Puutarhapolun varrelta

  Vuodessa on 365 päivää ja 52 viikkoa. Vaikka nukkuisi sen suositellun 8 tuntia vuorokaudessa niin aikaa jää ihan hirmuisesti, kun ei tarvitse käydä enää töissä.  Eläkeläisen ei tarvitse enää huolehtia työasioista, lasten kasvatuksesta tai lapsenlapsien hoidosta.   Tilalle ovat tulleet harrastukset, jotka olivat kauan säästöliekillä. Lukeminen ja kirjoittaminen ja kirjoittamisen suunnittelu vievät aikaa ja nyt niihin voi uppoutua mielin määrin. Puutarha vaatii puolet vuodesta työntekijää, kasvattajaa ja suunnittelijaa.  Harrastukseni lisääntyivät vapaa-ajan lisääntyessä.  Olen jo vaihtanutkin kokeiltuja harrastuksia.  Missään harrastuksessa ei tarvitse roikkua jos se ei tunnukkaan hyvältä Sain säilöttyä syksyn ruskaa ikkunakoristeen läpi, joka on muutenkin hienosti tehty ja ilhduttanut minua monen vuoden ajan. Nyt eletään sitä aikaa, kun kynttilöitä laitetaan lyhtyihin pimeyden vastaiskuksi.  Sieltä ne kajastavat sisällekin, tuovat lämpöä kylmään mieleen. Joka päivä mietin mitä laitta

  Porin  puistoihin on istutettu paljon syksyisin värikkääksi tulevia puita.  Kävin niitä valokuvaamassa ja mietin minulle tärkeitä paikkoja kotikaupungissani.  Ei sitä tule usein miettineeksi mikä minnekin vetää.  Usein kysellään porilaisilta, mitkä ne Porin hienoimmat paikat ovat.  Hienoimmiksi usein mainitaan Yyteri, Kirjurinluoto ja Kallo.  Ovatko  ne sitten tärkeimpiä paikkoja itse kullekin.   On hienoa, että keskustassa on paljon puita.  Ei keskusta saa olla pelkästään katuja ja korkeita taloja.  Viihtyvyys on avainsana. Kirjurinluto on ollut kaupungin ulkoilijoille hyvä paikka.  Sinne on kesäisin tullut ehkä liikaakin tapahtumia. Kaupunkilaiset, jotka eivät tapahtumista välitä, on siirretty laitamille.   Sauna sinne sopii ihan hyvin.  Siihen ainakin tottuu ajan mittaan. Uimahalli on ollut minulle tärkeämpi paikka, kuin Yyteri, Yyterissä voin käydä kävelemässä syksyisin nauttimassa syystuulista, mutta uimahallissa käyn uimisen takia.  En ole auringosta nauttiva. Maauimalakin on p

  Aina sanotaan kevään olevan paras istutusaika kukkasille.  Minkä takia niitä sitten on myynnissä pimeimpänä aikana.  Viherkasveja niitä on silti enemmistö.  Piti sitä kuitenkin riskeerata ja ostin yhden pois heitetyn kasvin tilalle Aito Aloekasvin.  Sen pitäisi viihtyä kuivemmissakin tiloissa.   Siitä mainittiin ohjeissa seuraavaa: " Lääkealoe on helppohoitoinen, kunhan se saa kasvaa rauhassa, maltillisella kastelulla ja runsaan valon kasvupaikalla . Lehdet ovat paksut ja nahkeat ja lääkealoe kykenee varastoimaan lehtiinsä kosteutta pitkiksi ajoiksi. Kasvin voi jättää huoletta vailla hoitoa muutamaksi viikoksi." Siitä voi napsaista palasen jos ihossa on joku tulehdus. https://www.kekkila.fi/kasvikirjasto/laakealoe/ Nukkumaijan lehdet ovat hienot ja sekin kestää hyvin.  Ei ihan aurinkoisessa paikassa ja normaalissa kosteudessa.  Oikeastaan lehtikasvit, jotka eivät kuki tai kukkivat harvemmin, ovat melkein hienompia.   Onhan minulla vielä Saintpaulia.  Siitäkin on hyvät kokem

  Kun ei ole paljon poimittavaa metsässä niin ehtii tutkailla ja ihastella metsää aurinkoisena päivänä.  Sen verran oli onneksi viileää ja tuuli, etteivät hirvikärpäset kiusanneet.   Metsäretket ovat mökkiläiselle antoisinta aikaa.  Varsinkin loppukesästä ja syksyisin, kun mättäät pursuavat poimittavaa.  Tämä vuosi on ollut hyvä sienivuosi, eikä marjavuosikaan ollut huono. Vielä näin lokakuussa kävin puolukoita katselemassa.  Katselemiseksi se melkein jäikin.  2,5 l sain tunnin pyörimisen jälkeen. Muut poimijat olivat olleet ahkeria vai linnutko olivat syöneet.  Toki ne ylikypsinä putoilevat maahan. Marjastaessa kannattaa muutenkin katsella ympärilleen.  Kumartuneena ja ympäri pyöriessä voi suunnat menna sekaisin tutussakin metsässä.  Varsinkin yksin kulkiessa ja jos menee pidemmälle metsään. Pari kertaa on tullut kuljettua harhaan.  Sen takia kannan mukanani kännykkää, josta saa kartan esille. Punainen ämpäri näkyvällä paikalla auttaa hiukan. Marjattomassa metsässä huomaa muutoksia.