maanantai 13. syyskuuta 2021

Syystunnelmia 2

 Pitää vielä laittaa mökkipihankin syysvärejä.  Kauniita värikkäitä pensaita on ilo katsella.  Kohta ne leikataan kumoon ja keväällä ne taas yltyvät kasvuun.  Pihlajamarjoilla on kiva täyttää kesäkukista tyhjentyneet ruukut.  Väriä lisää.




Kesällä vihreyttä, syksyllä keltaisuutta.  Muodonmuutos antaa silmille kauneutta.  Omalta kohdaltakin vastaavanlainen olisi hyväksi.  



Tätä ei leikata tyngäksi. 



Pihlajamarjoilla voi täyttää amppelit, kun marjat putoilevat amppeleihin voi laittaa hakoja.



Värillisten pensaiden jono punaisten rakennusten vierellä on mielestäni todella kaunis.


Horsmatkin punastuvat peltojen ojissa.  Mahtaako horsma olla alkuperäinen suomalainen vai onko sekin tullut jostain muualta.




maanantai 6. syyskuuta 2021

Syksyn tunnelmia

 Kävelylenkeilläni bongaan jo syksyn värejä.  Koivut eivät vielä ole kellastuneet, mutta muita puita löytyy jo monenlaisissa väreissä.  Puhelin on pakko kaivaa taskusta ja näppäiltävä kuva jos toinenkin.  Syksy saa minut aina yhtä iloiseksi.  Silloin, tällöin runonikin käsittelee syksyä. Yksi runoistani kirjastani Kaipaus:

Tuuli kuhisee ja kuiskii

syksy tulee, syksy tulee

kesä on syksyä saattamassa

juna jo puksuttaa asemalle

ilma on täynnä syksyn ääniä

sateen ropinaa

putoavien lehtien kahinaa

kosteassa säässä värjöttävien 

variksien

yksinäistä huutelua



Pihlajissa oksat kannattelevat mahtavaa satoa lintujen syötäväksi.  Perinnetietoa on pihlajien runsaasta sadosta voi pitää valheena tai sitten ei:  Pihlaja ei kahta taakkaa kanna.  Tuntuisi hyvältä näin lumikolan varresta katsottuna.  Nykyisin ei meteorologitkaan aina tiedä minkälaista säätä on tulossa.

Vielä eivät kesäkukatkaan ole lannistuneet vaan jatkavat kukintaa.  Samettikukat hehkuvat nekin syksyn väreissä.  Taidan ensi keväällä laittaa joka kukkapenkkiin perennojen keskelle samettikukan siemeniä.  Ne ilahduttavat kauan.



maanantai 30. elokuuta 2021

Sieniä koppaan ja pakkaseen

 Turhaan huolehdin sienisadosta, kun oli niin kuivaa.  Vettä tuli pari viikkoa ja sienet alkoivat tupsahdella maasta.  Kaikenlaisia sieniä yhtä aikaa. Haperot, tatit, kantarellit ja rouskut tungeksivat mättäissä.  Olen sillä lailla valikoiva, etten nouki kuin herkkutatteja ja kantarelleja.  Tunnistan kyllä useampiakin laatuja, mutta nämä kaksi tuntuvat parhailta.  Kun vielä yksin joudun ne syömään, niin miksi liikkaa noukkisin.  En oikein pidä suolasienistä, joten jätän rouskut muille.

Säästelin viimevuotisia sieniä pakasteessa ja nyt piti ne muutamat pussit laittaa syömäkuntoon, etteivät sekoitu uusiin.  Vähän sienet kärsivät pitkästä pakastamisesta.  Paljon kermaa ja sipulia niin kelpaavat.  Piirakkaa ja kastiketta.


Tatteja olikin tullut paljon viime metsässä käynnin jälkeen.  Osa oli päässyt kasvamaan liian isoiksi ja niistä joutui raakkaamaan ison osan.  Hyviltä näyttivät päälle päin, madot vain olivat ehtineet ennen minua.


Kantarelleja löysin vähemmän.  Niitä kasvaa varmaan lisää jos vain lämpimät ilmat jatkuvat.  Metsässä näkyi oudompia sieniä.  Kenties jotain lahottajasieniä.  Ne ovat toisinaan kauniin värisiä.

Kauniit syksyiset päivät saivat vielä perhosetkin viimeisiin kukkiin.  Kannukset aina keräävät kauniimmat perhoset.





maanantai 16. elokuuta 2021

Kultapallo

 Haeskelin kaikki kaupungin taimimyymälät keväällä ja etsin Kultapallon taimia.  Mistään ei löytynyt.  Mökin vanhassa puutarhassa oli joskus ollut Kultapallo, mutta se oli vuosien saatossa hävinnyt leikkelyn tai kaivamisen takia.  Halusin kukan, koska se mielestäni kuuluu puutarhaan.  Laitoin jo hädissäni kyselyn faceenkin ja olisin jonkun puutarhasta sellaisen ehkä saanutkin.  Onneksi bongasin mökkipaikkakunnan lehdestä ilmoituksen taimimyymälästä, siis maaseudulla.  Soitin sinne ja sieltähän sellainen löytyi.  Ostin pari taimea ja nyt  ne kukkivat.



Ne eivät vielä kasvaneet niin isoiksi, kuin ne parhaimmillaan ovat.  Kukka on kaunis ja runsastuu toivottavasti ajan myötä.  

Kultapallo on vanha perenna, jonka ei soisi katoavan pihoilta.  Se alkaa kasvaa myöhemmin keväällä ja kukkii tietysti myöhemmin.  Ei kaikkien tarvitse kukoistaa heinäkuussa.

https://www.kekkila.fi/kasvikirjasto/kultapallo/

Ne vaativat tukea, joko seinän vierestä tai muuten on tuettava.  Laitoin kukan vanhan omenapuun juureen.  Sitä ei ole raaskittu kaataa kokonaan, vaikka rungon keskelläkin on iso reikä.  Nyt se on omiaan tukipuuna heikommalle.


Vanhoista puutarhoista löytyy varmaan muitakin kestäviä kasveja, joita voisi hyödyntää vanhan ja uudenkin puutarhan kasvigalleriaan.  Nyt alkaakin taas syyskesän aika, kun voi jakaa ja siirrellä perennoja.  Minä siirsin mökiltä Kuunliljaa kaupungin penkkiin, se kun oli siellä kasvanut penkin liian täyteen.  Ensin voikin katsastaa omat penkit, eikä heti rynnätä kalliisiin taimimyymälöihin.


Mökkikuntani täytti 150 vuotta ja sai upean teoksen tien varteen.



tiistai 10. elokuuta 2021

Elokuu on sadonkorjuun aika

Kotimaan matkailun jälkeen on  hauska taas uppoutua tavallisiin kotihommiin.  Leivontaa, ruuanlaittoa ja mehunkeittoa.  Vähän oli marjoja käytettävissä, pari vajaata maijallista.  Tuli niistä nyt muutama pullo, että saan nauttia itsetehdyn mehun kotoisuudesta.  Minä tosiaan juon kaikki mehut, en tee niistä kiisseliä, enkä muitakaan soppia.  Ulkoilun ja lenkin jälkeen mehu maistuu, ikään kuin palautusjuomana.




Leivontaakin olen nyt paljon harrastanut, kun olen kokeillut valmistaa pullia ja leipää ilman sokeria ja vähähiilihydraattisesti.  Se on muuten aika vaikeaa aluksi.  Karppisokeria pitää käyttää ja paljon kananmunia.  Kyllä se onnistuu tiikerikakkukin mantelijauhoista.

Harmi, että sienisato tuntuu jäävän jos ei nyt tyhjäksi niin aika onnettomaksi.  Aion silti käydä katsastamassa mökin lähimetsän kantarellipaikat jos jokusen löytäisi.



 Kaupungissakin näkee vielä viljankorjuuta.  Leikkuupuimuri pölytti kuivaa viljaa takapihan vierellä.  Tuntui aivan maalla ololta.

Omenasato jäi myös huonoksi kuivan kesän ansiosta.  Suurin osa omenista putoili ja mädäntyi maahan.  Hiukan sain pelastettua niistä.  Pilkoin paremmat omenat pakkaseen piirakan tekoon ja muuhun käyttöön.  Ei ne suuret tulot vaan pienet menot ja kekseliäisyys.

Nyt puhutaan paljon kierrätyksestä ja säästäväisyydestä.  Se on minulla verissä jo kotoa lähtien.  Kaikki kierrätetään ja jos niistä ei ole itselle käyttöä, ne voivat vielä kelvata jollekin muulle.  Ruuat tietysti koitetaan syödä itse, mutta muut asiat, vaatteet ja tavarat.  Lähetin vaatteita nettikirppikselle.  Ne kelpasivat sinne myyntiin.  Tosin en ole lainkaan varma saako niistä mitään rahaa, mutta menevät sitten lahjoitukseen.  

  https://vahankaytetty.fi/

Kukat eivät kärsineet paljonkaan kuivasta kesästä kastelun takia.  Keväällä tuskailin, kun samettikukkien siemenet eivät meinanneet lähteä alkuun.  Tässä niitä nyt on.  Muutama on jostain syystä kasvattanut pitkän varren.  Malvikkikin kukkii herkillä kukillaan. 









 


sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Kotimaan matkailua

 Joku filosofi on aikanaan sanonut lauseen:  Kuljeskele väkijoukoissa, jotta yksinäisyys sinulle jälleen maistuisi.  Olen sen filosofian kannalla.  En pidä oikeastaan väenpaljoudesta, mutta sitä on pakko välillä sietää jos haluaa nähdä jotain.  Teimme parin päivä reissun Kuopioon, joka onkin aivan ihastuttava kaupunki.  Keskustassa on paljon puistoja ja kävelyteitä.  Tietenkin Kallavesi ja muu vesistö ympäröi kaupunkia.  Tämänkin huvimajan bongasin hotellin lähistöltä.




Näissä kuvissa ei paljon ihmisiä näy, ne ovatkin otettu illalla.  Aamupäivällä oli ihmisiä liikkeellä torilla ja koko kaupungissa.  Tuntui, että suomalaiset pyörivät innolla kotimaan maisemissa.  Varsinkin ulkona, koska siellä on miellyttävämpää, kun ei niin tarvitse pitää maskeja.  Muuten on ollut kesä helteinen, mutta meille sattui kesän kylmin päivä Kallavesiristeilyllä.  Kaikki mukana olevat vaatteet olivat päällä, silti tunsin vähän vilua.  Kansipaikat oli vain ostettuna.


Kauniina kesäpäivänä olisi ollut varmaan mukavampaa.  Kun vielä musiikiksi oli valittu englanninkielistä jumputusta, niin kokemus jäi vähän miinuksen puolelle.

Puijon tornissa tuli käytyä ja Tahko kierrettyä, autolla.  


Tahkolle oli paljon rakennettu uutta.  Vielä siellä ei olla suurten keskusten tasolla, mutta yritetään ainakin.  Joka paikkaan tuntui riittävän asiakkaita.  




Yövyimme Scandicin hotellissa Satamatiellä.  Olimme tyytyväisiä, koska huoneissa oli hyvä ilmastointi.  Muukin palvelu toimi hyvin.  Ympäristö on ainakin liikkujan ja luonnon ihailijan kannalta hieno.


Medihelin kopteri yöpyi kumpanakin yönä ikkunamme alla.



sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kesä kukkii

 Rivitalon takapihallakin kukat kukoistavat.  Ruusu (ehkä Valamon ruusu) ja kärhö loistavat kukkineen aurinkoisessa säässä.  Kuuma ilma ei ole niitä kovin kiduttanut.  En ole niitä kastellutkaan.  



Ruusu on kova tekemään taimia ympäri nurmikkoa.  Taimia putkahtelee milloin minnekin.  aika pitkällekin pääkasvista.  Niitä leikkurilla ajellaan, joten ei niistä sen enempää haittaa ole.  Eteläpuolinen piha asettaa kuumana kesänä hankaluuksia kasveille, jotka eivät kestä aurinkoa.  Niitä on turha sinne istuttaakaan.

Paljon kaikenlaisia kukkia olen yrittänyt pihassa kasvattaa, mutta perinteiset kukat viihtyvät parhaiten.  Nyt ole löytänyt muutaman perennan, jotka tuntuvat viihtyvän kuumassa.  Malvikki on yksi niistä.  Se ei vielä kuki tällä hetkellä.

 Terassihortensia kestää ihmeen hyvin lämpöä, sitä tulee kyllä kasteltuakin.  Pelargonia ja samettikukka kestävät myös hyvin.  

Perhosista pitävänä haluaisin paljon sellaisia kukkia pihaani, jotka kiehtovat niitä.  Usein ne ovat vaatimattomia medenantajia, kuten oregano.  Jalostetut kukat eivät niitä oikein kiinnosta.




keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Näkymiä

 Jokapäiväisiä näkymiä ei aina huomaa, miten ne ilahduttavat.  Kenties sen takia, että ne ovat niin tavallisia.  Monena aamuna mökillä herätessä vilkaisen kuistille ovesta, joka saa näin kesällä olla auki.  Näkymästä huomaa hetkessä minkälainen sää on ulkona.  Valoisa kuistikin on ilo silmilleni.  

Unen höyryisin silmin kampean itseni ylös.  Ulkohuusiin meno on mökillä sellainen matka, jota en niin rakasta.  Kesällä kauniilla ilmalla se vielä menettelee, kun linnut laulavat ja sää on aurinkoinen.  

Seuraava näkymä odottaa kulman takana.  Humalat ovat kasvaneet navetan seinustalle melkein koko seinän matkalta.  Ei niitä raatsi katkoakaan.  Ensi kesänä ne taas alkavat kipuamisensa korkeuksiin.  Huusi on navetan vieressä.




Tuvan portailla pitää aina vilkaista kasvimaalle päin, onko siellä tapahtunut jotain muutoksia.  Ensin ne eivät tunnu kasvavan ollenkaan.  Nyt ne ovat jo niin isoja, että pitää kohta miettiä, koska saadaan uusia perunoita omasta maasta.


Aamutoimet tehtyäni kierrän puutarhan päivän  jatkosuunnitelmia varten.  Onneksi on vara valita mitä teen vai teenkö mitään.  On se aika kesästä, on lepohetkiä, työhetkiä, lukuhetkiä.  Voi vaihtaa tekemisen tai levon välillä ja ihailla kättensä töitä.  Nurmikon ajosta minun ei tarvitse huolehtia.  Ahkera mies on naisen onni.  






lauantai 26. kesäkuuta 2021

Juhannuksen viettoa

 Innostuin vielä juhannuksenakin istuttamaan yhden kesäkukkasen, kun mietin miten voisin hyödyntää vanhan sterilointiastian.  Ne ovat kestäviä sairaalakäytöstä poistettuja tarvikkeita.  Ahkeraliisa näyttää siinä ihan kauniilta.

Puutarha ja kasvimaa ovat kaivanneet sadetta hellejaksolla, kun tänne ei ole sateita osunut.  Nyt juhannuspäivänä sitä hiukan tulee.  Ei ole tänään kastelukannujen päivä.  Sade kastelee paljon paremmin, kuin minä kahden kastelukannun kanssa.  

Aatto saatiin viettää upeassa poutasäässä.  Useimmille suomalaisille riittää juhlinnaksi sauna, uinti, grillaus ja pari olutta.  Niin meillekin.



Grillinpöydän vieressä olevassa koivussa, pöntössä, kirjosieppopariskunta kasvattaa poikasiaan.  Niiden ruanhankintaa ja poikasten syöttämistä on ollut mukava seurata.  Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin.  Toinen puolisoista eksyi mansikkaverkkoon eikä päässyt irti.  Onneksi toinen puolisoista jaksaa ruokkia pesuettaan.  Pian ne jo lennähtävät pesästä maailmalle.  Pitkä matka Afrikkaan alkaa elokuussa.  Pihapiiri hiljenee muuttolinnuista kuukauden sisällä.  Kissallakaan ei ole sitten tarkkailtavaa niin paljon.