Puutarhapolun varrelta

Järvissä vielä vettä riittää ja kasvit järvien rannoilla kiittää.  Ne pysyvät vehreinä tässäkin kuumuudessa.  Kaikki kasvit eivät silti ole vesikasveja, niillä riittäisi pienempikin vesimäärä.  Hankaluus on siinä, että ne on kasteltava.  Vilvoittavia vesiä sitä itsekin hakee, kun tuntuu tukalalta.   Joillekin kukkasille ja muille kasveille liika vesi on myrkkyä.  Pelargonit on hyvä esimerkki.  Laitoin pelargonin altakasteluruukkuun ja pidin märkänä, eihän se siinä viihtynyt.  Siinä se on vieläkin, mutta kastelen vain päältä ja nyt se kukkii kauniisti.   Suurin osa perennoista pärjää ihan minimaalisessa kastelulla.   Nämä kellomaiset kukat röyhistelevät kauniina, vaikka niitä ei ole kasteltu yhtään koko kesänä.  Yhden  sadepäivän ne saivat.   Liljatkin nousivat kauniin keltaisina maasta ilman kastelua.  Ruusut ovat myös yllättävän sitkeitä.  Niillä on varmaan juuret, jotka yltävät syvälle ja laajalle.   Jaloruusut eivät niinkään, mutta ruusupe

Yksi puutarha, hyvä juttu, kaksi puutarhaa, vielä parempi.  Näin kuivana kesänä ei ole hyvä.  Kumpaakin pitäisi olla parin päivän viiveellä kastelemassa.  Onneksi sen verran oli järkeä, etten laittanut kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja mökille kasvamaan.  Perunat ja sipulit kasvavat kastelematta, ainakin jonkun verran.  Janoiset kasvit eivät pärjää paria päivää kauempaa, kun ei ole omaa suihkuttelua kummempaa kastelijaa. Kurkun varret kasvavat päivä päivältä ja kukkiakin näkyy.  Kärhö on aukaissut isot kukkansa ja loistavat auringossa.  Omenapuun vartta pitkin on hyvä kasvaa.  Perennat ovat sitkeitä, ne eivät heti kuole kuivuudessa.  Vähän pienemmiksi ne jäävät Ei pienestä puutarhasta talven varaksi ole, kesällä on mukava syödä jotain omasta puutarhasata.  Pari kyssäkaalia ja salaattikerää on ruuaksi laitettu.  Tomaatit ja kesäkurpitsat saavat vielä kasvaa ja kypsyä.   Takapihan terassilla ei ole paljon tilaa, mutta mahtuu sentään istumaan.  Terassi on eteläp

Aina kiistellään asiasta, ainakin meillä, kummat ovat kauniimpia, puutarhan kukkaset vai luonnon kukkaset.  Puutarhan kukkkaset vaativat työtä pysyäkseen kunnossa, luonnon kukkaset kasvavat säiden armoilla.  Niillä on tilaa siirtyä juuristojensa avulla paikasta toiseen tai hyönteiset ja linnut kuljettavat niiden siemeniä toiseen paikkaan.  Perennatkin joskus riehaantuvat siirtymään tai ne vahingossa siirretään rikkaruohojen mukana muualle. Luonnon kukat saavat kaunistukseksi perhosia ja muita lentelijöitä mielestäni paremmin kuin puutarhan kukat.  Puutarhassa ne tietenkin häiriintyvät ihmisihailijoista. Horsmat ja ohdakkeet loistavat auringossa violetteina.  Niitä pysähtyy oikein katselemaan ja ihailemaan.  Peltojen ja ojien vierustat maaseudulla täyttyvät näistä kasveista.  Sinne eivät ole vielä ehtineet jättibalsamit.  Lupiineita kyllä riittää. Kulleron keltaiset kukat irokeesikampauksessaan ovat myös kauniita.  Kulleropensas onkin viihtynyt meillä jo pari vuot

Keisarinkruunut kukkivat kauniisti.  Istutin keväällä liljoja, yhtään liljaa ei noussut pintaan.  Maassa ei ollut yhtään liljansipulia, kun hiukan pengoin multaa.  Joku riivattu oli pistellyt ne poskeensa.  Silloin aina harmittaa, kun istuttaa ja joku muu nauttii sen aamupalana. Heräteostona ostettu juurakko sentään sai olla rauhassa.  Incarvillea, suomalaiselta nimeltään kai lähetyssaarnaajakukka.  Pitää olla tyytyväinen, kun edes jotain säästyi. Heinäkuussa saa ihailla kukkivia kasveja.  Toki niitä muinakin aikoina kukkii, mutta iloisenväriset punaiset ja keltaiset kukat loistavat. Jos kukkia ei riitä ihailtaviksi, niin on ihailtava pilviä, pumpulin pehmeitä.  Loman automatkalla poikkesimme näkötornissa.  Pitkälle näkee puiden yli.  Pilvet virtaavat ohi ja yli, onhan se mahtava näky.