Puutarhapolun varrelta

  Syksy, metsä ja luonto yleensä voi näyttää sateisena ja sumuisena päivänä ankealta ja vastaan työntävältä.  Jos sen antaa vaikuttaa sillä tavalla.  Minä koitan kulkiessani kuvitella metsän salaperäiseksi alueeksi, mikä kätkee sisälleen paljon elämää vaikka sitä ei näy.  Onhan siellä kaikki Suomeen jäävät linnut ja muitakin eläimiä.  Hirviäkin siellä on ilmeisesti paljon, koska yksikin metsästysseura ampui viikossa puolet kaatoluvistaan.  Ne ovat syvällä metsissä.  Täältä löytyivät aiemmin suppilovahverot.  Nyt niitä en havitellut, ihmettelin vain luontoa. Kuusimetsät ovat minusta kaikkein kiehtovampia.  Ne ovat sammaleisia, joissa sienet viihtyvät.  Kuivia mäntykankaita riittää täälläkin.  Niissä kasvavat marjat paremmin.  Joku oli laahannut ylimääräisen puutarhatuolin metsään.  Siinä voi kenties hetken istahtaa puuhien lomassa. Autiotalon ikkunassa vielä pitsiverhot kätkevät sisänäkymän.  Muovikukkaset ovat kestävi...

 Ikkunasta tarkkailu antaa elämyksiä värien muodossa.  Auringonlaskut ovat olleet kauniita ja värikkäitä.  Kauniimmilta ne ehkä näyttäisivät veden yllä.  Siihen ei nyt ole mahdollisuutta, on vain katseltava näin.  Joka ilta auringonlasku on erivärinen.  Välillä kalpea, toisinaan värejä tulvillaan.  Takapihallani on vain pelto, joten kyllä siinäkin avaruutta riittää. Lähiluonnon tarkkailua pitäisi tehdä enemmänkin.  Sitä kurkottaa vähän liikaa pois kotoa ja ulos maailmaan vaikka takapihallakin riittäisi ihasteltavaa.   Yhtenä päivänä otin kuvan hangesta johon lumi oli tehnyt kuvioitaan.  Se näytti mielestäni maailman kartalta tai meren saaristolta.  Erilaiselta, mutta kuitenkin. Lumien sulaessa pääsee ihastelemaan taas puutarhaa ja ihmettelemään mitä sieltä kampeaa ylös.  Vielä ei näy kuin pälviä.  Ihan kuin vanhanaikainen kevät.  Lumi sulaa hiljakseen eikä sada joka päivä.  Täälläpäin on saatu kärvistellä mo...

  Koitan löytää kauneutta sateisessa syksyssä.  Aurinkoiset päivät harvenevat ja värit vaalenevat tai tummuvat, mutta pihasta ja luonnosta löytää kauneutta ja värejä ympäri vuoden.  Kaikella on tarkoituksensa, pimeällä syksylläkin.   Tämäkin sieni, jota en tunnista, sai minut iloiseksi kävelylenkillä.  Kaiken mustan keskellä se aurinkoisena loisti ojan pientareella.  Yhdellä kävelylenkillä näin kauniin värisiä ovia vanhassa rakennuksessa. Metsäteiden varsilla näkyi jos jonkinlaista tupsua tien vieressä.  Luntakin oli jo vähän tullut ja kannon päälle oli jäänyt pieni kerros, kuin pöytäliina. Sade oli jäänyt pisaroiksi heiniin ja tossut kastuivat läpi saakka.  Ei haitannut mitään. Pakkasaamu mökin pihassa kannattaa kokea.  Viimeiset kukkaset ja yhtenä aamuna paistoi sentään aurinko.  Nyt taisi tämä kerta olla vähään aikaan viimeinen mökkireissu.  Tietysti jos säät paranevat voidaan muuttaa suunnitelmia.  Jatkuva sadekeli ei ...

Piipahdus historiaan aikakauteen tuo aina uuden näkökulman.  Louhisaaren tunnetuin asuja on ollut marsalkka Mannerheim, joka asui linnassa lapsuudestaan joitakin vuosia.  Ensimmäiset linnan omistajat olivat Flemingejä.  Aikakausilta 1700 - 1900 luvuilta kerätyistä huonekaluista  ja koristeista on saatu rakennettua, jos ei ihan asukkaiden omia, niin samanlaisia kokonaisuuksia.  Elämä oli hienostoperheissa, ei pelkästään seurustelua ja ilonpitoa, mutta jotenkin aika oli kulutettava.  Tietysti perheillä oli valtaa ympäristön ja Suomenkin asioissa.  Asuinpaikkana ja kotina linna ei varmaan ollut niistä mukavimmasta päästä.   Minua viehättää vanhoissa esineissä niiden koristeellisuus ja kauneus.  Posliinifiguureita on monilla lipastoilla.  Ruokasaliin oli katettu kaunis kattaus, vaikka heti olisi ryhtynyt juhlia pitämään.  Sinivalkoisuus tuo suomalaisuuden mieleen. Makuuhuoneet olivat kauniita ja tietenkin koristeellisia.  Lämp...

Nyt on kesässä värikkäin aika, niin puutarhassa, kuin ympäristössä.  Kukat ovat puhjenneet kukkimaan.  Ne tuovat valoa ja ilmettä vihreän sekaan.  Toiset kukkivat suurilla kukilla, toiset pienillä.  Useimmiten suuria on harvassa ja pieniä enemmän, joten niillä on tasapeli kauneudessa. En valitse kukkia tai kasveja niiden kukinnan vuoksi pelkästään.  Valintaan löytyy monta syytä:  Kuinka isoiksi ne kasvavat Paljonko niitä täytyy kastella Ovatko ne aurinkoisen puolen vai varjon kasveja Riittääkö niille pelkkä kastelu Tarvitsevatko lannoitusta        Joten aika montaa asiaa täytyy ostaessa huomioida.  Vikatikkejä tulee minulle ainakin, aika usein.  Jos ja kun saa kukat kukkimaan, se on melkein kuin palkinnon saisi.  Suurin osa kunniasta lankeaa kasville itselleen, kun se on taistellut huoletonta hoitoa vastaan ja imenyt vaivaiset vesipisarat itselleen. Rypsipeltokin on kaunis kirkkaan keltaisessa ...

Aina kiistellään asiasta, ainakin meillä, kummat ovat kauniimpia, puutarhan kukkaset vai luonnon kukkaset.  Puutarhan kukkkaset vaativat työtä pysyäkseen kunnossa, luonnon kukkaset kasvavat säiden armoilla.  Niillä on tilaa siirtyä juuristojensa avulla paikasta toiseen tai hyönteiset ja linnut kuljettavat niiden siemeniä toiseen paikkaan.  Perennatkin joskus riehaantuvat siirtymään tai ne vahingossa siirretään rikkaruohojen mukana muualle. Luonnon kukat saavat kaunistukseksi perhosia ja muita lentelijöitä mielestäni paremmin kuin puutarhan kukat.  Puutarhassa ne tietenkin häiriintyvät ihmisihailijoista. Horsmat ja ohdakkeet loistavat auringossa violetteina.  Niitä pysähtyy oikein katselemaan ja ihailemaan.  Peltojen ja ojien vierustat maaseudulla täyttyvät näistä kasveista.  Sinne eivät ole vielä ehtineet jättibalsamit.  Lupiineita kyllä riittää. Kulleron keltaiset kukat irokeesikampauksessaan ovat myös kauniita.  Kulle...