Ajatuksia elämästä

 Mietelmäni huussin tyhjentämisen jälkeen ja noin yleensä elämässä:

Voittaja on hän, joka paskaelämässä nostaa nenänsä pinnan yläpuolelle.

Elämässä on niin paljon hyvää, ettei kannata jäädä junnaamaan, ei niin hyviin asioihin ja tapahtumiin.  Siihen on totuttautuminen, että Suomen kesä on lyhyt.  Kukat ja muut kasvit ennättävät valmistua lyhyessäkin kesässä.  Minä ilahduin niin pienestä, kuin pähkinäpensaani teki ensimmäiset urpunsa.  Se on jo ainakin 5 vuotta vanha ja kerran syöty elukoiden toimesta.

Saunan takainen kasvimaani on vielä vaiheessa.  Se etenee, mutta hitaasti. Välillä täytyy ottaa rennosti ja jättää työt odottamaan vähäksi aikaa.  Varsinkin, kun maa on jäässä, enkä voi ottaa lisämultaa sieltä.

Siirsin kirjaani yhden blogikirjoituksen, jossa olin kovin iloinen.  Nyt ei päästä istuttamaan sipuleita kolmas toukokuuta, kuten silloin.  En muista mikä vuosi silloin oli menossa.

Kirjan nimi on  Lyhyttavaraa:

Monilla on ollut ongelmia tulvien takia.  Mökkimme on mäen päällä sinne ei tulvat yllä.  Otin kuvia lähistöltä.  Nämä ovat peltoja ja metsänpohjaa.

Jossain kohtaa tiekin oli mennä poikki joen tulvittua.  Päästiin yli.  Tulvat aiheuttavat vahinkoja tuhansien edestä.

Porinaa ja valokuvia Porista

 

Porin  puistoihin on istutettu paljon syksyisin värikkääksi tulevia puita.  Kävin niitä valokuvaamassa ja mietin minulle tärkeitä paikkoja kotikaupungissani.  Ei sitä tule usein miettineeksi mikä minnekin vetää.  Usein kysellään porilaisilta, mitkä ne Porin hienoimmat paikat ovat.  Hienoimmiksi usein mainitaan Yyteri, Kirjurinluoto ja Kallo.  Ovatko  ne sitten tärkeimpiä paikkoja itse kullekin.  

On hienoa, että keskustassa on paljon puita.  Ei keskusta saa olla pelkästään katuja ja korkeita taloja.  Viihtyvyys on avainsana.

Kirjurinluto on ollut kaupungin ulkoilijoille hyvä paikka.  Sinne on kesäisin tullut ehkä liikaakin tapahtumia. Kaupunkilaiset, jotka eivät tapahtumista välitä, on siirretty laitamille.  

Sauna sinne sopii ihan hyvin.  Siihen ainakin tottuu ajan mittaan.

Uimahalli on ollut minulle tärkeämpi paikka, kuin Yyteri, Yyterissä voin käydä kävelemässä syksyisin nauttimassa syystuulista, mutta uimahallissa käyn uimisen takia.  En ole auringosta nauttiva.

Maauimalakin on paikoista kymmenen joukossa ja Isomäen metsä.  Kirjasto taitaa olla kärjessä.  Harmi oli lähikirjastoni sulkeminen.  Pääsen minä vielä pääkirjastoonkin.  Mitä selllaisella kirjastolla tekee johon voi vain tilata haluamiaan kirjoja.  Minä haluan kulkea hyllyjen välissä ja löytää yllätyksiä kirjojen muodossa.

Tärkeät paikat minulle Porissa kodin lisäksi

- Kirjasto

- Uimahalli

- Ruosniemi

- Maauimala

- Porin metsä

- Kirjurinluoto

- Kokemäenjoki

- Teatteri

-  Tori

Ruosniemen metsä lähimetsänä houkuttelee enemmän.  Ihmettelen välillä miksi sinne ei satsata enempää kuntoilijoille ja ulkoilijoille.

Pori on hieno paikka, on merta, on metsää.  Vähän tasaistahan maasto on.  On silti vastatuulta tarpeeksi, kyllä se pienen mäen rasitusta vastaa.

Pyörällä jaksaa kulkea, kun ei ole mäkiä.  samoin kävellen.  Linja-autokyydeistä minulla ei ole paljon kokemusta.  Joko ne kulkevat väärään aikaan tai väärään paikkaan.  On tämä sen verran iso kaupunki, vaatii oman kulkuneuvon kulkemiseen.

Runo kirjastani Kaipaus

Joki on virrannut

ohi elämäni

loputtomana

ohi hiljenevien tehtaiden

ohi Kirjurinluodon

virran kulkua

ei voi kääntää

vai voiko.

Ajatuksia ja runoja keväästä ja puutarhasta.

Kevät sai minut muistelemaan kirjoittamiani juttuja keväästä.  Aina kevät on minua kiehtonut.  Kevät on heräämisen aikaa.  Kevät on huumaantumisen aikaa.  Tänä keväänäkin  minulla on mielessä hienoja tulevia juttuja.  Tällä hetkellä on vielä vaisua ja odottelua tilanteen takia, mutta kyllä se kesä sieltä tulee.

 

 

Puutarha- ja  kevätaiheisia ajatuksia

Yritän muokata maata ja lannoittaa, luonto ja säät antavat päätöksen, mikä kasvaa ja kukoistaa.

Keväiset lehtipuut ovat kuin taideteoksia, patsaita. Ilman lehtiä niiden veistoksellisuus tulee esiin. Puiden oksat kääntyilevät joka suuntaan.  Ne näyttävät sormilta, jotka koukistelevat nivelvaivaisina kohti taivasta.  Toisten puiden oksat ovat kääntyneet kohti maata.

Ruusun kasvatus on vaikeaa.  Piikikäs kukka on puutarhan valtias, se ei anna anteeksi huonoa kohtelua.

Suomen kesä on nopea kuin rusakon hyppy ojan yli.

Keväinen päivä on palkinto pitkästä, kestetystä talvesta.

Kesä näyttää välillä kyntensä, hellettä odotellessa, pilvet viipyvät taivaalla.

Ajatukset kirjasta Lyhyttavaraa

Kirjoittanut Raili Parkkinen

 

Vihannesten kapina

Kaalit olivat tärkeän näköisiä pyöreine päineen jaisoine lehtineen.  Porkkanoiden hennot lehdet eivät voineet kilpailla kaalinlehtien kanssa, mutta maan sisältä löytyi voimaa.  Sipulit kilpailivat hajullaan, perunat taas joukkovoimalla.  Mukuloita saattoi olla kymmenen samassa varressa.  Lantturivistö seisoi sotilaallisest suorissa riveissä.  Niillä lanttu leikkasi.  Tillit ja persiljat olivat vain koristeina porukassa.

- Miksi me joudumme olemaan täällä ulkona kuumassa auringonpaisteessa, kun kurkut ja tomaatit saavat olla kasvihuoneessa, kiljui yksi kaaleista.

- Niin, miksi? Kysyivät muut kaalit.

- Eihän sinne nyt kaikki mahdu, lantuilla jälleen leikkasi.

- Siellä ne hienohelmat punastelevat kypsyessään, eikä meikäläisistä piitata, kaali vielä yritti.

- Emmehän me täältä mihinkään voida mennä, kun juuret pitävät maasta kiinni, porkkanat valittivat.

Syksyn tullessa niitä tultiin keräämään ja ne olivat vielä voimissaan, kun tomaatit ja kurkut oli jo syöty.

- Kyllä kapina auttoi, nyt mekin päästään sisälle, kaali kuiskasi muille vihanneksille.

Tämä pieni tarina on kirjasta Tarinoita taivaan alta

Kirjoittanut Raili Parkkinen

Pajunkissojen aikaan

Pajujen lapset

pienet kissanpennut

tupsahtavat maailmaan

maalishuhtikuussa

ihmetellen

kurkistellen

yltyvät ne kukkimaan

maalishuhtikuussa

aika keväinen

aika auringon

pistää kollit nauramaan

maalishuhtikuussa

Runo on kirjasta Kissanunta

Kirjoittanut Raili Parkkinen

Kevätluritus

Kevätriemu raikukoon

juhlalaulu kaikukoon

kevät tullu Suomeen on

talvikamppeet nurkkaan heitän

sääret polvisukilla peitän

näen aurinkoisen päivän

pääskyset kun jälleen nään

silloin varmaan huomaan tään

kevät sekoittanut on mun pään.

Keväällä kuulen

lumen sulavan

talitintin rähinän,

huomaan

perhosen porraskivellä.

Runot kirjasta Taikuri Trambolinon runosäkki

Kirjoittanut Raili Parkkinen