Vaikka asun vain muutaman kilometrin päässä kaupungista, olen onnellisessa asemassa, saadessani välillä seurata muitakin eläimiä kuin naapurien kissoja. Villimmät eläimet ovat niin arkoja, ettei niitä pääse kuvaamaan kuin ikkunan läpi. Parin vuoden ajan pihapuussa on viivähtänyt ja vieraillut tikli. Luulin aina sen olevan pelkästään muuttolintu. Osa niistä jää Suomeen koko vuodeksi, osa menee kovimpien pakkasten aikaan vähän etelämmäs. Se on mukavan näköinen väritykseltään. Aika pienen kokoinen, mutta värityksen takia sen huomaa paremmin.
Peuratkin ovat alkaneet viihtyä viereisellä pellolla ja pienellä metsätilkulla pellon takana. Lienevätkö huomanneet olevansa turvassa metsästäjiltä. Ne ovat paljon lisääntyneet ja niitä näkee melkein joka pellolla ja metsässä. Kaupunkilaistuneet nekin ovat, samoin kuin kettu. Fasaaneita näkee myös paljon kaupunkialueilla. Suomalaiset elävät luonnon keskellä kaupungeissakin.
Talviruokinta linnuille voi pian alkaa. Linnut löytävät kyllä ruokaa muutenkin. Niitä on vain hauska seurata ja kissallakin on silmänruokaa. Pyydystää se ei niitä voi, koska on sisäkissa.
Aika pienin keinoin pääsee tutkailemaan luonnon elämää. Sen kuin vain istuu ikkunan vieressä. Jos ulkona yrittää päästä niitä lähelle kuvaamaan ja katsomaan, se ei oikein onnistu. Se vaatisi paljon enemmän kärsivällisyyttä, mitä minä omaan. Hyvä silti näinkin, huomaa ettemme ole yksin tässä maailmassa. Meillä on paljon helpompaa kuin eläimillä. Ne joutuvat etsimään ruokansa luonnosta, meidän ei tarvitse muuta kuin kävellä jääkaapille.
Kivat kuvat!
VastaaPoista