Kohti uutta vuotta

 Joulu tuli, oli ja meni.  Ihan mukavakin oli ja syötiin liikaa.  Kaikkein paras lahja oli, kun jälkipolvi vietti aikaa joulupäivänä meidän kanssamme. syötiin ja hassuteltiin.  Ruokaa tietysti jäi syötäväksi moneksi päiväksi sen jälkeen.  Paljon ei heitetty menemään, kinkku oli niin hyvää, että se syötiin kokonaan.  Yhden piirakan tein ja sekin maistui.  Alkaakin olla hyvä taito käyttää kaikki ruoka jollain tavalla.  Niihin on tullut paljon ohjeita.  Minäkin paistoin pannulla viimeiset rosollit voissa, lisäsin vain yhden sipulin ja suolaa.  Martat antaa ohjeistusta miten jouluruuat voi hyödyntää.

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluruoka/herkkuja-jouluruokien-tahteista/

Pakastettuna on vielä laatikoita ja kakkua.  Siellä ne säilyvät jonkun aikaa, paitsi kakut.  Ne tulee meillä käytettyä hyvin nopeasti.  Tänään oli silti pakko päästä leipomaan. Paistoin persikkapiirakan säilykkeestä.

Näin aikuisena pitkään eläneenä joulu ei oikein ole muuta, kuin hyvän ruuan kanssa vietettävää aikaa.  Saturnalia viettivät jo muinoin roomalaiset samaan aikaan , kuin joulua nyt.  Se ei ollut kristillinen tapahtuma.  Kaikki tietysti viettävät joulunsa niin kuin haluavat.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnalia

Vielä roikkuvat koristeet, ei kuusen oksilla, koska meille ei kuusi mahdu.  Niitä on ripustettu vähän joka paikkaan.   Ne riisutaan uuden vuoden juhlinnan jälkeen.  Jotkut koristelevat jo lokakuussa ja antavat koristeiden olla ties kuinka pitkään.  Kyllä arki saa tulla jo heti vuoden alussa tai viimeistään loppiaisen jälkeen.

Minä pidän arjesta.  Arjen voi rakentaa omien harrastusten mukaan.  Kunhan vain tuo korona helpottaisi.  Saisi lopettaa maskin pitämisen, pääsisi uimahalliin, jumppasalille ja muihin harrastuksiin.  Siinä on toiveita uudelle vuodelle.  Lupauksia en anna.  

Pori antoi kansalaisilleen valon rakennuksiin.  Pori ei järjestä uuden vuoden ilotulituksia, mitkä ovatkin mielestäni rahan tuhlausta.  

Kissani on hyvä kaveri

Kissani on hyvä kaveri seurustelemisessa, laiskottelemisessa ja syöntitoverina.  Se pitää yksin olemisestakin, nukkuu pitkin päivää paljon.  Ulkoilua se ei harrasta, kuin kesällä.  Se makoilee vieressäni tai sylissäni, kun katsotaan televisiota.  Heti, kun minulle tulee asiaa keittiöön, kissa rientää mukaan.  Kissani on ovela kerjäämään makupaloja ja tietää missä kaapissa niitä säilytetään.

Olen kuvannut kissaani paljon.  Kun kissa tuli meille niin luulin saavani hienoja leikki- ja liikuntakuvia, tilannekuvia, mutta suurimmassa osassa kuvia kissa makaa rötköttää paikallaan tai istuu katselemassa minua ja minun tekemisiäni. 

 Kun se silloin tällöin riehaantuu, en ehdi puhelinta tai kameraa ottaa käsiini kun se jo on makuulla tai piilossa.  

En tiedä ovatko kissat yleensä viisaita vai oppivatko ne vain tietyt tavat.  Vilperi tunnistaa meidän askeleemme jo kaukaa pihapolulta ja on heti vastassa.  Sillä on erehtymätön kellon taju heräämisen suhteen.  Onneksi se antaa meidän nukkua hyvin yömme.  Sisäsiisti se tietysti on.

Se syö vain kastikkeellisia ruokia ja kuivaraksuja.  Joskus sille kelpaa raaka järvikala ja broileri.  

Sisäihmiselle ja vähän laiskallekin paras kaveri on sisäkissa.  Sitä ei tarvitse lähteä ulkoiluttamaan,  kuten koiraa.  Kissa on minulle se eikä hän, se ei tiedä sitä ja kohtelee minua kuten ystävää vaikka sanoisin sitä miksi.

Kesä on muisto vain

 Näissä pakkasissa on mukava muistella viime kesää.  Kaikki hankaluudet on unohdettu ja mennään kohti seuraavaa kautta.  Halusin taas vähän leikkiä kuvilla ja tein niistä diakuvasarjan.  Laatu on tietysti itsetehdyssä se mitä on, mutta ajatus on tärkein.

Pakkaspäivän sauvalenkki tuntui ihan tavalliselta, varusteet vain täytyi olla sään mukaiset.  Pakkanen minut varmaan pisti muistelemaan kesää.  

Kun lunta ei ole, tuntui ihan hiihtämiseen valmistutumiselta tämä sauvojen kanssa kävely.  Ihailin lähikallioita ja auringonpaistetta, mikä ei tosiaankaan lämmitä.  

Kalliot vain loistivat auringon paisteessa.  Ihmiset vähän kaihtavat liikkumista pakkasessa.  Suomalaisen ei pitäisi pelätä kylmää.  Ovatkohan jotkut ihmiset jo liian tottuneita  lämpenevään ilmastoon.

Minä rakastan pakkasta ja lunta.  Sen jälkeen on hieno mennä kuumaan suihkuun ja rentoutua.

Pari kuvaa on viime kävelylenkiltä.  Silloin ei aurinko ollut vielä kunnolla noussut.

Ruosniemen kalliot

Puutarhablogit listoilla

Silloin tällöin mietin ja seuraankin minkä laatuiset puutarhablogit ovat listoilla ensimmäisinä.  Ei niistä oikein osaa sanoa miksi.  Ihan asiallisia ja kauniita, asiantuntevia ja mielenkiintoisia ne ovat kaikki parinkymmenen joukossa.  Ovatko he jakaneet niitä niin moneen paikkaan, että aina joku klikkaa vai ovatko he itse aktiivisia blogin lukijoita.  Minulle ei ole selvinnyt juju kokonaisuudessaan.  

 https://www.blogit.fi/top/puutarhablogit

Ainakin he päivittävät blogejaan aika usein, jotkut ihan päivittäin tai parin päivän välein.  Kuvia on paljon, tekstejä ei niinkään paljon.  Kenties tämän hetkisessä nopeassa elämässä ei ehdi lukemaan tekstiä vaan melkein kaikki olisi nähtävä kuvasta. 

 

Lifestyle - ja sisustusblogit ovat ylivoimaisesti haetuimmat aihepiirit.  Ne ovat minulle jotenkin vieraampia aiheita, vaikka kodinlaitosta joskus kirjoitankin.  Se ei varmaan ole sama juttu.

Aiheet pitäisi olla mielenkiintoisia ja erilaisia kuin muiden.  Jos pystyy kuvaamaan upeita kuvia erilaisesta näkökulmasta niin se kiinnostaa katselijoita.  Julkkikset tai niiksi pyrkivät ovat toisten mielestä mielenkiintoisia.  Ihminen on utelias luonnoltaan ja haluaa aina uutta lukemista ja katseltavaa.  Ei se niin varmaan kiinnosta jos joka viikko kirjoittaa samoista tapahtumista.  En itsekään viitsi lukea.

https://www.youtube.com/watch?v=a5I5Lrlg0Sk

Vitriini sai uuden elämän

 Haimme sen Kontista. Hinta oli vitriinihyllyköstä 20 €, joten hinta sopi mainiosti.  Kontissakin ovat hinnat nousseet, mutta huonekalut eivät niin hyvin kierrä ja ne myydään pois halvemmalla tilaa viemästä.    Hyllykkö vain oli liian korkea.  Siitä sahattiin tyhjä osa pois ja vitriiniosa istui mainiosti alaosan päälle.  Vitriini oli valaistukin.  Mitään arvokasta ei ole sinne asettaa esille, mutta ne näyttävät valaistuna hienommilta.

Nykyisin huonekalumyymälät satsaavat sänkyihin ja sohviin, ainakin mainosten mukaan.  Netistä on katsottava mallit ja tilattava jos haluaa ostaa.  Lisäksi ne ovat kalliita.  Tällä hetkellä on myös enemmän haaleata ja vaaleata huonekaluja kaupan.  Me taas olemme mieltyneet tummempaan väriin.  Vähän vanhempaan tyyliin.  Ei nyt ihan antiikkia, liian kallista meille.

Välillä tekee mieli vaihtaa huonekaluja, mutta siihen ei olisi oikein varaa.  Silloin on käytävä läpi tori ja muut nettikaupat.  Toisen vanha on toisen uusi.  Kierrätystä parhaimmillaan.

Metsä kutsuu, minä vastaan

 Haen metsästä ja luonnosta ideoita kunnon lisäksi.  Ihana sammalpeitteinen metsä kutsuu katselemaan ja tutustumaan syvemmällekin.  Monesti astun syrjään polulta ja kurkistelen mitä metsällä on tarjota.  Toisten metsästä ei saa kerätä mukaansa juuri mitään muuta, kuin marjoja ja sieniä.  Voi sieltä ottaa mukaansa tunnelman, kauniit näkymät ja roppakaupalla hyvää mieltä.

Syksyisessä metsässä on enemmän kuin ripaus salaista hurmaa.  Sinne kätkeytyvät metsän eläimet suojaan.  Metsä on puiden takia suojainen.  Pieni sadekaan ei haittaa, kun voi mennä puun alle suojaan.  Suomessa on vielä paljon metsiä, ihan kaupunkien laidoilla.  Kenenkään ei tarvitse olla huolissaan niiden loppumisesta.  Suomessa metsien hoito on huipputasolla.  Monet puhuvat suuta suuremmalla, kun moittivat metsien tehokäyttöä.  Aina löytyy metsäsaarekkeita, joissa puut ovat suuria.  Usein metsää pitääkin uudistaa.

Yrttimausteiden käyttö

 Olen pitkään miettinyt miten korvaisin lihaliemikuution käytön.  Nyt sain yhden vihjeen korvaamisesta tästä linkistä.  Sikke Sumari korvaa lihaliemikuution lipstikkasuolalla.

 https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000005764077.html

Olen käyttänyt lipstikkaa eli liperiä monta vuotta mausteena kaikenlaisissa keitoissa.  Kasvatan sitä itse, mutta en ole kuivannut sitä paljoakaan.  Nyt taitaa tulla muutos.  Kaapissa oli kuivattuna juuri desilitran verran lipstikkaa.  Sekoitin sen ohjeen mukaan ruokalusikalliseen suolaa.  Nyt minulla on kaapissa valmiina seosta, jota voin lisätä ruokaan.

En saanut sitä tarpeeksi hienoksi, kun ei ollut huhmaretta.  Sekin kuuluu seuraaviin hankittaviin tuotteisiin.  Pidän yrttien mauista ja hankin yleensä isompia purkkeja kaappiin.  On sitten mistä ammentaa makua ruokiin.  Meiramia käytän kaaliruokiin ja hernekeittoon ainakin.  Oreganon käytön kaikki tietää.  Käytän sitä kyllä lämpimään leipäänkin.  Miten herkullista lämmin leipä on, kun sen päällystää ensin sinapilla, siihen oreganoa, kinkkusiivu ja juustoviipale.  Minuutiksi mikroon ja herkkupala on valmis.

Tietysti tilli ja persilja ovat vanhoja hyviä mausteita.  Persiljan olen pakastanut koska se on mukava sieltä musertaa keiton päälle.  Samoin teen ruohosipulille. Silppuan ruohosipulin pieneksi ja laitan pakkaseen. Kasvatan oreganoakin, mutta minun lajikkeeni on jotenkin mauttomampaa, kuin kaupasta ostettu.

Kaikenlaisia yrttejä löytyy kaupasta tuoreena ja kuivattuna.  Niiden käyttöä vain pitäisi lisätä.  Eikä aina vain aromisuolaa ja sitruunapippuria, mitkä kuuluvat meilläkin suosittuihin mausteisiin.  Suolan käyttö ehkä vähenisi jos yrttimausteita käyttäisi enemmän.  Olen esimerkiksi huomannut, ettei mahani kestä vahvaa lihaliemikeittoa.  Hyvää sekin on ja syön jos sitä on tarjolla.  

Kukkasipulit

Haluan edes vähän muistella miltä multa tuoksuu ja istutan itse joulukukkani.  Tilasin postimyynnistä hyasintin sipuleita ja jo istutin ne.  Katsotaan sitten onnistuuko vai ei.  Samoin tilasin amarylliksenkin sipulin.  Sitä en vielä arvannut istuttaa, ainakin pari viikkoa vielä ajattelin odottaa.  Hyasinttipussissa oli kolme sipulia.  Istutin ne samaan astiaan.  Olen tilannut monesti samasta paikasta ja olen ollut tyytyväinen palveluun.

  https://www.korpikangassiemen.fi/syksyn-sipulit-c-56.html

Yhden pussin pieniä tulppaanejakin olen istuttanut.  Tulppaaneista minulla on huonoja kokemuksia. Yhtenä syksynä istutin n. 200 sipulia ja niistä ei noussut kuin 10%.  Suuren osan olivat myyrät tai jotkut muut halukkaat syöneet ja toiset eivät vain lähteneet.  Tämä tapahtui mökillä, jossa eläimistöä riittää.  Ihailen aina kuvissa näkyviä tulppaanipeltoja.  Sellaisia ei tavallinen harrastaja saa aikaiseksi.

Tulppaanit, jos niiden kasvattamisen saa onnistumaan, ilahduttavat monta vuotta.  Suojaisessa paikassa kaupunkipuutarhassa minäkin sain yhden laadun kukoistamaan.  Aina niitä joka kevät odotteli nousevaksi ja ensimmäisenä ne seinän vierestä nousivatkin.  

Halvemmaksi sipulien tilaaminen ei tule.  Amaryllis maksoi melkein kympin ja postimaksu vielä päälle.  Itse istuttamisen ajatus on tärkein.  Niin paljon en viitsi tehdä, että ottaisin sipulit talteen ja istuttaisin uudelleen.  

Joulukukkasten kukkimista ei tarvitse odotella niin kauan kuin kevättä.  On yksi etappi kukkimisessa.

Talvi on vain pieni väliaika

 Kalliit kesäkukat ovat kuihtuneet ja kuolleet.  Yhden vinkin sain terassihortensian talvehtimisesta seuraavaa kesää varten.  Minulla ei ole kellaria eikä kylmää kuistia johon voisin kukkia säilöä, joten kokeilin kaivamalla hortensian kukkapenkkiin ja peittelin sen pudonneilla lehdillä.  Ensi kesänä sitten näen , onnistuiko.  Monet sanoivat onnistuneensa.  Ammattilaisetkin kehottavat talvettamaan ulkona

https://www.plantagen.fi/hortensia.html

Hortensia on komea kasvi, joka kukkii koko kesän.  Aika arvokaskin se on.  Maksoin 15 €.  Joten olisi hauskaa jos sen saisi säilymään talven yli.

Muutakin valmistelua olen jo tehnyt ensi kevättä varten.  Kaikki ovat epävarmoja tekemisiä, kun ei tiedä minkälainen kevät on tulossa.  Vanha sanontakin on sitä varten: "jos vielä eletään ja ollaan".  

Nappasin autiotontilta pari hevoskastanjan siementä ja tuikkasin ne multaan.  Ne eivät taitaneet olla ihan kypsiäkään vielä.  Kokeilla voi aina kaikenlaista.  

Ostin viimeisestä alennusmyynnistä yhden vadelmantaimenkin.  Se on vielä hengissä parin viikon takaisen istutuksen  jälkeen.  

Näin kauniita vadelmia toivon ensi kesänä saavani.  Ehkä ostan sille kaverin keväällä.

Karhunvadelma on vieressä häkissä.  Siitä en saanut tänäkään kesänä kuin muutaman vadelman.  Se kasvaa aivan komeasti, mutta hedelmät kestävät kauan kypsyä, eikä niitä tule paljon.  Ensimmäisenä talvena rusakot tai jotkut muut eläimet söivät kaikki varret.  Se on pakko olla verkossa, säilyvät ainakin ne.

Talvi on puutarhaharrastajalle vain väliaika.  Seuraavaa kesää alan jo suunnitella viimeisiä kukkasia haravoidessa kompostiin.

Niin, ensi kesänä saan   yhden ylimääräisen vuoden muhineen kompostin käyttöön.  Saan siitä voimaa marjapensaille.  Kasvimaahan en sitä vieläkään uskalla laittaa.  Siinä kun on huussijätöksetkin.

Aurinko alkaa laskea aina vain aikaisemmin.  Muutama kuukausi ja menee toisin päin.  

Keräilijä on historian säilyttäjä

 Keräilijät säilyttävät historiaa omalta osaltaan, muuten monta tavaraa heitettäisiin roskana pois tai poltettaisiin.  Keräilyn kohteena voi olla melkein mikä vaan.  Lentokoneista postimerkkeihin, rahatilanteen mukaan.

Usein tavalliset keräiltävät tuotteet mahtuvat hyllyihin tai kaappeihin, joista ne on helppo kaivaa esiin.  On silti keräilyn pohjalta perustettu pienmuseoitakin.  Tällä viikolla on puoliseitsemän ohjelmassa esitelty kaikenlaisia museoita, jotka varmaan ovat lähteneet yhdestä esineestä.  Oikeastaan museoviikkoa vietetään toukokuussa, mutta voi sitä viettää koska vaan.

Kirpputoreilta voi löytää jotain keräilytavaroita jos joku luopuu keräilystä ja pistää kamat myyntiin. Silmä tarkkana pitää olla koska myyntipöydät notkuvat samaa rojua, mitä on jo kotona kaapit ja hyllyt täynnä.

Keräily-ja antiikkitapahtumista löytyy varmasti hienoja keräilykohteita.  Niihin kerääntyy kauppiaita ympäri Suomen.  Hintataso on kalliimpi.  

Netti on tietysti suuri aarreaitta kaikenlaiselle tavaralle.  Jotenkin kiertely tapahtumissa on mielenkiintoisempaa, pääsee hiplaamaan esineitä ja katsomaan kuntoa.  Vähän sama mielestäni, kuin kirjojen lukeminen tuntuu minusta paremmalta kuin äänikirjat. 

Suurin osa kirjoista löytyy tällä hetkellä mökiltä.  Tässä aittakirjasto.  Kirjoja löytyy muistakin tiloista hyllyilta, laatikoista, joissa on on yhteen aikaan keräilemäni lastenkirjat.

Huutokaupatkin ovat nykyään harvinaisia, samoin antikvariaatit.  Kaikki vanhanaikaiseksi koetut jutut hiipuvat, ei niinkään tavaroiden puutteeseen vaan kiinnostuksen puutteeseen.  

Onko keräilevä ihminen liiaksi sidoksissa menneisyyteen, eikä halua luopua mistään.  Mistä syntyy halu laittaa talteen kortit, lehdet, kirjat, kahvikupit ja muut menneisyydestä muistuttavat tavarat.  Monet keräilykohteet liittyvät omaan menneisyyteen ja tietysti kiinnostuksen kohteisiin.

Omat mielenkiintoni liittyy kuviin ja kirjoituksiin.  Kortit omasta kotikaupungista, valokuvat ja kirjat ovat viimeisiä joista luopuisin.  Koitan jopa kaikille lehdille keksiä jonkun muun uudelleen sijoittamisen, kuin paperiroskiksen.  Yllättävästi ne kelpaavat luettavaksi vielä monessa paikassa.

Syystunnelmia 2

 Pitää vielä laittaa mökkipihankin syysvärejä.  Kauniita värikkäitä pensaita on ilo katsella.  Kohta ne leikataan kumoon ja keväällä ne taas yltyvät kasvuun.  Pihlajamarjoilla on kiva täyttää kesäkukista tyhjentyneet ruukut.  Väriä lisää.

 

Kesällä vihreyttä, syksyllä keltaisuutta.  Muodonmuutos antaa silmille kauneutta.  Omalta kohdaltakin vastaavanlainen olisi hyväksi.  

Tätä ei leikata tyngäksi. 

Pihlajamarjoilla voi täyttää amppelit, kun marjat putoilevat amppeleihin voi laittaa hakoja.

Värillisten pensaiden jono punaisten rakennusten vierellä on mielestäni todella kaunis.

Horsmatkin punastuvat peltojen ojissa.  Mahtaako horsma olla alkuperäinen suomalainen vai onko sekin tullut jostain muualta.

Syksyn tunnelmia

 Kävelylenkeilläni bongaan jo syksyn värejä.  Koivut eivät vielä ole kellastuneet, mutta muita puita löytyy jo monenlaisissa väreissä.  Puhelin on pakko kaivaa taskusta ja näppäiltävä kuva jos toinenkin.  Syksy saa minut aina yhtä iloiseksi.  Silloin, tällöin runonikin käsittelee syksyä. Yksi runoistani kirjastani Kaipaus:

Tuuli kuhisee ja kuiskii

syksy tulee, syksy tulee

kesä on syksyä saattamassa

juna jo puksuttaa asemalle

ilma on täynnä syksyn ääniä

sateen ropinaa

putoavien lehtien kahinaa

kosteassa säässä värjöttävien 

variksien

yksinäistä huutelua

Pihlajissa oksat kannattelevat mahtavaa satoa lintujen syötäväksi.  Perinnetietoa on pihlajien runsaasta sadosta voi pitää valheena tai sitten ei:  Pihlaja ei kahta taakkaa kanna.  Tuntuisi hyvältä näin lumikolan varresta katsottuna.  Nykyisin ei meteorologitkaan aina tiedä minkälaista säätä on tulossa.

Vielä eivät kesäkukatkaan ole lannistuneet vaan jatkavat kukintaa.  Samettikukat hehkuvat nekin syksyn väreissä.  Taidan ensi keväällä laittaa joka kukkapenkkiin perennojen keskelle samettikukan siemeniä.  Ne ilahduttavat kauan.

Sieniä koppaan ja pakkaseen

 Turhaan huolehdin sienisadosta, kun oli niin kuivaa.  Vettä tuli pari viikkoa ja sienet alkoivat tupsahdella maasta.  Kaikenlaisia sieniä yhtä aikaa. Haperot, tatit, kantarellit ja rouskut tungeksivat mättäissä.  Olen sillä lailla valikoiva, etten nouki kuin herkkutatteja ja kantarelleja.  Tunnistan kyllä useampiakin laatuja, mutta nämä kaksi tuntuvat parhailta.  Kun vielä yksin joudun ne syömään, niin miksi liikkaa noukkisin.  En oikein pidä suolasienistä, joten jätän rouskut muille.

Säästelin viimevuotisia sieniä pakasteessa ja nyt piti ne muutamat pussit laittaa syömäkuntoon, etteivät sekoitu uusiin.  Vähän sienet kärsivät pitkästä pakastamisesta.  Paljon kermaa ja sipulia niin kelpaavat.  Piirakkaa ja kastiketta.

Tatteja olikin tullut paljon viime metsässä käynnin jälkeen.  Osa oli päässyt kasvamaan liian isoiksi ja niistä joutui raakkaamaan ison osan.  Hyviltä näyttivät päälle päin, madot vain olivat ehtineet ennen minua.

Kantarelleja löysin vähemmän.  Niitä kasvaa varmaan lisää jos vain lämpimät ilmat jatkuvat.  Metsässä näkyi oudompia sieniä.  Kenties jotain lahottajasieniä.  Ne ovat toisinaan kauniin värisiä.

Kauniit syksyiset päivät saivat vielä perhosetkin viimeisiin kukkiin.  Kannukset aina keräävät kauniimmat perhoset.