Puutarhapolun varrelta

  Vihdoin on sisäkukkaset siistitty ja osalle vaihdettu mullat.  Siinä on oikeastaan kevään aloituslaukaus.  Ison marraskuun kaktuksen heitin pois, se kun oli niin lopussa.  Olihan se minulla ainakin toistakymmentä vuotta.  Ostin vuoden lopulla eri värisen ja toivottavasti se jaksaa kauan.  Tähän minä vaihdoin mullat jo pari päivää sitten.  Se on tarkoitettu bonsaipuuksi, mutta en osaa ja se kasvaa muutenkin hyvin.  Leikkasin siitä muutaman oksan pois.   Se näyttää tältä suunnalta, kuin juoksemaan lähtevä nainen.  Se on mielikuvituksesta kiinni, mitä siinä näkee. Mielestäni kivet ovat kauniita ja niitä lisään milloin mihinkin kohtaan. Tätäkin juurakkoa olin jo pois heittämässä.  Siinä näkyi pieni alku ja annoin sille vielä mahdollisuuden.  Pari kuukautta annoin sille aikaa lisää.   Vaihdoin  vähän kärsineen Kiinanruusunkin alta kastelevaan ruukkuun, se kun näyttää olevan armoton juoppo.  Katsotaan miten sen ...

Atsalea oli ainoa joulukukkanen, jonka ostin ja sekin pudotti puolet lehdistä parin päivän jälkeen.  En tiedä miten se olikin saatu niin ajoitettua.  No, onneksi siinä on paljon lehtiä ja kukat säilyivät.  Nyt loppiaisen tullessa se vielä ilahduttaa minua värillään.  Ei sen enempää tarvitse kestääkään, kohta korjataan kaikki joulukoristeet pois.  Joulukuusi jo vietiin ulos.  Talvella sisäkukat kärsivät valottomuudesta ja lämpimästä ja kuivasta sisäilmasta.  Saan joka talven jälkeen heittää kuivettuneita ja kärsineitä kukkia roskiin.  En ole siinä suhteessa pelastushenkinen.  Jos eivät kuki ja kasva, niin pois vaan.  Ihailen aina henkilöitä, jotka saavat minkä kasvin vaan loistamaan.  Olosuhteet ratkaisevat paljon.  Sain sentään joulukaktuksen kukkimaan vähän.  Sen värikkyyttä lisäsi päällysruukuksi laittamani pilkkumi, vanha, jo vähän toiselta reunalta vaurioitunut kulho.   Tämä ei ole minun kukkani.  Se on ...

Joka keväinen työ on alkanut.  Vanhoihin kasveihin koko multaus tai lisäys.  Uusia kasveja ihailtavaksi edes vähäksi aikaa.  Vaikeutensa on lemmikin tunkeminen puuhaan mukaan.  Se haluaa nuuhkia myös mullan tuoksua, vähän maistellakin kasvia.  Flamingokukasta se ehti jo napsia tulollaan olevat kukat.  Minun oli pakko siirtää kissa ulkopuolelle ja ovi kiinni saadakseni työskentelyrauhan. Ostettua tuli flamingonkukka, muorinkukka ja piristykseksi esikko sekä joku tuntematon kukka, jonka nimeä kassamyyjä ei tuntenut.  Se myytiin nimellä vihermix. Ruukutettua ne tulivat, yksi kevättyö tuli tehtyä.  Samalla tuli siivottua kukkahyllykin. Sainpauliat olivat vielä hengissä, samoin muratti, marraskaktus ja pari muuta.  Pienten tilojen ja kissan takia ei voi pitää suurta kukkatarhaa sisällä.  Pienikin määrä piristää. Kaupoissa on paljon valikoimaa sisäkasveiksi.  Kaikki eivät  viihdy meillä, hoidon tai olosuhtei...

Kissanpentumme on ottanut urakakseen tuhota kaikki sisäkukkani ja on siinä melkein onnistunut.  Aina ei voi olla vieressä vahtimassa ja oli pakko keksiä jotain.  Verkko oli viritettävä hyllyn eteen.  Eihän se mikään kaunistus ole, tilanne oli  sellainen, oli pakko tehdä jotain.  Ja kyllä, olen laittanut kissalleni kasvamaan ohraa.  Siitä se ei ollut niinkään kiinnostunut.  Kissa  repi kaikki heinät yksitellen lattialle multineen.  Kissani on nyt puoli vuotta ja toivon sen rauhoittuvan vuoden iässä.  Muutenhan lemmikkini on aivan ihana.  Siinä unohtuu moitteet, kun se tulee syliin nukkumaan ja siliteltäväksi. Kukista ei ole paljon jäljellä.  Jotkut kukat eivät enää tokene hyökkäyksistä.  Tulee siinä sitten uusittua koko valikoima.  Olemme vielä ottaneet sitruunamehuruiskauksen lisäkarkoitteeksi.   Kukantuhoojani tässä viattoman näköisenä makailee.

On taas aika sisäkukkien mullan vaihdolle.  Aloitan sen aina näin helmikuussa, niin pääsen istutuksen tunnelmaan aikaisin.  Tänä vuonna bongasin kivan löydön, ruukutusalustan.  Niitä on varmaan ollut aina, minä vain olen aina pelannut sanomalehtien kanssa.  Lehdet ovat nykyisin niin pienen kokoisia, että niitä on tarvinnut olla aika kasa.  Multaa on levinnyt lattialle, vaikka olisi yrittänyt olla varovainen.  Olisi hienoa jos olisi viherhuone, missä askarrella mullan kanssa. Kun ei ole, niin tiskipöytä tai lattia on ollut minun viherhuoneeni.  Alustasta sai kätevästi nostettua kulmat neppareilla ylös ja ulkopuolella oli kantonauhat, mistä voi kantaa mullat ulos.  Tietysti tavallisella pressun palasella voi tehdä saman jutun, mutta tämä oli valmis käytettäväksi. En malttanut olla kokeilematta jo parin siemenen istuttamista.  Tilasin mummon balsamisiemeniä.  Haluan nähdä lähtevätkö ne hyvin kasvuun.  Jos ne ovat samanlais...

Sataen suvet tulevat.  Luonto sadetta kaipaa välillä.  Vielä ei ole ulkokukkasten aika.  Hienossa kasvussa ovat keväiset kukkaset.  Eivät ihan vielä kuki, mutta siihen ei mene kovia kauaa aikaa.     Sadepisarat ovat kauniita kukkien terälehdillä.  Pisarat valuvat niistä multaan ja antavat kosteutta janoaville.   Sisäkukkaset antavat iloa ulkokukkasia odotellessa.  Kliiviani alkoi kukkimaan oikein kunnolla.  Kai se pelästyi viime kesää, kun meinasin sen palelluttaa.  Parempi sen on pysyä sisätiloissa.  Se ei varmaan kestä Suomen kylmää kesää.     Kaktus vieressä ei halunnut olla sen huonompi ja alkoi myös kukkia.  En ole ihan varma onko se joulukaktus, marraskaktus vai mikä, mutta kukkaa pukkaa.     Sää on ulkona kostea ja kylmä.  Kävelyllä kyllä tuntee kesän tulon olevan jo aika lähellä.  Harmaa maisema puhkeaa hiirenkorvalle ja vihreys voittaa.

Helmikuun aurinko paistaa ja sulattaa lumet.  Hei, ei se näin pitänyt mennä.  En usko, että tästä vielä kevät lähtee liikkeelle.  Usein tulee vielä pakkaskausi helmikuun ja maaliskuun aikana.  Puutarhamyymälöissä on jo sutinaa siemenosastolla.  Minäkin jo tilasin ensimmäiset siemenet Korpikankaalta.  En ole vielä uskaltanut päästää irti kasvatushimoani.  Jotkut jo ovat alkaneet ensimmäisillä siemenillä.    Minä aloitin mullan kaivelun sisäkukkasten mullanvaihdolla.  Siinä pääsi jo tunnelmaan.  Nostin pelargonian nurkasta valoon, vaihdoin mullan ja katkaisin oksia.  En ole aiemmin oikein onnistunut siinä.  Kaikkea pitää koittaa kukkien tähden.         Ainoat kukkaset mitkä olen varmasti saanut kasvatettua, ovat SaintPauliat.  Ne kukkivat vuodesta toiseen ja monena vuonna kaksi kertaa.  Ne kestävät jonkun verran kuivuutta, eli muistamattomuutta.  Pienet tilat aiheuttavat ha...

Sain jokavuotisen operaation alulle. Mullan vaihto on alku keväälle ja aina minun täytyy ostaa uusi kokeiltava kasvi.  Yhden uuden kukan ostin.  Voi olla, että sekin tuli meille vain saattohoitoon.  Tämän kertaisen kukan nimi on kliivia, Clivia miniata.  Kodin kukoistavat kasvit-kirjan mukaan hoito kliivialle: "Kukkiakseen punasarja tarvitsee elokuusta lokakuulle kestävän kylmäkäsittelyn" ja"Kesällä normaali huoneenlämpö on sopiva.  Voit myös viedä kasvin ulos ja antaa sen olla siellä pakkasten tuloon saakka.  Ulos siirretyn kasvin kylmäkäsittely hoituu usein itsestään."  Jos näin on niin tämä kukka on kuin minulle tehty.  Kasvia pitää kastella talven lepoaikana harvoin ja niukasti.   Siinä se on.  Hieno on nuppu.  Aukeamista odottelen.  Talven jäljiltä kukkapöydässäni on pari santpauliaa, joulukaktus ja appelsiinipuu.  Vielä lisäksi joulun edellä ostettu orkidea, jota en ole saanut hengiltä, se on pos...

Pakkanen paukkuu ja luntakin saattaa sataa, mutta kevättä kohti ollaan väistämättä menossa.  Siemen- ja kukkaoppaat kaivetaan esiin taas kerran.  Sisäkukkasista minä aina aloitan jokavuotisen kierrokseni.  Löysin tämän kirjan Kontista.  Siinä on kauniita kuvia ja tietoa kasveista joita voi sisällä kasvattaa.  Paljon on vielä kukkia kokeilematta.  Ei aina tarvitse ostaa taimia.  Niitä voi juurruttaa koteista, joita voi pyytää tutuilta.  Se on pitempi tie, mutta halvempi.  Puutarhamyymälät osaavat rahastaa omansa pois.  Ymmärrettäväähän sekin on.  Mikään ei ole ilmaista.  Hyvä multakin on kallista.  Onnellisia ovat ne viherhuoneen omistajat jotka voivat pitää kukkansa oikeassa lämpötilassa.  Patterien lämmössä eivät kukat oikein viihdy, ellei laita pattereja niin kylmäksi, että viihtyvät.  Silloin ei taas viihdy kukkien kasvattaja.  Kevät korjaa tämänkin epäkohdan.