sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Suomalaista ruokaa

Uusi vuosi 2020 on kolmen yön päässä ja pitäisi tietysti tehdä joitain lupauksia.  En halua aloittaa mitään muuta ruokaan ja syömiseen liittyvää juttua, kuin tavoitella ruuan laitossa suomalaisia tuotteita.  Terveellisen ruuan syöminen on aina tavoitteeni, nyt jouluna se taas vähän repsahti.  Tulin äsken miettineeksi mikä on minun pöydässäni aina suomalaista ja mikä muualta tullutta.  Vihannekset ja juurekset ovat suurelta osin suomalaista: perunat, porkkanat, sipulit, lehtisalaatit tomaatti ja kurkku sekä kaali.  Hedelmissä on ulkolaisia luonnollisista syistä.  Kotimaisia omenoita syön niin kauan, kun niitä on tarjolla. 



Liha on myös suurelta osin suomalaista.  Nykyisin on mainiosti, kun paketeissa pitää olla alkuperämaa.  Ravintoloissa ei aina tiedä mistä he tilaavat lihansa, joten on aivan mahdollista, että olen syönyt ulkomaistakin lihaa.  

Ostamani maitotuotteet ovat muuten suomalaisia, paitsi jugurtteja on tullut muualtakin.  

Jos mennään teollisiin tuotteisiin, niin saa olla tarkkana.  Tiedot on todella pienellä kirjoitettuna, että saisi olla suurennuslasi mukana, jotta voisi olla varma asiasta.  En väitä etteiko muuallakin osata tehdä hyvää ruokaa, jotenkin oman maan tuotteet tuntuvat turvallisemmilta, varsinkin lihan ja kananmunien kohdalla.  


Ostajat ovat avainasemassa, kun valitsemme suomalaisia tuotteita.  Viljelijät, maataloustuottajat ja muut suomalaisen ruuan tekijät haluavat tehdä meille hyviä tuotteita jos haluamme niitä ostaa.



Osuuslukuni ovat n. suomalaiset 75% ulkomaiset 25%.  Ei ollenkaan huonoja lukuja, parempaa voi aina tavoitella.  


lauantai 14. joulukuuta 2019

Pullaa pöytään

Vaikka en  jouluihminen olekaan koristelun suhteen, niin joulun lähestyessä alkaa tulla tunne ja halu leipoa jotain.  Leivon kakkuja ja piirakoita ympäri vuoden aika usein, mutta pullan leipominen on jotenkin niin työlästä.  Siihen täytyy oikein suunnitella aika ja päivä.  Tänään se sitten oli.  Yleensä leivon ulkomuistista reseptejä paljon vilkuilematta, nyt tein oikein tismalleen reseptin mukaan.  Ostan yleensä jotain halpoja puolikarkeita vehnäjauhoja, nyt satsasin enemmän ja ostin AnniHelenaa.  Vielä reseptiäkin seurasin pussin kyljestä.  Muuten taikina oli aika lailla samanlainen kuin omanikin, voita oli vähemmän ja käytin tuorehiivaa yhden palan.  Makoisia olivat.


Reseptissä oli erilaiset täytteet, hyvin se silti kävi kanelikierteisiini ja uutuutena kokeilin rahkapitkoa.  Laitoin väliin lakkarahkaa.  Hyvin rahka pysyi sisällä.



Joulua voi lähestyä vähän hitaammin askelin.  Enempää en tänään sitten viitsinytkään.  Laitoin kahvia tulemaan ja nautin tuoreesta pullasta.  Valmistelu joulua varten taitaa olla enemmän minun juttuni kuin itse joulu.

Kahvi vahvana ja pulla tuoreena, ei muuta tarvita nautintoon.



Jouluasetelma hyllyllä riittää joulukoristeluksi.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Talvisia kuvia

Ensimmäiset lumet tulivat Poriin ja lähtevät melkein samantien pois.  Täällä suunnalla saa olla nopea, että ehtii tallentamaan talven tunnelmaa.  Viime talvenakin lumet jäivät maahan vasta myöhemmin.  


Läheisen kalliolammen maastot ovat usein kuvauskohteenani.  Sillä on monta nimeä, Ankkalampi ja Laguuni ovat tunnetuimmat.  Talvella se on ulkoilu ja avantopaikka, kesällä uintipaikkana.  Lähdinkin eilen sinne kuvaamaan ja ehdein muutaman kuvan sentään ottaa, ennen kuin lumisade alkoi ja jouduin laittamaan kameran suojaan kastumisen välttämiseksi.  




Paikka on karu, jotkut nimittävät sitä rumaksikin, mutta mielestäni se on vain persoonallinen paikka.  Kallion päällä kulkee kuntopolku, joka on kuntoiselleni ihmiselle tarpeeksi haastava.

 Vettä on tullut viimeaikoina niin paljon, että vesi alkaa hakea uusia reittejä.  Vesi voi kulkeutua alempana olevalle tielle saakka.


Pyörätiet ovat haastavia lumisateen jälkeen,  Vielä saa tulla paljon enemmän lunta, etteikö joku vielä polje menemään.









Viimetalviseen nähden, on lumimäärällä vielä saavutettavaa.  Lunta oli silloin runsaasti näilläkin kulmilla.  Edellisinäkin talvina lumi on tullut vasta kunnolla tammikuussa tai myöhemmin.  



 Lumi saa aikaa erilaisia näkymiä ja muotoja.  Niitä on suorastaan pakko kuvata, vaikka en mikään kuvaustaiteilija olekaan.

Meri vie kauan jäätyäkseen, metsässä talven näkee heti.




tiistai 26. marraskuuta 2019

Kissani Vilperi

Kissani on aina mukana kaikissa puuhissa mitä teenkin.  Tietysti sillä on sisäkissana tylsää ja kaikki, mikä poikkeaa tavallisesta puuhasta, on hienoa.  Aina se ei ole meikäläisestä mukavaa jos on leipomassa tai jotain muuta, mihin kissankarvat eivät sovi.  

Olen koittanut keksiä sille mielenkiintoista tekemistä silloin tällöin.  Sille on jätetty pahvilaatikoita rikottavaksi, nakin palasia jahdattavaksi ja paljon muuta.  Omista leluistaan se ei oikein välitä.  Kun heittää pallon, se juoksee sen perään ja odottaa, että minä tulen heittämään pallon uudestaan.  Kissa ei ole siis tyhmä, ihminen on kissan palvelija.

Kissani, joka nimi on Vilperi, nukkuu suuren osan ajastaan, mutta kaipaa hereillä ollessaan leikittäjää ja hyvän pitäjää.






Makuualustana olen myös hyvä.  En tiedä hakeeko se lämpöä vai läheisyyttä.  Televisioita katsoessa se retkottaa sylissäni autuaana ja on närkästynyt jos nostan sen pois.  Television edessä saatetaan viettää aika paljon aikaa yhdessä.




Vilperi ulkoileekin kyllä, taluttimen kanssa ja häkissä.  Mieluusti se ulkoilisi enemmänkin, mutta emännän laiskuuden takia harvemmin.




Ei se minun mielestäni ole kärsinyt muuten sisällä olosta.  Painoa voi olla liikaa.  Kyllä kai kissankin voi lihottaa liian lihavaksi, varsinkin, kun se on perso makupaloille.

Selällään olo ilmentää mielestäni rentoutta ja hyvää oloa.  Vatsan näyttäminen on kissalta luottamuksen osoitus.




Toisinaan se seuraa televisiota jos siellä näytetään eläimiä.



Varsinaisesta lenkistä ei voi puhua kissan kanssa.  Se on nuuhkimista ja puskissa kaivautumista.  Taluttimet voisivat olla helpommin puettavissa.  Vilperi antaa hyvin laittaa taluttimet päälleen, mutta pois ottaminen on välillä hankalaa.  Useampi raapale on tullut käsiin.  Täytyy antaa kissan rauhoittua vähän ja houkutella makupaloilla, niin se onnistuu.


https://www.mustijamirri.fi/kissat-ulkoilevalle-kissalle

Eri mallisia valjaita löytyy. Ehkä helpompia kuin tämä, mikä meillä on käytössä.







tiistai 19. marraskuuta 2019

Kirpputorien historia ja nykyisyys

Kirpputorit kuuluvat melkein jokaisen kaupungin katukuvaan.  Ne täyttävät usein tyhjäksi jääneet tilat.  Olen huomannut ostavani nykyisin aika paljon kirppareilta.  Niissä alkaa olla niin hyvää tavaraa, että voisi aivan hyvin vaatettaa itsensä ja kalustaa kotinsa niiden tuotteilla.  Myyjät ovat silti hintatietoisia, eivätkä myy halvalla, kuin tilanteessa, jossa tavarasta on pakko päästä eroon.  

Kuvassa on Porin Harmaalinnan Retrokirppis, jonka hyllyt aivat pursusivat tavaraa.  Hinnat olivat aika kalliita.  Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.  Minä olen vähän pitänyt  5€ ylärajana.  Ainoastaan, jos löydän jotain aivan upeata, saatan maksaa enemmän.  



Facebookiin on tullut roskalavasivuja, joissa tavara ei maksa mitään, kunhan ne vaan hakee pois.  Tavaraa on kaikilla niin paljon, niistä halutaan eroon, jotta saadaan ostettua lisää.

Kirpputorien historia ulottuu parin sadan vuoden päähän.  Ne alkoivat Pariisista.


Porissa on jo monta kirpputoria ja Ulvila siihen vielä päälle.  En ole käynyt kaikissa.  Vanhat tavarat viehättävät minua, kierrätysaate, vanhojen esineiden historia ja se hintakin joissakin houkuttelee.  Aina ei tarvitse ostaa mitään.  Niissä on vain mukava kierrellä ja katsella minkälaista tavaraa ihmiset ovat ostelleet itselleen.  Tavaroissa on monen ihmisen historia parilla hyllyllä.  Ainakin niissä hyllyissä, joiden pitäjät eivät ole bisnesmielessä asialla.


Aina löytyy meitä, jotka käyvät kirppiksillä ja huutokaupoissa, hamstraavat toisten hylkimiä tavaroita ja iloitsevat vielä niistä.  Toivottavasti kaikki kirppikset eivät mene nettiin.  Meille jäisi hypistelemisen ja löytämisen ilo.







torstai 14. marraskuuta 2019

Smoothieta pikkunälkään ja aamiaiseksi

https://www.maitokolmio.fi/reseptit/piimasmoothie/Raaka-aineet


4 dl Maitokolmion piimää
2 kpl banaania
250 g marjoja makusi mukaan (mustikka, mansikka, viinimarja)
2 rkl hunajaa

Valmistus

Paloittele kuorittu banaani. Lisää banaani ja muut aineet tehosekoittimeen. Sekoita tasaisesti, kaada kuppeihin ja tarjoile.





Syksyisenä päivänä tai muulloinkin kaipaa jotain piristystä päivään ja ruokavalioon.  Sekaan voi laittaa oman makunsa mukaan mitä haluaa.  Minä aion lisätä mukaan kermaviilin, vähentää piimän määrä ja marjoiksi laitan mansikkaa ja puolukkaa.  Vitamiineja tulee juotua kuin huomaamatta.  Teen valmiiksi laseihin tai mukeihin useamman annoksen, ne  on helpompi ottaa juotavaksi jääkaapista.  Valmiiksi tehty smoothie säilyy jääkaapissa ainakin pari kolme päivää.

En tiedä keventääkö smoothiet ruokavaliota, mutta ihan kivaa vaihtelua ne antavat aamiaiselle tai välipalaan.  Minun pakastemarjoissani on ainakin välillä liikaa sokeria, ettei tarvitsisi lisätä hunajaa ollenkaan, hunaja antaa kuitenkin hyvän säväyksen makuun ja on terveellistä näin talvella.

Smoothiella voi korvata vähän ruokaakin jos ei ehdi syödä.  Vihersmoothiet antavat potkua päivään.  Minä en ole niitä kokeillut, eivätkä ne näytä oikein herkullisilta, mutta ehkä ne ovat hyviä.  Pitäisi vaan uskaltautua kokeilemaan.






perjantai 1. marraskuuta 2019

Luonnon eläinten ihailua

Vaikka asun vain muutaman kilometrin päässä kaupungista, olen onnellisessa asemassa, saadessani välillä seurata muitakin eläimiä kuin naapurien kissoja.  Villimmät eläimet ovat niin arkoja, ettei niitä pääse kuvaamaan kuin ikkunan läpi.  Parin vuoden ajan pihapuussa on viivähtänyt ja vieraillut tikli.  Luulin aina sen olevan pelkästään muuttolintu.  Osa niistä jää Suomeen koko vuodeksi, osa menee kovimpien pakkasten aikaan vähän etelämmäs.  Se on mukavan näköinen väritykseltään.  Aika pienen kokoinen, mutta värityksen takia sen huomaa paremmin.


Peuratkin ovat alkaneet viihtyä viereisellä pellolla ja pienellä metsätilkulla pellon takana.  Lienevätkö huomanneet olevansa  turvassa metsästäjiltä.  Ne ovat paljon lisääntyneet ja niitä näkee melkein joka pellolla ja metsässä.  Kaupunkilaistuneet nekin ovat, samoin kuin kettu.  Fasaaneita näkee myös paljon kaupunkialueilla.  Suomalaiset elävät luonnon keskellä kaupungeissakin.


Talviruokinta linnuille voi pian alkaa. Linnut löytävät kyllä ruokaa muutenkin.  Niitä on vain hauska seurata ja kissallakin on silmänruokaa.  Pyydystää se ei niitä voi, koska on sisäkissa.



Aika pienin keinoin pääsee tutkailemaan luonnon elämää.  Sen kuin vain istuu ikkunan vieressä.  Jos ulkona yrittää päästä niitä lähelle kuvaamaan ja katsomaan, se ei oikein onnistu.  Se vaatisi paljon enemmän kärsivällisyyttä, mitä minä omaan.  Hyvä silti näinkin, huomaa ettemme ole yksin tässä maailmassa.   Meillä on paljon helpompaa kuin eläimillä.  Ne joutuvat etsimään ruokansa luonnosta, meidän ei tarvitse muuta kuin kävellä jääkaapille.

lauantai 19. lokakuuta 2019

Mitä tekisi sadepäivänä

Sateinen päivä ja vapaapäivä, siinä pulma.  Mieli tekisi mennä pihalle vähän rapsuttelemaan.  Ei ole kuitenkaan niin paljon intoa, että sadevatteet päällä haravoisi.  Silloin on hyvä mennä tietokoneelle ja katsella kauniita ja vähemmän kauniita kuvia arkistojen kätköstä.  Kenties niille löytyisi vielä käyttöä.  Kuvista voi rakennella kollaasioita tai tehdä niistä pikkuisia diaelokuvia.  Niitä voi jakaa toisten mieliharmiksi ja ehkä huviksi facebookissa, instagramissa, twitterissä ja monessa muussa somen kanavassa.

Perhosia
Kuvaus on yksi osa puutarhaharrastuksessa.  Eihän niitä kaikkia istutuksia ja tekemisiä muista vuosien varrelta jos niitä ei kuvaa tai kirjoita ylös.  Niistä voi sitten ottaa oppia mitä ei kannata istuttaa seuraavana vuotena tai mikä onnistui yllättävän hyvin.  

Ruska ainakin on ollut mahtava tänä vuonna.  Tein siitä pienen diasarjan.  Näitä diasarjoja on mukavampi katsella kuin entisiä, joita jossain näytettiin.  Kone raksutti ja kuvat heijastettiin kankaalle.


Oma kuvadiani löytyy tämän linkin takaa.







Kuvista voi tehdä tulostimella kortteja tai pieniä kuvatauluja.  Taitavat tekijät osaavat laittaa kuvia vaatteisiin ja muihin kankaisiin.  Sitä voisi joskus kokeilla.  Ei se ohjeen mukaan niin vaikeaa olekaan mitä kuvittelin.  Tulostin pitää olla kotona tai sitten teettää kuvan jossakin valokuvaliikkeessä kalvolle, minkä voi silittää kankaaseen.


Nykyisillä puhelimillakin pääsee hyvin valokuvauksen imuun.  Ne kehittyvät vauhdilla ja korvaavat nyt jo pienemmät pokkarikamerat.  Niissä on paljon hyviä ominaisuuksia kuvien parantamiseen.  Minun puhelimeni ei ole parasta A-luokkaa, silläkin saa silti jonkinlaisia kuvia.  Puhelin on melkein aina mukana, sillä saa yllättävistä tilanteista kuvia.  Tietoa saa puhelinten tekniikasta netistä tai lehdistä.  



Digikuvaamisessa on hienoa, kun huonot voi helposti poistaa, eikä ole kallista.  Niitä voi itse parannella tietokoneella.  Kaikki voivat kehittyä siinäkin harrastuksessa.  Puutarha on hyvä alue harjoitella, kasvit vaihtuvat ja uutta tapahtuu joka vuosi.  Minulle harrastus on tuottanut iloa ja se on mielenkiintoinen harrastus.



tiistai 8. lokakuuta 2019

Väriä syksyyn, toivottaa luonto

Ruska on täällä etelässäkin nyt aika mukavan näköinen.  Nyt kannattaa käydä ottamassa väriä mieleen.  Aina ei näin värikästä ole.  Kun mieli on matalalla tulevan talven suhteen, kannattaa lähteä ulos puutarhaan ja lenkille.  Kesän kukat on jo poistettu, luonto antaa kaikkien värien loistaa.  Muutama vapaapäivä värikkäässä luonnossa antoi taas voimia jatkaa talvea kohti.


Omanamarjapensaan marjat ovat kuin pieniä joulupalloja.  Niistä eivät linnut pidä.  Saan niistä paljon silmäniloa.  Minulle ei ole selvinnyt ovatko ne myrkyllisiä vai pahanmakuisia.  Linnut kuitenkin tuntuvat tietävän mitä syövät.  Kaiken ei tarvitse olla tarpeellisia tai terveellisiä.  Riittää kun ne ovat kauniita.


Mongolianvaahtera on ylivoimaisesti herkullisemman punaisin meidän mökkipihassa.  Se on vähän kärsinyt kuivista kesistä ja lehtiä ei ole niin paljon kuin aiemmin.  Toivon sen toipuvan ja antavan minulle vielä monta värikästä syksyä.


Peltojen vieriltä ja rannoilta löytyy taas enemmän keltaista väriä.  Sekin on kaunista.  Ihan kirkkaankeltaisesta en pidä, mutta luonnon keltainen onkin ruskaisempaa.


Järven tyyni pinta antaa peilikuvana kaiken värin tuplana.  Meillä ei ole järvenrantamökkiä.  Rannalle pääsee ihailemaan muutenkin.  Kukaan ei kiellä vaikka siellä kävisi istumassa ja ihailemassa päivittäin.



Vastarannan mökkiläinen on jo vetänyt veneen rantaan.  Se on kuin pieni keltainen koppakuoriainen mökin kyljessä.


Tämä maisema on vähän salaperäisen näköinen.  Kuva olisi saanut olla vähän selkeämpi.  Kenties se salaperäisyys tuleekin siitä, kun kuva ei ole liian selvä.


lauantai 21. syyskuuta 2019

Pientä laittoa

Aina löytyy jotain kohennettavaa niin puutarhassa kuin kodissa.  Nyt alkaa olla viimeiset hetket pensaiden ja puiden istuttamiseen.  Kukkasipuleita voi vielä istuttaa pitkäänkin.  Puutarhamyymälöistä löytyy tarjouksia näin syksyn kynnyksellä.  Minäkin tartuin ruusutarjoukseen Terrassa.  Toiveena olisi keväällä, että saisin ihailla ruusua.  Siinä oli jäljellä vielä yksi pieni ruusu.




Puutarhasta löytyy muutakin ihailtavaa.  Punainen kärpässieni on kaunis ja sitä voi ihailla, mutta ei syödä.  



Perhonenkin yrittää vielä kankeana imeä mettä.  Pian niidenkin aika on tältä kesältä ohi.  Kaikenlaista kaunista vielä näkee syksyisessä puutarhassa.  Lehdet pysyvät vielä puissa jonkun viikon.  Sen jälkeen alkaakin kova haravointityö.  Puut alkavat valmistautua seuraavaan kesään.


Kotiinkin haluaa silloin tällöin jotain uutta.  Olen kauan pähkäillyt miten saisin kapeaan eteiseeni jonkun istuimen laitettua.  Katselin katalogeja ja minusta uudet huonekalut olivat aika kalliita.  En oikeastaan tiennyt miten se siihen mahtuisi, enkä halunnut ostaa kallista.  Kahteen pekkaan mietimme minkälainen siihen sopisi.  Minä annoin vähän mittaa: leveyttä saisi olla 30 cm ja pituutta 80-100 cm.  Mäntylevystä siihen sitten saatiin istuinosa ja vanhasta pirtinpenkistä jalat.  Hinnaksi tuli 10€.  Pirtinpenkki löytyi varastosta.  Kaikkea ei kannata heittää menemään.


Maalaamattomanakin olisi käynyt, mutta varastosta löytyi harmaa maalitölkki.  Sillä se sitten maalattiin ja se sai paikkansa tapettipolkuni päästä.  Välipuu on itse tehty, koska ei haluttu katkaista alkuperäistä. eihän sitä tiedä vaikka se tulisi vielä alkuperäiseen käyttöön.