Puutarhapolun varrelta

  Haeskelin mahdollisia käyntikohteitä päiväretkellemme autolla ja bongasin netistä Ilolan.  Heillä ei ole omaa nettisivua, ainoastaan facebooksivu, mutta moni kävijä kiittelee omissa kirjoituksissaan kauniita näkymiä ja on kovin tyytyväinen.  Ilola on Salossa, Kalkkilantie 1325. Puhelimen navigaattorin kanssa osasimme sinne ihan hyvin.  Pääsymaksu on 2 €, jonka sai tipauttaa postilaatikkoon ja ottaa vaihtorahat itse jos ei ole ketään paikalla.  Luottamus on hyvä asia.  Paikka on aika syrjässä, johtuen tietysti suuresta metsäalueesta.  Olimme hiukan liian aikaisin liikkeellä, alppiruusut eivät vielä kukkineet.   Hiekkapolku kiersi lampien ympäri, jossa kaikenlaiset linnut tuntuivat viihtyvän.  Hanhipari poikasineen olivat vähän varuillaan, joten emme niitä pelotelleet.  Luulisin niiden olevan Kanadanhanhia eikä valkoposkihanhia. Alppiruusuja on paljon ja eri lajeja.  Näyttävä kokoelma.  Paljon havukasveja tietysti, kun Suomessa ollaan.  Vähän harmitti, kun ei näkynyt nimiä, eikä huomat

  Siikainen Hirvijärvi.  Keväällä kaikki näyttää heleän vihreältä.  Pohjois-Satakunta on kivistä ja karua seutua.  Sieltä löytyy silti joskus pelloiksi raivattuja ja vielä viljeltyä osaa.  Ne saavat maaseudun näyttämään upealta ja värikkäältä. Kylätiet halkovat peltoja ja metsiä.  Muutama taajama on vielä hengissä.  Yksittäisiä taloja mäkien päällä.  Järven rannat on tontitettu mökkiläisille.  Kuivan maan mökitkin ovat nyt käyneet kaupaksi.  Tämä kylä ja kunta ovatkin lähikaupunkien mökkipaikkakuntana suosittu.   Viime vuoden kuva rannalta.  En ole vielä talviturkkia järveen heittänyt.  Hyvä uimaranta yleiseen käyttöön ihan tien vieressä. Maalta päin katselessa ihmettelee puheita metsien vähenemisestä.  Täällä ovat maisemat metsien suhteen olleet viimeisen 40 vuoden aikana samanlaiset.  Joskus niitä kaadetaan, mutta ne kasvavat uudelleen ja niihin on pakko istuttaakin taimia.   Maitotilalliset ovat loppuneet melkein kokonaan.  Tässä kylässä on yksi jäljellä.  Eikä ole montaa koko kunna

  Mökin puutarhan kasvimaa on laitettu seuraavalle asteelle. Perunat ja sipulit on laitettu mullan alle.  Toivottavasti nousevat aikanaan maan pinnalle ja tuottavat satoa.  En ole moneen vuoteen ostanut tarkastettuja siemenperunoita.  Olen idättänyt ne 25 perunaa, jotka istutin kahteen penkkiin.  Muutama peruna jää aina jääkaappiin.  Hyvin niistä on saatu uudet perunat maistiaiseksi.  Ei ole tarkoituskaan enempiä kasvatella.  Perunat ovat niin halpoja ja hyviä Suomessa, ettei kannata. Kuten kuvasta huomaa, myös tillit ja persiljat on ostettu taimina.  Ne kun levittää laveammalle, kesän tarve on katettu.  Persiljaa riittää yleensä pakkaseenkin, koska se kasvaa uudestaan leikkauksen jälkeen.  Ostin kokeeksi pari tomaatintaimea.  Viime vuonna sain muutaman tomaatin, nyt voisi onnistua paremmin.  Yöpakkaset eivät ole tervetulleita. Vielä on tarkoitus laittaa papuja ja herneitä. Salaattia pieni rivinpätkä on myös laitettu. Ruohosipuli ja lipstikka kasvavat muualla.  Siinä on ihan hyvä katta

 Vihdoin sain vähän piristystä pieneen pihaani kaupungissa.  Aika nopeasti lämmön lisääntyessä alkavat kasvit puskea pintaan.  Raparperit, joiden paikkaa vaihdoin viime vuonna, ovat jo hyvin höröllään.  Humala on kasvanut puoli metriä muutamassa päivässä.  Ihan viime tinkaan meni salkojen pystytys.  Pian olisi ollut vaikeaa.  Vanhat oli pakko vaihtaa.  Ne olisivat voineet katketa tuulessa.  Nyt laitettiin neliskanttisista rimoista pyöristetyt saloiksi humalalle kasvaa. Kevätkukatkin aukenivat kohti aurinkoa.  Hortensian ostin ruukkuun.  En ole ihan varma kestääkö se meidän pihan kuumuutta, mutta kokeillaan.  Eihän sitä tiedä ovatko nämä tämän kesän ainoa hellepäivät.  Jos se onkin varjossa mieluummin elävä, niin kuin minä, joka hakeudun varjoon, kun lämpötila ylittää hellelukemat. Kissahäkki sai tänä vuonna koristuksekseen pelargonin ja orvokit.  Pelargonikaan ei välttämättä ihan paahteesta pidä vaikka auringosta kyllä. Epäonnistuneita istuttamisia, vähän paremmin menneitä ja muutakin

  Kun ilmat lämpenevät niin pihalla voi olla päivät pääksytysten.  Iso piha vaatii silloin istumispaikkoja levähtämiseen.  Niitä onkin siroteltu joka puolelle pihaa.  Osa niistä kannetaan talveksi suojaan ja taas keväällä pihalle.  Meillä niitä ei tarvita suurien ihmismäärien takia vaan ihan omaksi iloksi ja tarpeeseen.  Vanhuus ei ole ilo vaikka se välillä naurattaisi. Tämä on tänä keväänä uudistettu.  Vanhoihin takorautaisiin päihin kiinnitettiin kestopuulaudat huonojen lautojen tilalle.  Tässä penkissä nautitaan iltapäiväauringosta. Terassilla istuskellaan sateen sattuessa ja silloin, kun on oikein helteinen päivä.  Sinne on asetettu vanhat nojatuolit mukavampaa istumista ajatellen.   Terassi rakennettiin aitan eteen, koska se ei sopinut varsinaisen mökin eteen.  Aittarakennuksessa on tiloja yöpymiseen ja musiikin kuunteluun. Se on tavallaan asumismökin mökki.  Voi siirtyillä tiloista toiseen mielenkiinnon mukaan. Grillin vieressä on hyvä olla pöytä ja penkit.   Saunan vieressä pien

  Villasukat ja toppatakki ovat olleet tarpeen näinä päivinä.  Hellassa palaa tälläkin hetkellä tuli.  Ei ole mitään järkeä palella jos on keino lisätä lämpöä.  Siinä valmistuu samantien ruoka. Kylmää on.  On odottelua puutarhahommien kanssa.  Aina voi pensaiden juuria harata.  Niin ei tule joka vuosi tehtyä.  Tänä vuonna joitakin pensaita putsasin, multasin ja lannoitin.  Eurooppalainen pähkinäpensas ja kanukka saivat uudet mullat juurilleen.  Istutin uudestaan pari vuotta kituneen Mongolian vaahteran piskuisen taimen.  Jospa se alkaisi kasvaa. Mullatkin tuotiin jo valmiiksi.  Suunnitelmat ovat valmiina, kunhan lämpenee.  Kylmään maahan ei oikeastaan kannata istuttaa tai kylvää mitään.  Sitä on vain niin malttamaton.  Ennen vanhaan perunatkin istutettiin 6.6.  Nyt ne pitäisi kotiviljelijänkin saada maahan aikaisin, kuten ammattiviljelijät.  Ne tulevat maan pinnalle yllättävän nopeasti lämpimässä maassa. Sentään Pikkusydän jo nostaa lehtiään maan pinnalle, kevät etenee tosi pienin aske