Maaseutu kutsuu

Maaseutu kutsui  pääsiäiseksi mökille ja ajellessani ensimmäinen tuoksahdus maaseutua tuli jo autoon sisäälle.  Puusaunan lämmityksen tuoksu, tunnistettava, tuo mieleen kesäillan, lapsuuden saunamatkat.  Jostain syystä mieleen tulee koivuvihta, vaikka on aikainen kevät, eikä koivuissa ole lehden lehteä.  Tuoksu on niin ainutkertaisen tuttu ja turvallinen.

Tuoksumuisti on erilainen, kuin muut muistamiset.  Se tuo mieleen tunnelmat ja ihmiset, jotka siihen liittyvät.  Voi olla, kun lapsuudesta on jäänyt joku tuoksu mieleen, sitä ei syrjäytä jälkeenpäin nuuhkaistut tuoksut, vaikka tilanne olisi sama.

 Maaseudulla on aina rauhallisempaa, kuin kaupungissa.  Nyt tilanteen takia on vielä rauhallisempaa.  Ei näkynyt ihmisistä vilahdustakaan, kun kävin kävelemässä metsätiellä.  Juuri sataneessa lumessa näkyi vain pienten eläinten jälkiä, omien jälkieni lisäksi.  Lumi suli iltapäivään mennessä.

 

 

Onko tämä sitten takatalvea vai ei.  Usein säiden vaihdellessa tähän aikaan sataa lunta.  Suomessa voi sataa lunta keskikesällä, eikä se aiheutä ihmetystä.  Harmittaa kylläkin.  Minä ehdin nähdä vielä monta aurinkoista päivää, joten satakoon lunta.

Nyt olen kierrellyt mökkipihaa ja suunnitellut tekemisiäni.  Tuumaustunti on aina pitempi kuin työtunti.  Vanhoja kasveja olen tarkkaillut miten ne jaksavat.  Vanha omenapuukin tekee joka kesä lehtiä, suuri läpi menevä reikä rungossa.  Vielä nesteet virtaavat ulkokuoressa. 

 

 Talvisuojat poistin, kenties rusakot ja muut löytävät jo luonnosta syötävää ilman minun vähäisiä kasvejani.  Mökkipuutarha on luultavasti tänä kesänä tärkeämmässä roolissa kuin kaupunkipuutarha.  

Vanhat tekstiilit uusiokäyttöön

Vanhojakin tekstiilejä voi uusiokäyttää kaikenlaisiin pikkutöihin.  Ompelin fleesefiltistä nojatuolin selkänojaan pussimaisen päällisen,joka ei liiku paikoiltaan.  Se suojaa nojatuolikangasta ja siihen voi tehdä varalle useamman ja erivärisiä.  Pienestä filtistä saa ainakin kaksi päällistä.

 Filtistä jäi vielä hiukan jäljelle ja sain niistä lisävahvistusta patakintaaseen, jonka tein vanhasta esiliinasta.  Se kangas oli jo n. 40 vuotta vanha.  Se on ensimmäinen ompelemani ja vielä jäi kehitettävää, peukalon pitäisi olla isompi.    Siinä on neljä kerrosta, sisäpuoli on samaa kangasta ja välissä filttikerros, joten tilaa olisi ollut hyvä olla lisää.

Leikkasin vanhat farkkuni palasiksi odottamaan seuraavaa ideaa.  Ei kaikkia kangaspalasia voi säästää, mutta kauneimmat ja käyttökelpoisemmat.  Kaikenlaisia kangaskappaleita on myynnissä kirppareille.  Monituiset ovat ne kerrat, kun olen tehnyt niistä tyynyliinoja koristetyynyihin. Vanhat verhot, joista ei enää piittaa, ovat hyvää materiaalia.  Ainakin puuvillaiset.  Pitsikangasta en ole käyttänyt kuin leikkaamalla niistä sopivan kokoisia verhoja mökin huussiin ja saunakamariin. 

 Kangasta tarvitaan tyynyliinoihin valmismitaksi 50*60 cm, Saumanvarat ja 25-30 cm lisämittaa pituusmitaksi, joka käännetään nurjalle puolelle, että tyyny pysyy sisällä.  En enää laita sitomanauhoja. Ne ovat helppoja ommella, eikä sisäsaumojen ole oltava niin siistejä, kun itselle tekee.  On oltava armollinen itselleen.  

Maailman sivu on vanhat tekstiilit käytetty loppuun, joko tehden niistä jotain erilaista tai leikkaamalla ne matonkuteiksi.  Matonkutomisen taitajia on varmaan paljon, minä en kuulu niihin.  Olen nähnyt pehmeitä kuteita virkattavan matoiksi tai koreiksi.  Se on mielestäni liian työlästä.  Oikein innokkaille on kaikenlaisia ohjesivuja netissä.  Voi vaikka ommella tilkkupeiton tai jotain pienempää.

https://kotiliesi.fi/kasityo/askartelu-ja-diy/ompele-helppo-tilkkupeitto-kaitaleista/

Sisäpuuhailun välillä on mukava käydä välillä haistelemassa raikkaita tuulia.  Keuhkot tykkää ja mieli valaistuu.  Ei tarvita mitään erikoista retriittiä vaan luonto hoitaa kuntoa ja mieltä.

Elämäntapa

Elämäntapa, jota myös #lifestyle nimellä kutsutaan.  Minulla se on ollut aina lapsuudesta saakka säilyttävä ja uudelleen käytettävä jos puhutaan tavarasta.  En oikein pidä kertakäyttökulttuurista.  Katselen tavaroita ennen poistamista moneen kertaan ja harkitsen voiko sen käyttää muussa tarkoituksessa.  Kenties joku toinen voisi sitä hyödyntää.  

Vanhat huonekalut ovat monessa tapauksessa paljon kauniimpia ja kestävämpiä kuin uudet.  Moni muukin on hurahtanut säilyttämiseen.  Kirpputorit ovat täynnä tavaraa, ehkä liiankin täynnä.  Useat myyjät saavat viedä myymänsä tavarat takaisin kotiin. Tavaraa on monessa kodissa varastot täynnä ja tavaraa lattiasta kattoon.

Tätä huonekalua ihailen aina ohi kulkiessani.  Se on kuin iso koru huoneen seinustalla.  Kaikki tässä kuvassa on vanhaa.  Kaappi tietenkin, kynttilänjalat, ilmapuntari ja kuparinvärinen taulu.

Keräily ei välttämättä ole paljon tai yhtään halvempaa kuin uuden ostaminen. Kun saa mieleisensä tavaran, se tuo pienen onnenhetken.  Kiertely kirpputoreilla, antiikkimarkkinoilla tai nettikirppiksillä vai tuoda hienoja löytöjä omaan omistukseen ja vanha tavara saa taas pienen jatkoajan.

Koitan kierrättää ostoksia ensin omassa kodissa ja mökillä.  Jos jostain syystä kyllästyn siihen, pistän kiertoon.  Kenties seuraava omistaja saa siitä iloa.  Ei kaikkea pidä viedä heti kaatopaikalle, siellä on jo liikaa jätettä.

Heitin lapsenlapsien pari vanhaa lelua lasipurkkiin kasvin seuraksi.  Mielikuvituksen siivin ne voisi kuvitella olevan kiviaavikolla puun varjossa.

Kesällä puutarhassa käytän paljon uudestaan kaikkea.  Riiheen kootaan vanhat tavarat, joita haluamme vielä ihailla.  Myönnän, että meilläkin on liikaa tavaraa.  Kaikkea ei vain halua hävittää.