tiistai 23. elokuuta 2016

Syksy on myös istutusten aikaa

Viime talven tuhoamien mansikantaimien tilalle uusia taimia, perennoja ja kesän ruukussa kasvaneen magnolian olen jo ehtinyt istuttaa.  Kasvit juurtuvat vielä hyvin ennen pakkasia.  Ei tietysti voi olla varma kestävätkö kasvit talven ja lähtevätkö kasvuun keväällä.  Puutarhassa mikään ei ole takuuvarmaa.  Siinä se mielenkiintoisuus ja jännitys piileekin puutarhan hoidossa.
 
 
 
Aina voi jotain mennä pieleen.  Toisaalta taas kasvun ihmeet ilahduttavat ja saavat jatkamaan.
 
Alkukesän kukkaloiston jälkeen on syyskukilla aikaa kukoistaa.  Yritän istuttaa perennoja, pensaita ja puita sillä periaatteella, että kukintaa olisi keväästä syksyyn.  Puista en tiedä syksyn kukkijoita, mutta pensaissa on paljonkin syksyllä kukintansa aloittavia.  Pihlajan punaiset marjat ovat kuin kukkasia.  Hanhikit, pallohortensia ja syyshortensia ainakin ovat syksyn väriläiskiä.
 
Ilolla olen seurannut neitoperhosten lentelyä ja oreganonkukista ravintoa ottamassa.  Kukkien ei tarvitse olla suuria, että ne hyönteisille kelpaisivat.
 



 
Näiden kolmen perennan odotan kasvavan keväällä ikkunani alla.
 

tiistai 2. elokuuta 2016

Mitä tehdä viime vuoden pakasteille?

Taas on ne hetket, kun pakastinta aletaan täyttää uusilla tuotteilla ja vanhoja on vielä jäljellä.  Mitä tehdä niille.  Vanhoja marjoja ei enää ole.  Toiset keittävät vuoden vanhat pakastemarjat mehuksi ja se on ihan hyvä konsti päästä niistä eroon.  Se on kumma juttu miksi pitää kerätä ja säilöä niin paljon tavaraa, ettei ehdi niitä käyttämään vuoden aikana.
 
Minulle jää aina kantarelleja, koska olen ainoa joka niitä meidän perheessä syö.  Ei niitä nyt niin mahdottomasti ole, mutta ei niitä viitsi poiskaan heittää ja tein lopuista piirakan.  Laitoin siihen vähän liikaakin sieniä, mutta hyvää siitä tuli. 
 

Löysin vanhan piirakkapohjaohjeen, johon tulee perunamuusijauhetta.  Se tekee pohjastakin oikein hyvän makuisen.

250 g voita
1 dl perunasosejauhetta
4 dl hiivaleipä- tai vehnäjauhoja
1 dl kylmää vettä

Pohjaa pitää esipaistaa 10 min, ennen kuin laittaa täytteen.  Sieniä, sipulia paistetaan pannulla.  1 dl kermaa vatkataan vaahdoksi ja lisätään jäähtyneeseen sieni-sipuliseokseen.  Kananmuna, 150 g juustoraastetta , suolaa ja muita haluttuja mausteita sekoitetaan mukaan ja uuniin vielä 15 minuutiksi 225 asteeseen.  minä pidin siellä hiukan kauemmin.
 
Mehut, joita keitän joka vuosi, niitä jää useita pulloja.  Nyt kuulin vinkin, niitä voi keittää kiisseliksi ja lisätä tuoremarjoja mukaan.  Yhden kerran jo kokeilin.  Makoisalta se maistui.
 

torstai 28. heinäkuuta 2016

Seuraavan siirron suunnittelua

Aina ei tarvitse uurastaa puutarhassa nauttiakseen harrastuksestaan.  Siirtyilee vain puolelta toiselle ja istahtaa välillä ihailemaan tai suunnittelemaan tulevaa.
- Tuon kasvin voisin jättää, tuosta voi nipistää muutaman oksan.
Niinhän se menee.  Ei tarvitse olla edes puhekaveria, höpöttelee niitä näitä itsekseen.  Pienessäkin puutarhassa voi muuttaa joka vuosi jotain, joku kasvi ei miellytä silmää tai se ei menestykään meillä.
 
Meillä oli rivi Hanhikkipensaita.  Nyt ne ovat supistuneet kahteen ja tänä syksynä nekin kaivetaan ylös.  Pientä viilausta ja viimeistelyä puutarha vaatii aina.  Puutarhassa on vähän sama kuin sisustuksessa.  Joihinkin kasveihin vain kyllästyy.  Ne voivat taas muutaman vuoden jälkeen olla raikas muutos puutarhaan.
 
Kenenkään ei kannata kadehtia muiden puutarhoja.  Ihailla vain ja kuokka käteen ja istuttamaan ja kokeilemaan omaan pihaan jotain uutta.  Jos minä kertoisin kaikki kokeilut ja epäonnistumiset, niistä tulisi pitkä lista.  Ainahan sitä koittaa esitellä parhaita tuloksia.
 
 Mustasilmäsusanna kasvaa hyvin vinoonkin istutettuna.  Se on aika varma kesäkukkanen.  Kärhökin kukkii violettisena omenapuuta vasten.

Keltakukkainen Dahlia viihtyy hyvin auringossa.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Puutarhan valloittajat

Numero yksi on Jättipalsami.  Se leviää joka paikkaan, minne sen vain antaa levitä.  Se valloittaa jo ojanpientareita horsmalta.  Kaunis kukkahan se on, mutta liika on aina liikaa.  Hyvässä maassa sen runko on ranteen paksuista.
 
 
Palsami vyöryi meidän pienen takapihan ohi parissa kesässä ja sai hyvän kasvuvoiman taloyhtiön kasvikompostista.  Juuret eivät ole suuret, kasvuvoima ja leviäminen sitä suurempaa.  Siihen ei auta varmaan kuin nyhtäminen ja taas nyhtäminen.  Mitään ei voi kasvattaa sen läheisyydessä.  Se kyllä tappaa muiden kasvien voimat.
 
Toinen salakavala leviäjä on ihan puutarhakasvi, Elämänlanka.  Se vanuttaa varttaan ensin huomaamattomasti seinänviertä vaikka naapurin puolelta.  Yhtäkkiä se ponkaisee pinnalle ja alkaa kasvaa, kasvaa ja kasvaa.  Se kiinnittyy kaikkiin muihin kasveihin ja tukehduttaa ne hengiltä.  Sitä on melkein mahdoton hävittää.  Pienikin pala juurta saa sen taas uudestaan röyhähtämään kasvuun.
 
Kurttulehtiruusut, Jättiputket tai Ruttojuuret eivät ole mitään näiden kahden rinnalla.  Toisia kasveja ei saa millään kasvuun ja toisia ei saa lopetettua kasvamasta.  Luonto on ihmeellinen.
 
Onneksi vanhat hyvät kasvit menestyvät vuosi vuodelta.  Peurankello ja Palava rakkaus.  Lapsenlapsi innostui kuvaamaan kukkia ja tässä pari laukaisua.
 

 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Lomailua mökillä

Luonnonkukat näyttävät tällä hetkellä kaiken kauneutensa.  Puutarhan ruohikon on vallannut maahumala.  Ei sitä raaski heti pois ajaa,  Se kukkii aikansa ja kuihtuu pois.  Mökkinurmikko ei tarvitse olla niin tasainen ja vihreä.
 
 
Mustikoita näyttää tänä vuonna tulevan ihan mallikkaasti.  Kolmisen litraa tuli jo käytyä noukkimassa.  Mökillä on se hyvä puoli, että poimintaa voi suorittaa pikkuhiljaa.  Ei tarvitse koko talven varastoa kerätä samalla reissulla.  Metsä on ihan vieressä ja voi ottaa pienen astian mukaan metsään marjoja varten.  Pienen jenkkikaapin pakastelokero ei ole ihan paras mahdollinen pakastamiseen, mutta hyvin järjestelmäni on toiminut monta vuotta.
 
Mansikat alkavat loppua torimyynnistä, täällä Satakunnan perukoilla mansikat ovat vielä raakileina.  Niin hyvää satoa en saa kuin viime vuonna.  Taimet kärsivät talvesta jonkun verran.  Moni muukin kasvi kärsi talvesta.  Alppiruusu ei kukkinut lainkaan.
 
 
Turhat cd-levyt otettiin käyttöön peloitteeksi rastaille.  Eivät ne taida silti tehota jos vain nokallaan saavat mansikasta otteen. 
 
Jotain satoa on saatu.  Ensimmäisen uudet perunat, kesäkurpitsa ja sipuli saatiin omasta maasta.  Kantarellejakin oli hiukan kasvanut polun pielleen.  Hyviltä maistuivat.  Lomapäivän toiveateria.
 
 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Puutarhan asukkaita ja kukkia

Puutarha on myös eläinten koti.  Linnut koppakuoriaiset, sammakot ja niitä saalistavat kyykäärmeet, ovat ainakin maaseudun puutarhoissa.  Linnunpoikasten lähtö pesästä on juuri nyt käsillä.  Niiden touhuja on hauska seurata.
 
 
Emo houkuttelee poikasia rohkaisemaan mielensä ja lennähtämään pesästä.  Jotkut aina selviävät, muutamilla on edessä karumpi kohtalo.  Auttaa ei voi, vaikka näkee maassa piipittävän poikasen.  Luonto antaa elämän, mutta ottaa sen myös pois heikommilta..
 
 
Puutarhassa on alkanut kukkasten loistoajat.  Niitä saavat  eläinten lisäksi katsella ihmiset.
 



 
 
 

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Valkoiset kukkaset

Jotenkin tuntuu, että alkukesästä kukkivat enemmän valkoiset kukkaset.  Luonnossa ja puutarhassa.  Muitakin värejä löytyy, silmiini osui kuvaamistapahtumassa paljon valkoisia kukintoja.  Syksyllä ne ovat vähemmistönä.  Kaikki värit ovat kauniita. 
 

Omenapuut ovat kauniita kukkiessaan ja muutenkin.  Tänä vuonna taisi olla hyvä vuosi omenalle kukkimisen suhteen.  Mitä sitten sadossa se on vielä arvoitus.  Minun pieni Lobo- puuni kukki ensimmäisen kerran, siitä olen iloinen.
Tämä ei ole kielo, vaikka näyttää siltä


Puolukat voivat antaa tänä vuonna hyvän sadon kukinnasta päätellen.

 Pihlajankukka on runsas ja valkoinen. 
Ihana Lumipalloheisi ei petä koskaan.  Taas on kukinta runsas ja jopa vähän pöyhkeilevä.  Vieressä kukkiva omenapuu jää vähän "varjoon".