Puutarhapolun varrelta

  Kissani nauttii maalla olosta.  Pääseehän se ulkoilemaan  ja syömään ruohoa, tosin valjaissa.  En tohdi sen antaa vapaana juosta.  Ei se ole kovin innokas ulkoilija.  Parina ensimmäisenä päivänä sen täytyy saada tarkastaa tilukset.  Se kävelee pihan ympäri ja vähän matkaa tietä kumpaankin suuntaan. Suurimman osan aikaa se makoilee kuistilla tuolissa ja tarkkailee kulkijoita.  Kissani pelkää traktorin ja mopon ääniä.  Se ei pelkää auton eikä raivaussahan ääntä. Matkaan lähtö ja automatkustaminen ei ole mitään herkkua.  Se on suoranainen kärsimys.  Kissa huomaa koska ollaan lähdössä vaikka yritän toimia mahdollisimman vaivihkaa.  Se piiloutuu sängyn alle perimmäiseen nurkkaan, josta se on kaivettava esiin. Kissa tekee pelosta kaikki tarpeensa koppaan ja oksentaa vielä viimeisillä kilometreillä ennen kuin ollaan mökillä.  Sitä ei uskoisi näistä kuvista. Välillä Vilperi pääsee vierailemaan aittarakennuksessa.  Uskon, et...

Kissani on hyvä kaveri seurustelemisessa, laiskottelemisessa ja syöntitoverina.  Se pitää yksin olemisestakin, nukkuu pitkin päivää paljon.  Ulkoilua se ei harrasta, kuin kesällä.  Se makoilee vieressäni tai sylissäni, kun katsotaan televisiota.  Heti, kun minulle tulee asiaa keittiöön, kissa rientää mukaan.  Kissani on ovela kerjäämään makupaloja ja tietää missä kaapissa niitä säilytetään. Olen kuvannut kissaani paljon.  Kun kissa tuli meille niin luulin saavani hienoja leikki- ja liikuntakuvia, tilannekuvia, mutta suurimmassa osassa kuvia kissa makaa rötköttää paikallaan tai istuu katselemassa minua ja minun tekemisiäni.    Kun se silloin tällöin riehaantuu, en ehdi puhelinta tai kameraa ottaa käsiini kun se jo on makuulla tai piilossa.   En tiedä ovatko kissat yleensä viisaita vai oppivatko ne vain tietyt tavat.  Vilperi tunnistaa meidän askeleemme jo kaukaa pihapolulta ja on heti vastassa.  Sillä on erehtymätön kellon taju ...