Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2013.

Marraskuu on tulossa

Linnuille on pöytä katettu.  Tosin pöydän ensimmäiseksi valtasi orava.  Tarvitseehan oravakin talven varalle ruokaa.  Se viihtyi lintulaudalla kauan, keräten poskiinsa pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.  Näin syksyllä lintulaudalla vilisee lintuja parvittain.  Kylmä talvi karsii lintuja raskaalla kädellä.  Ei auta kovin paljoa vaikka ruokaa laittaisi päivittäin.  Monet linnut eivät vain kestä kylmyyttä.  Vielä ei ole ollut kovin kylmää, koleata vain.  Seuraavaksi on vuorossa marraskuu, joka on minulle parhaita kuukausia vuodessa.   Löysin marraskuun merkityksen sanana Wikipediasta.  "Kuukauden suomenkielinen nimi viittaa siihen, että Etelä-Suomessa maa on silloin usein yöpakkasten vuoksi roudassa, minkä vuoksi useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi."  Voiko sen selvemmin sanoa.  Kuoleman kuukausi, sehän se on.  Onneksi vain väliaikaisesti.    Oravan syöntipuuhia seurattiin hymy suupielissä.  Sen kaunista ulkonäköä ihaillessa ei tule

Pimeyden vastakohta on valo

Ensimmäinen räntäsade valui eilen maahan.  Tuntui heti talvelta.  Ensimmäinen talvivalo syttyi ovenpieleen.  En pidä sitä vielä jouluvalona, syksyn pimeys kaipaa jotakin valopistettä.  Kynttilöitäkin olen jo laittanut palamaan lyhtyihin.  Muidenkin tekemisiä vähän katsellaan, joko kehtaisi sytyttää kynttilän, laittaa valoja palamaan.  Rohkeasti vaan valaisemaan syyspimeää polkua.   Havuja en ole vielä laittanut, pian sekin on ajankohtaista.  Havut ovat ainakin suomalainen tapa peittää kukkapenkit.  Muistelen lapsuudesta niitä käytetyn oven edessä kenkien lumesta puhdistamista varten.  Havuja voi käyttää koristelussa ja niistä voi tehdä köynnöksiä ja ovikoristeita.   Aurinko on jo alhaalla ja piristystä kaipaa jokainen.  Kaikenlainen puuhailu ja koristaminen talvea ja joulua varten innostaa.  Mieliala nousee jaksamaan syksyn pimeyden läpi.  Koitan kovin tsempata itseäkin.  Syksy on hienoa aikaa jouluun saakka.  Joulusta kun pyörähdetään ulos, niin siinä on muutaman viikon haike

Syyspäiviä

Talitintit jo koputtelevat ikkunanpieliä, eikö sitä ruokaa jo ala tulla.  Vielä ei ole ruokkimisen aika.  Luonnosta löytyy paljon syötävää linnuille.  Syystöitä on vähän jo aloiteltu.  Haravointia ei vielä kannata harrastaa, lehdet ovat puissa tiukasti.  Kaunista ruskaa on ollut.  Oikein mieli iloitsee kauniista syyspäivistä.   Perheen rakentava osapuoli väsäsi rivitalon rajalle matalan aidan itse, koska kaupoissa myytävät aitaelementit näyttivät niin heikoilta, kaatuisivat varmaan ensimmäisessä lumisateessa.   Siinä on mukava lintujen levähtää syömisen välillä.  Muutakin syystyötä on tehty.  Kukkapenkit on siivottu talvikuntoon ja puutarhakalusteet korjattu varastoon.  Asiantuntijat sanovat, ettei kukkia saisi syksyllä katkoa, ravinteita häviää.  Minusta on kuitenkin mukavamman näköistä, kun pitkät kukkavarret katkoo ja asettelee havuja ennen lumentuloa.  Kynttilälyhdytkin on jo kaivettu esiin.  Ei aina tarvitse odottaa jouluun saakka.  Kynttilöitä voi polttaa ympäri vuo