Kissani nauttii maalla olosta. Pääseehän se ulkoilemaan ja syömään ruohoa, tosin valjaissa. En tohdi sen antaa vapaana juosta. Ei se ole kovin innokas ulkoilija. Parina ensimmäisenä päivänä sen täytyy saada tarkastaa tilukset. Se kävelee pihan ympäri ja vähän matkaa tietä kumpaankin suuntaan.
Suurimman osan aikaa se makoilee kuistilla tuolissa ja tarkkailee kulkijoita. Kissani pelkää traktorin ja mopon ääniä. Se ei pelkää auton eikä raivaussahan ääntä.
Matkaan lähtö ja automatkustaminen ei ole mitään herkkua. Se on suoranainen kärsimys. Kissa huomaa koska ollaan lähdössä vaikka yritän toimia mahdollisimman vaivihkaa. Se piiloutuu sängyn alle perimmäiseen nurkkaan, josta se on kaivettava esiin.
Kissa tekee pelosta kaikki tarpeensa koppaan ja oksentaa vielä viimeisillä kilometreillä ennen kuin ollaan mökillä. Sitä ei uskoisi näistä kuvista.
Välillä Vilperi pääsee vierailemaan aittarakennuksessa. Uskon, että se kissasta on jännittävää juosta ylös rappusia muka piiloon. Se tulee kutsuttaessa luukulle, karkaa käsien ulottumattomiin hetkessä. Kun sen antaa olla rauhassa niin tuleehan se sieltä pois, kun haluaa.
En usko kissan kärsivän kiinni olemisesta ja sisällä olosta. Virikkeet ja yhdessä olo sekä ruoka riittävät sille. Mökillä ollessa se saa vähän jännitystä sisään tunkeutuvien myyrien metsästämisestä. Muutamia se on tappanut ja hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.