Puutarhapolun varrelta

 Pitää vielä laittaa mökkipihankin syysvärejä.  Kauniita värikkäitä pensaita on ilo katsella.  Kohta ne leikataan kumoon ja keväällä ne taas yltyvät kasvuun.  Pihlajamarjoilla on kiva täyttää kesäkukista tyhjentyneet ruukut.  Väriä lisää.   Kesällä vihreyttä, syksyllä keltaisuutta.  Muodonmuutos antaa silmille kauneutta.  Omalta kohdaltakin vastaavanlainen olisi hyväksi.   Tätä ei leikata tyngäksi.  Pihlajamarjoilla voi täyttää amppelit, kun marjat putoilevat amppeleihin voi laittaa hakoja. Värillisten pensaiden jono punaisten rakennusten vierellä on mielestäni todella kaunis. Horsmatkin punastuvat peltojen ojissa.  Mahtaako horsma olla alkuperäinen suomalainen vai onko sekin tullut jostain muualta.

  Kävelylenkeilläni bongaan jo syksyn värejä.  Koivut eivät vielä ole kellastuneet, mutta muita puita löytyy jo monenlaisissa väreissä.  Puhelin on pakko kaivaa taskusta ja näppäiltävä kuva jos toinenkin.  Syksy saa minut aina yhtä iloiseksi.  Silloin, tällöin runonikin käsittelee syksyä. Yksi runoistani kirjastani Kaipaus: Tuuli kuhisee ja kuiskii syksy tulee, syksy tulee kesä on syksyä saattamassa juna jo puksuttaa asemalle ilma on täynnä syksyn ääniä sateen ropinaa putoavien lehtien kahinaa kosteassa säässä värjöttävien  variksien yksinäistä huutelua Pihlajissa oksat kannattelevat mahtavaa satoa lintujen syötäväksi.  Perinnetietoa on pihlajien runsaasta sadosta voi pitää valheena tai sitten ei:  Pihlaja ei kahta taakkaa kanna.  Tuntuisi hyvältä näin lumikolan varresta katsottuna.  Nykyisin ei meteorologitkaan aina tiedä minkälaista säätä on tulossa. Vielä eivät kesäkukatkaan ole lannistuneet vaan jatkavat kukintaa.  Samettikukat ...

  Syksyllä moni asia saadaan päätökseen kesän jälkeen.  Kesäksi suunnitellut projektit on hyväkin saada valmiiksi, etteivät ne jää kaikertamaan mieltä talven ajaksi.  Puutarha ei ole koskaan valmis, siinä jää aina jotain tekemättä ja seuraavaan kesään.  Välillä sitä vain tallailee ympäristössä näin ruska-aikaan ja ihailee värejä.  Nekin ovat tärkeitä tekoja.  Siinä tulee tankattua mielihyvää ja iloa talveksi.  Säilöö tavallaan tunteita huonojen päivien varalta. Oli meillä muutakin valmisteltavaa.  Julmetun pitkäksi kasvaneinen karhunvatukoiden varsien suojaaminen.  Montaa vartta ei kasvanut, mutta nekin oli suojattava. Uusi kerä verkkoa oli hyvä kiertää seipäiden ympärille.  Koitettiin laittaa se niin, että verkko olisi hyvä keväällä kiertää auki ja verkko jäisi ehjäksi.  Useimmiten verkko menee ryppyyn ja sitä on varastojen nurkissa epämääräisiä kasoja, joita on hankala levittää seuraavaan kohteeseen. Uuden kaivonvintan pystyttämin...

Ruska on täällä etelässäkin nyt aika mukavan näköinen.  Nyt kannattaa käydä ottamassa väriä mieleen.  Aina ei näin värikästä ole.  Kun mieli on matalalla tulevan talven suhteen, kannattaa lähteä ulos puutarhaan ja lenkille.  Kesän kukat on jo poistettu, luonto antaa kaikkien värien loistaa.  Muutama vapaapäivä värikkäässä luonnossa antoi taas voimia jatkaa talvea kohti. Omanamarjapensaan marjat ovat kuin pieniä joulupalloja.  Niistä eivät linnut pidä.  Saan niistä paljon silmäniloa.  Minulle ei ole selvinnyt ovatko ne myrkyllisiä vai pahanmakuisia.  Linnut kuitenkin tuntuvat tietävän mitä syövät.  Kaiken ei tarvitse olla tarpeellisia tai terveellisiä.  Riittää kun ne ovat kauniita. Mongolianvaahtera on ylivoimaisesti herkullisemman punaisin meidän mökkipihassa.  Se on vähän kärsinyt kuivista kesistä ja lehtiä ei ole niin paljon kuin aiemmin.  Toivon sen toipuvan ja antavan minulle vielä monta värikästä syksy...

Kävelylenkki Kirjurinluotoon on aina mukava, oli vuodenaika mikä tahansa.  Rantojen polkuja kierrellessä saa happea keuhkoihin ja katselemista silmille.  Vielä eivät kaikki puut ole ruskan vallassa, vähän kuitenkin.  Luonnon kasvit alkavat valmistautua talveen, mutta Satakunnan Vihertietokeskuskuksen istutukset kestävät vielä ja ovat kauniin värikkäitä.  Siellä on aina ilo vierailla.  Kasvit on valittu varmaan sitä silmälläpitäen, että niistä on iloa pitkälle syksyyn.  Lämmin syksy edesauttaa asiaa.  Paljon ei ole vielä satanutkaan, joten sekään ei ole häirinnyt kukintoja.  Omat kukkani ovat melkein lopettaneet kukoistuksensa.  Ainoastaan syysasteri alkaa vasta heräillä kukkimaan.  Tämä kukkaistutus on luultavasti monivuotinen, joka pitää siirtää talveksi sisälle.  Se on niin iso, ettei ole voinut yhdessä kesässä kasvaa näin isoksi. Istutukset ovat syntyneet monen vuoden aikana, eikä joka vuosi istuteta...

Siitä piti tulla sieniretki, tulikin vain retki.  Sieniä en saanut koppaan, kuin nimeksi.  Pari pientä tatinpoikasta ja 6 kantarellia.  Paistoin ne lisukkeeksi lautasen reunalle.  Onneksi oli kamera mukana, oli edes jotain tekemistä hirvikärpästen hätistelyn lomassa.  On muuten hyvä suoja tukalle kertakäyttöinen leipurinhattara.  Tosin hirvikärpäset hyppäsivät paljaalle kaulalle ja mönkivät puseron sisään.  Niitä sitten nypein monta, kun tulin metsästä. Väriä alkaa olla luonnossa.  Puut punastuvat ja kellastuvat, perhoset ovat muuten vain värikkäitä.  Tämä perhonen taisi olla vähän jo jähmeä, kun sain sitä kuvata ihan läheltä.   Horsmat ovat monen värisiä näin syksyllä.  Ne ovat oikeastaan aika kauniita.  Valkoiset siemenharsot lähtevät liitämään seuraavassa tuulessa.  Oli ihan mukava ulkoilla kauniissa säässä.  Ihailla luontoa ja luonnon värimaailmaa.  Luonto osaa ...