Puutarhapolun varrelta

Talvinen puutarha on peittynyt lumen alle.  Aurinko koittaa sinnitellä matalalla edes jotenkin näkyvissä.  Pakkanen on laskeutunut 15 asteeseen.  Talvipäivän seisaus oli juuri.  Kaunis on lumen pyöristämä maisema.  Lumi narisee kengän alla.  Hengitys huuruaa. Ollaan niin lähellä joulua, huomenna on aatto.  Valkoinen joulu pitkästä aikaa. Hyvää joulua

Youtubista otettu.  Haluaisin osata itsekin tällaista, mutta sormet eivät taivu, enkä osaakaan.  Tätä voi vain ihailla ja koittaa jotain yksinkertaisempaa.

Jouluun on enää vajaa kuukausi aikaa. Vielä en ole mitään laatikoita valmistellut tai piparkakkuja leiponut.  Ei näin vanhempana oikein enää jaksa innostua joulusta, ainakaan näin aikaisin.  Kyllähän sitä on mukava kynttilöitä poltella pimeän aikaan.  Pimeä on tuntunut vielä pimeämmältä kun ei ole lunta maassa.  Olen kuullut tai lukenut ihmisistä, jotka valmistelevat joulua koko vuoden.  Mitä iloa sitten on joulusta jos se olisi joka päivä.  Odotushan siitä tekee haluttavan, niinkuin kaikesta muustakin mukavasta. Joulukukkaseni Amaryllis avasi jo kukkansa.  Luultavasti kukinta on jouluna ohitse.  Ei siinä mitään, ihaillaan sitä nyt ja jouluna sitten jotain muuta.  

Talvella tulee seurattua lintuja eri lailla kuin kesällä.  Kesällä lintuja seuraa kuulemalla.  Talvella ne linnut jotka jäävät Suomeen, tulevat lintulaudoille ravinnon hakuun.  Talitinttejä on runsaslukuisina parvina lintulaudoilla, sinitiaisia jonkun verran, varpuset ovat vähemmistönä.  ainakin näin on meidän lintulaudalla.  Närhetkin joskus vierailevat.  Harakat ja varikset nyt ovat aina liikkeessä.  Heti kun jotain laittaa pihalle, niiden tähystäjät ilmoittavat muille ja muutkin saapuvat. Linnut pärjäisivät varmaan ihan tyydyttävästi ilman ruokkimistakin, mutta kaikki lisäravinto on hyvästä, kun pakkanen paukkuu ja tuuli vinkuu.   Varpuset eivät kuorellisista auringonkukan siemenistä oikein piittaa.  Ne eivät saa niitä auki, viskovat vain alas hakiessaan parempaa syömistä.  Useamman kilon siemeniä saan ostaa talven aikana.  Kaksikymmentä kiloa voi kulua yhdellä lintulaudalla.    

Esittelen uuden kirjani Maaseudun matkassa.  Kirja kertoo omia havaintojani puutarhapolun varrelta maaseudulta.  Enemmän historiaa kuin tätä päivää.  En ole asiantuntija millään alueella, harrastaja kuitenkin. Maaseutu on osittain tyhjennyt kokonaan, se on sääli.  Maaseutu antaa paljon kaikille.  Siellä kasvatetaan syömisemme ja juomisemme.  Maaseudun ihmisiltä vaaditaan enemmän kuin annetaan.  Mikään ei saisi maksaa mitään tai ei ainakaan muutamaa senttiä enempää.        Kirjan on julkaissut Books on Demand 

Lumi ehti sataa maahan ennen kuin ehdin laittaa juuri mitään esille.  Lumi onneksi peittää ruskeat kukkapenkit.  Tosin lumen luvataan vielä sulavan ensi viikolla.  Se on hyvä.  Turhan pitkäksi olisi talvi tullut jos nyt jo olisi saatu pysyvä lumikerros.  En ole mikään askartelija, joka syksyn mittaan kehittelee hienoja asetelmia pihansa kaunistukseksi.  Minulle riittää muutama juttu, mikä tekee esim. sisääntuloväylän houkuttelevaksi. Jäälyhtyä ei sentään saatu vielä tehtyä, se on viime talvelta.  Omat ideat ja tekemiset ovat halvempia ja usein kauniinpia kuin kaupasta saatavat. Hakoja on aina laitettava kukkapenkkeihin.  Ne ovat kauniita, luonnollisia ja suojaavat arimpia kasveja.   

Syksyn työt jatkuivat tällä kertaa rivitalon pihassa.  En ymmärrä miksi kasvit täytyisi jättää katkaisematta. Tietysti niistä kasvimaa saa lannoitetta uuden kasvun aloittamiseen keväällä. Minua häiritsevät ruskeat lehdet, jotka viruvat elottomina.  Kukkamaa on kyllä hetken aikaa tyhjän näköinen katkaisemisen jälkeen, mutta pian siihen lisätään havuja.  Elävyyttä saa laitttamalla kanervia tai joitain muita värikkäitä kasveja tilalle.  Syksy on ollut muutenkin niin harmaa.    Pian on kynttilälyhtyjenkin aika. Käytän mieluummin elävää tulta.  Pitkään palavia kynttilöitä, ei tarvitse joka päivä vaihtaa.  Ainakin 5 päivää palavia on tarjolla.  En voisi laittaa koskaan amerikkalaistyyppisesti valaistua puutarhaa ja taloa.  Sähköäkin siinä kuluu liikaa.   Joutsenet suuntaavat etelää kohti vaikka vielä on syksyä jäljellä.   

Luotaan työntävä ilma, sateinen ja tuulinen, estää minua menemästä ulos.  Syystyöt puutarhassa saavat odottaa.  Viikonloppupuutarhurin ongelma on juuri säät.  Sääkarttoja seurailen pitkin viikkoa.  ne vai eivät oikein ole pitäneet paikkaansa.  Keskiviikkona vielä lupaillaan lauantaiksi aurinkoa.  Torstaina sääkartoille ilmestyy jo puoli pilveä auringon eteen.  Perjantaina aurinko on kokonaan peitossa ja lauantaina sataa runsaasti.  Ei ole helppoa harrastelijallakaan.  Mitä ajatteleekaan maanviljelijä, joka odottelee puimurin kanssa pellon laidalla.  Vilja on märkää, pelto ei kanna puimuria, sinne mätänee koko sato.  

Ostin viherkasvin ja huomasin vasta kotona sen olevan orkidea.  Masdevallia niminen, jonka luvataan olevan kaunis neonvalossa.  Vähän epäilyttää, saanko sen kukkaan saakka.  Orkideat ovat mielikuvissani todella vaativia kasveja.  Ohjelapussa, joka on saksaksi, lämpötilaksi suositellaan 18-22 astetta.   Mitään muuta en siitä oikeastaan ymmärtänyt.  Keväällä tulee hinku ostaa kasveja ulos ja syksyllä sisälle.  Kai sitä haluaa jotain vihreyttä siirtää kesästä talteen.  Olisi silti varmempaa pysyä esim. joulukaktus tai hyasinttilinjalle eikä heti mennä ostamaan orkideaa.  

Jatkoin kukkamaani täydentämistä syksyisillä kukkasilla.  Ne juurtuvat niin kauan kun maa ei ole jäässä.  Syysleimu oli yksi lajeista.  Suomi on viljelymaa.  Se on aina varmempaa kuin muualla viljelty.  Niillä on paremmat edellytykset selviytyä.  Pari taimea sain täydennykseksi.  Kukkamaa on aina parempi, mitä täydempi se on.  Siinä ei ole niin paljon rikkaruohojen kitkemistä.  Jos ja kun saa kukkamaan siihen malliin, että se on täynnä ja aina on joku kukassa, niin se upeata.

Tarhapäivänlilja tuli jakoikään.  Olin istuttanut sen liian ahtaaseen rakoon ja nyt se on pakko siirtää.  Samalla jaoin sen.  Vien toisen puolen mökin kukkapenkkiin.  Tämä jako olikin helppo homma.  Seuraavaksi yritin ojanpenkalle istutetun Iiriksen jakoa.  Siinä meinasi mennä henki ja terveys.  Kukka oli ankkuroitunut penkkaan vahvasti, luovutus oli jo lähellä.  Hiki virtasi ja sain kuntoliikuntaa.  Kyllä yksi paakku irtosi.  Seuraavan kaivaa kyllä joku muu.   Vielä on aikaa tänä syksynä istuttaa perennoja.  Ostinkin muutaman taimen.  Kyläkurjenpolvi ja pari muuta perennaa saavat uuden kodin.

Puutarha muuttaa muotoaan kesän edetessä.  Metsäisen polkuni vierustat näyttivät kesällä tältä.  En tiedä mikä kukkasen nimi on, kaunis se on kun metsänpohja on sitä täynnä.  Ei sitä raaski poiskaan ajaa.  Ne kuolevat omia aikojaan ja antavat tilaa muille kasveille.  Olen muokannut metsäpolkuani pari vuotta ja se alkaa muistuttaa jo metsäpuutarhaa.  Metsänpohja on ollut rankkaa muokata kivien ja juurien paljouden takia.  Polkua on sen verran trampattu, että kanttarellejä on tullut polulle lisää. Kasvimaallani purjot kasvavat ihan komeasti.  Onneksi edes ne.  Kyssäkaalit jäivät vähän pieniksi.  Saan niistäkin sentään kasviskeittoihini lisuketta. Kesä on kohta mennyt ja on sadonkorjuun aika.  Vaikka puutarhani ei kovin runsassatoinen olekaan niin aina jotain jää varastoon.  Metsästä löytyy lisää laarin pohjalle.

Robinsons red eli punainen päivänkakkara.  Uskollisesti joka kesä kukkiva kasvi Sormustinkukka, sinne tänne siemeniään heittelevä myrkyllinen kukkanen.  Koskaan ei tiedä missä kohtaa se seuraavana vuonna kasvaa. Peurankello, maatiaiskasvi, joka tekee runsaasti kukkasia.

Harrastelijapuutarhurilla on kasvien runsaudessa valitsemisen vaikeus.  Mitä uusia kasveja kannattaisi istuttaa? Suomeen tuodaan jatkuvasti erilaisia kukkia, pensaita ja puita, jotka eivät pärjää kuin eteläisimmässä Suomessa. Hinnat ovat sitä luokkaa, ettei ole halua kokeilla epävarmoja kasveja.  Minä ainakin olen onnistunut tappamaan muutaman kasvin tähän mennessä. Kestävimpiä kukkia ovat olleet minun käsittelyssäni liljat esim. Tarhapäivänlilja, Varjoliljat.  Kieloa ei saa millään hävitettyä.  Iirikset ja Siperiankurjenmiekatkin viihtyvät vähällä hoidolla.  Yliveto on tietysti monien vihaama Hertta-vuorenkilpi.  Vielä voisi helpoiksi, tai suorastaan hyvin helpoiksi kukkasiksi mainita Vuohenjuuri ja Lehtoakileija. Puiden kanssa olen onnistunut paremmin.  Niillä voi olla vahvemmat juuret millä imeä kasvuvoimaa.

Mehunkeitto alkoi tällä viikolla.  Tämän vuoden tavoite on kolme maijallista.  Yksi mustaa, toinen punaista ja kolmas sekamehua.  Aiemmin laskin mehun kattilaan ja keitin mehun sokerin kanssa, ennenkuin pullotin.  Nykyään laitan sokerin marjojen joukkoon ja pullotan suoraan maijasta.  Huonona puolena siinä on sakka pulloissa.  Kenties yritän puristaa marjat liian kuiviksi ja sakkaa pääsee mukaan.  Sakkasihti olisi hyvä keksintö. Musta mehu on nyt pullotettu.  Mustaviinimarja on syötynä mehukas, mutta mehua en saa siitä paljon puristetuksi.  Sitä jää paljon vielä marjoihin.  Hyvä kun edes vähän, on se niin hyvää. Auringonkukkakin kukkii hienosti ja päivä paistaa.

Sinisiipi Jos olisin pessimisti niin voisin sanoa kesäkukkasten ja perhosten ajan olevan ohi.  Onneksi en ole ja  Leijonankidat kukoistavat täydellä terällä.  Ostin keväällä kahdessa vaiheessa olevia Leijonankitoja, toiset olivat jo kukassa ja nämä toiset vasta pieniä taimia, joten ne kukkivat myöhemmin.  Tietysti on hienoa kun kukat ovat heti valmiita, mutta odottaminenkin kannattaa. Pian alkavat syyskesän toimet.  Voi alkaa taas istuttamaan uusia kasveja ensi kesää varten. 

Saan kauniita kukkakortteja ympäri maailmaa, kun liityin postcrossaajiin.  Niitä on jokaisella kätköissä kotona.  Oman maan kansalliskukkaset ovat lähetetyimpiä. Hibiscus kukkii Kanadassa.  Niitä on 200 lajia Wikipedian mukaan.  Suomalaiset tuntevat sen Kiinanruusuna. Autraliasta tuli Wattle, en ole vielä selvittänyt suomenkielistä nimeä. Alimmaisena oleva muistuttaa sinivuokkoa  Itsellänikin on varastossa monia kukkakortteja.  Nyt voin niitä hyödyntää lähettämällä suomalaisia kukkakortteja maailmalle.

Mitkä kukat houkuttelevat perhosia? Yksivuotisista kesäkukista hyviä perhoskasveja ovat esimerkiksi samettikukka, kosmoskukka, olkikukka, tuoksupielus, kesäleimu, kesäpäivänhattu, jättiverbena, tiikerikaunosilmä ja aurankukka . Perennoista perhosia houkuttelevat muun muassa punatähkä , hunajakukka, harjaneilikka, mäkitervakko, päivänkakkara , siperianampiaisyrtti, punahattu, purtojuuri, mirrinminttu ja yrtit . Koristepensaat kuten syreenit, kuusamat, jasmikkeet ja angervot ovat myös perhosten suosiossa. (Viherpeukalot sivulta) Perhosia on näkynyt tänä kesänä vähän, johtuen kylmästä ja sateisesta säästä.  Jotkut kukkaset vetävät perhosia enemmän puoleensa kuin toiset.  Ilahduttavaa oli lukea, että voikukat ja nokkoset ovat myös perhosten suosiossa.  Laiskan puutarhurin unelmakukkaset.  Perhoset eivät valitse käyntikohteitaan kauneuden vaan mesipitoisuuden takia. 

Sateet ovat saaneet monta kasvia kärsimään.  Isot kukat eivät kestä kosteuden painoa, eivätkä pehmeän terälehden omistavat kasvit.  Viljapellot ovat kärsineet monella paikkakunnalla.  Onneksi itsellä ei ole viljelyksiä, on vain kukkapenkkejä ja pienen pieni kasvimaa.  Toki vesi antaa kasvuakin, varsinkin rikkakasveille ja ruoholle, joka tuntuu kasvavan silmissä.  Vielä ei ole kaikkea menetetty jos saadaan kaunis loppukesä.  Elokuu on vasta alussa.  Sipulini ja purjoni antavat ainakin satoa.  Härkäpapukin on kasvanut hienosti.  Ongelmana on miten hyödynnän papusaaliini.  Härkäpapuja ei noin vain riivitä pakkaseen vaan niitä on käsiteltävä jotenkin. Keitettävä ainakin koska niissä on jotain mikä lähtee keittämällä.  Voi olla, että ne ovat vain koristekasveja tämän kesän. Marjoja tulee jonkin verran, pääsee pian mehujen keittoon.  Säilöntä on puutarhan hoidon ohella yksi mukavammista hommista.  Tulee ihan hamsterimainen olo, kun saa jääkaapin ja pakastimen täyteen ihania luonnon tuotte

Menetettyäni kaikki kuvat edellisessä puutarhablogissani, oli pakko aloittaa puhtaalta sivulta.  Kesän aikana  on paljon tapahtunut puutarhassa.  Kirjoitan nyt vain muutaman sanan, että pääsen alkuun.  Kovaa työtä tein puutarhan ja blogin eteen.  Kai se tästä vielä pääsee vauhtiin.  Nettimaailma on niin arvaamaton.  Kaikkea voi sattua niinkuin puutarhassakin.  Varmat kasvit eivät kuki eivätkä kukoista muutenkaan.  Virheitä tulee tehtyä.  Uusi istutus voi antaa paremman tuloksen.