on hyvä ottaa lisukkeeksi keittoon tai pannulle.


Kasvilavoista salaatti on syöty ja purjot ovat vielä hyvässä kasvussa.  Kaikenlaista sitä voi pienelläkin pihalla kasvattaa.  Joka vuosi voi koittaa vähän erilaisia kasveja.  Tänä vuonna kokeilin varrellista mustaviinimarjaa ruukussa.  Marjat kypsyivät hyvin, syötyä tuli.  Tulin kuitenkin siihen päätökseen, että istutan sen tässä loppukesällä maahan.  Se pitäisi suojata niin hyvin talveksi, etteivät juuret jäädy.  Isona kasvina se vaatisi jo isompaa ruukkua.  Kokeiltua sekin sitten tuli.

Varrellinen mustaviinimarja kuvattuna alkuvaiheessa. Lehtiä tuli paljon lisää ja latvusto kasvoi.  Ruukku oli alun alkaen liian pieni.  

Isot ruukut alkavat olla jo varsin hintavia.  Tietysti ne kestävät vuosikausia jos ostaa pakkasen kestävän.  Savi ruukut halkeavat pakkasessa.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Värikästa aikaa

Nyt on kesässä värikkäin aika, niin puutarhassa, kuin ympäristössä.  Kukat ovat puhjenneet kukkimaan.  Ne tuovat valoa ja ilmettä vihreän sekaan.  Toiset kukkivat suurilla kukilla, toiset pienillä.  Useimmiten suuria on harvassa ja pieniä enemmän, joten niillä on tasapeli kauneudessa.



En valitse kukkia tai kasveja niiden kukinnan vuoksi pelkästään.  Valintaan löytyy monta syytä: 

  • Kuinka isoiksi ne kasvavat
  • Paljonko niitä täytyy kastella
  • Ovatko ne aurinkoisen puolen vai varjon kasveja
  • Riittääkö niille pelkkä kastelu
  • Tarvitsevatko lannoitusta       
Joten aika montaa asiaa täytyy ostaessa huomioida.  Vikatikkejä tulee minulle ainakin, aika usein.  Jos ja kun saa kukat kukkimaan, se on melkein kuin palkinnon saisi.  Suurin osa kunniasta lankeaa kasville itselleen, kun se on taistellut huoletonta hoitoa vastaan ja imenyt vaivaiset vesipisarat itselleen.


Rypsipeltokin on kaunis kirkkaan keltaisessa asussaan.  Hyötykasvitkin loistavat värikkäinä puutarhan rinnalla.


Kärhö kietoutuu omanapuun oksiin omin voimin ja kapuaa korkeuksiin.  Se ei kovin paljon kaipaa tuentaa, ainoastaan suuntaa antamaan.


Puutarha antaa onnistumisen tunteita.

torstai 11. heinäkuuta 2019

Kukat ja perhoset

Kukat ja perhoset ovat tällä hetkellä kauneimmillaan.  Kukat kukkivat aikansa ja perhoset lentelevät aikansa.  Ne alkavat jo valmistella seuraavaa kautta.  Kukaties niitä pitää juuri sen takia kauniina, koska niiden loisto kestää niin vähän aikaa.  Jos kukat kukkisivat aina, niihin tottuisi, eikä pitäisi enää minään.

Paljon olen näitäkin kukkia kuvannut vuosittain.  Toivottavasti niissä on edes tuoreita kuvakulmia.  Ne vain ovat niin kauniita, että on pakko kuvata.





Kesä on hetken vieraanamme ja antaa meille hiukan lämpöä syksyä ja talvea varten.  


Perhoset kuuluvat kesään aivan samoin kuin kukkaset.  En voisi kuvitella kesää ilman perhosia.  Kesä tuntuisi synkältä ilman kukasta kukkaan lenteleviä siivekkäitä.  Ne ovat yhtä tärkeitä kuin mehiläiset.




Maaseutu hengittää peltojensa ja niittyjensä kautta.  Avoimet pellot ovat kauniita ja heinäiset niityt myös.  Niissä kahlatessa tuntee olevansa melkein villieläin savannilla.







keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Saaristoa ihailemassa

Piipahdimme Kuuskajaskarissa Rauman edustalla.  Kallioinen saari on vähän karu, mutta kaunis.  Vähäiset luonnonvaraiset kasvit erottuvat paremmin, kun niillä ei ole liikaa kilpailijoita.  Saari on enää veneilijöiden ja vierailijoiden käytössä.  Armeija lähti ja jätti muutaman rakennuksen, pari tykin raatoa ja polkuja, joissa sotamiehet ovat kulkeneet.Siellä joutuu vähän kiipeilemään kallioilla, kaikille se ei sovi. Kiersimme saaren, polku ei ollut pitkä n. pari kilometriä.  Kahvillekin siellä pääsi, kaunis kahvila oli aika tyhjänä vielä.   

Tuuli taivuttaa kukat oikeaan suuntaan. 


Maksaruoho kasvaa ja kukkii melkein missä tahansa.  Vaatimattomana kasvina se ei paljon tarvitse.  Pienen multapaakun, johon se voi kiinnittyä.

Vihattu kurtturuusukin istui hyvin maisemaan.  Tämä oli ainoa pensas, jonka huomasin. 

Meri oli kaunis ja tuuli raikas.  Meri tuoksuu aivan erilaiselta kuin järvet. Ainakin minun mielestäni.  


Kylmäpihlajan majakka Kuuskajaskarista kuvattuna.  Se tuntui kiinnostavan enemmän muita retkeilijöitä.  Sama alus vie sinnekin.


Nykyisin pääsee pienelle risteilylle purjeveneelläkin.  Ihana sattui purjehtimaan ohi, kun oli Raumalla vierailulla Luvialta.


Meitä kuljetti Apollonia.  Hyvin silläkin päästiin.


Raumalla on meri lähellä kaupunkia. Se antaa etuja esim. Poriin nähden.  Kaiken lisäksi siellä on hoidettu asiaa virkeämmin.


tiistai 25. kesäkuuta 2019

Kasvit haluavat valoa kohti

Kukat haluavat kääntyä aina valoon päin.  Se on tietysti luonnollista, mutta joskus haluaisi niiden lähtevän kasvattajan valitsemaa reittiä.  Kyllä ne saa kulkemaan haluttua kohdetta kohti, mutta se vaatii vahtimista ja lankaa ja uudelleen ohjausta.  Humala on kova kasvamaan, jos se ei pyrkisi koko ajan ylöspäin, niin siitä saisi kauniin seinänpeittokasvin.




Humalasalossa se kasvaa pontevasti.  Kun sen suuntaa yrittää muuttaa se pyrkii ylös kohti taivasta.

Kivikkokasvitkin pyrkivät saamaan oman osansa auringosta.  Pienet kauniin väriset kukat ojentavat kasvonsa auringolle.  

Alppiruusukin kukkii vielä.   

Kuvat ovat juhannuksen vietosta mökiltä.  Saunakin odottaa kylpijöitä ovi avoinna.  Siellä saa ihminen oman osansa lämmöstä jos aurinko ei riitä.


Mökki maaseudulla

Innostuin vähän puutarhahommista mökilläkin.  Pienet omenapuuni eivät ole oikein tykänneet kasvaa ja kukoistaa.  Koitin nyt tälläistakin ho...