Omenapuu kukkii nyt kauniisti. Pelkona on nyt luvattu tuuli, joka vielä kääntyy tulevaksi pohjoisen puolelta. Viime vuonna ei tullut yhtään omenaa, vaikka se kukki silloinkin samalla tavalla. Pölyttäjät eivät pysty lentämään kovassa tuulessa. Aurinkoista on, mutta tuuli tempoo oksia. Se on tällaisen avoimen paikan kirous. Ei mitään suojaa.
Viikon oltiin mökillä ja voikukat olivat vallanneet nurmikon. Ruohonleikkurilla ei tehnyt mitään. Onneksi otettiin raivaussaha mukaan. Kun sillä hyristeli puoli tuntia, niin voikukista tuli muisto vain, ainakin seuraavaan kertaan.
Yhtä uutta hommaa kokeilin. Keräsin mökin kuusista kerkkiä ja kokeilin keittää siirappia. Se olikin kovempi työ mitä olin ajatellut. Ensinnäkin kerkät olivat niin pieniä etten saanut kerättyä niitä niin paljon, kuin aioin. Niitä liotettiin yö ja liotusvedessä keitettiin pari tuntia, jonka jälkeen ne siilattiin pois. Nestettä keitettiin sokerin kanssa pari tuntia. Sain pienen purkillisen aikaiseksi. Tein sitä Marttojen reseptillä.
Ei se pahaa ollut, siirappi oli sokerista ja häivähdys jotain kirpeää pihkan makua. Vielä ehtisi viikon ajan kerätä, ennen kuin tulevat liian isoiksi. Silloin ne muuttuvat liian voimakkaan makuisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.