perjantai 30. maaliskuuta 2018

Epäonnistuneista kuvista voi ottaa oppia

 Minua kiehtoo pimeässä kuvaaminen ja auringonlaskut.  Useimmiten ne eivät onnistu minulla sillä tavoin, kuin itse haluaisin.  

Kylän ainoat katuvalot loistavat tähtinä yössä.  

Pihan pienet valaisimet luovat raitaisia valoja lumeen.

Pelkän pimeyden kuvaaminen ei ole hauskaa, vaan mitä sieltä erottuu.  Pieniä valonpilkahduksia poimeydessä.

Puolikuu näyttää tässä kuvassa aika ihmeelliseltä.  Harjoitteluun tulee varmaan käyttää vielä tovi, ennen kuin kuvista tulee luonnollisia ja kauniita.

Kukaan ei ole seppä syntyessään.  Sen takia minäkin uskon, että joskus vielä opin kuvaamaan.
 Auringonlaskut ovat aina eri näköisiä.  Niitä ei aina pääse kuvaamaan aukeilta paikoilta, ne jäävät puiden ja pilvien taa piiloon.

Kännykän kuvassa näkyy auringonlasku ja pienen pieni kuu.

















Auringonlasku pellon yllä


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Huonekasvien viihtyminen

Ohjeissa usein sanotaan kasvien olevan helppohoitoisia ja kukkivan runsaasti.  Tietysti näin tapahtuukin silloin tällöin, mutta eivät ne ilman hoitoa pärjää mikään.  Haluaisin enemmän kotiini viherkasveja, tilat vain ovat rajalliset ja lämpötila on monille kasveille liian lämmin.  Unelmoin valoisasta viherhuoneesta jossa olisi viileää, mistä lämpotilasta toiset kasvit pitävät.  

Minä olen saattohoitanut paljon  kukkia, jotka eivät ole jostain syystä viihtyneet meillä.  Sant Pauliat ja joulukaktukset ovat viihtyneet meillä kaikkein parhaimmin.  Ihmeköynnös oli myös aika sitkeää sorttia, se vain kiinnittyi niin lujaa tapetteihin, että se oli pakko hävittää.



Croton kasvoi niin isoksi, ettei se mahtunut meidän pieniin tiloihimme.  Kaikenlaisia kukkia olen yrittänyt saada kasvamaan.  Jo istuttaessani olen tiennyt, ettei tämä kasvi menesty meillä.  Olen odottanut ihmettä tapahtuvaksi. 







Kliivian kanssa olen tehnyt töitä saadakseni sen menestymään.  Yhden kerran olen saanut sen kukkimaan.  Se oli ilonhetki.  Olen ilmeisesti kastellut sitä liikaa lepokaudella.  Siitä se ei kuulemma tykkää.  Eikä saa paljon siirrellä purkista toiseen.  Kliivia pitää ahtaasta purkista, vaikka juuria olisi paljon.  Jaoin kliivia tänä vuonna, antaakseni jakokukan eteenpäin, en tiedä miten käy.  Jännitysnäytelmä tulossa, kuoleeko kukka vai jääkö eloon.

Tämä oli yksi epäonnistuneista.  En tiedä edes nimeä.  Se ei kasvanut juuri ollenkaan ja kitui pikkuhiljaa pois.  Kotini sille varmaan keskitysleiri.
Saint Pauliat kestävät melkein mitä vain ja kukkivatkin pari kertaa vuodessa.  Sen sanoisin olevan helppohoitoinen kasvi.  Tietysti sekin tarvitsee kosteutta ja valoa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Valokuvausta

Olen käynyt pari kuukautta järjestelmäkameran käyttökurssilla.  Teen aina kaiken takaperoisesti.  Minulla on ollut järjestelmäkamera 10 vuotta.  Toinen kamera menossa.  Automaatilla saa ihan hyviä kuvia, mutta omilla säädöillä ja valinnoilla saa ainakin mielenkiintoisempia kuvia.  Onhan minulla ohjekirja kameran käyttöön, mutta näin yksilöllisemmällä opettelulla se on helpompaa.  Käydään yksi asia kerrallan läpi ja kokeillaan sitä.

Kokeilemalla oppii jos oppii.  Kaiken tarkoitus on aina oppia jotain uutta ja mielenkiintoista.  Olen kuvannut aina paljon, nyt siihen harrastukseen saa enemmän syvyyttä.  Kuvauksen harrastus on hieno lisä puutarhaharrastukseen.  

Meillä oli kotitehtävänä kokeilla liikkuvan kohteen kuvaamista aikasäädöllä.  Se oli yllättävän vaikeaa.  En halunnut lähteä kameran kanssa liikkuvia kohteita kuvaamaan liikenteeseen ja kissa ei liikkunut yhtään vaikka maanittelin.  Lintujen kuvaaminen ikkunan läpi oli helppo ratkaisu.  Sain istua lämpimässä ja räpsiä kuvia.  Harjoittelua on vielä jatkettava paljon, että kuvat olisivat mallikkaita.  Kuvaamisella jalustan kanssa saa vakaampia kuvia.  Sinitiainen on pääosassa näissä kuvissa.  Ruokintapaikalla ei näy harvinaisempia lintuja, mutta onhan sinitiainen kovin kaunis.










sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Minipuutarha pystyyn jos ei muuhun pysty

Kuvittelin hetken tilannetta: ilman puutarhaa, että ei pääsisi tonkimaan multaa, istuttamaan kasveja ja vihdoin ihailemaan kasvustoa.  En haluaisi sellaista hetkeä elämääni.  Edes pieni puutarha sisälle olisi pakko perustaa.  Kasvattamista tulee ajateltua talvellakin, kun pakkanen paukkuu ja lumi on maassa.

https://askelterveyteen.com/5-upeaa-ideaa-minipuutarhan-luomiseksi-kotiisi/

Kasvit tuovat rauhaa ja terveyttä, poistavat stressiä ja antavat tulevaisuuden uskoa.  Ennen kaikkea kasvattaminen on puuhailua mielen rauhoittamiseksi.  Toissijaiseksi jää useimmiten sadon saaminen.  Sekin on tietysti hienoa.

Uusia tapoja kasvattaa ja kokeilla jotain uutta tulee miettineeksi vähän väliä.  Tänäänkin mietin miten voisin hyödyntää ison lasipullon, voisiko siihen istuttaa jotain. Kokeilin ideaa heti, kun sattui kotona olemaan joutilas lasipullo

En ole ihan varma näiden kasvien sopivuudesta, mutta kokeillaan.  Lihansyöjäkasvi on toinen ja toista en tunnistanut.






Löysin pari osoitetta, jossa sitä oli kokeiltu ja ihan hyvillä tuloksilla.  Oma lasipurkkini on isosuinen, joten siihen oli vielä helpompi istuttaa, kuin kapeasuiseen pulloon.  Neuvoissa ohjataan laittamaan pohjalle soraa ja käyttämään istuttamiseen puutikkuja tai rautalankaa.

  Tätä ideaa oli pakko kokeilla.  Pieni videon pätkäkin löytyi, josta löytyy neuvoja.



Meillä minikaivo, miksi ei myös minipuutarha.