Juhannus

 Juhannus on minulle melkein tavallinen viikonloppu.  Toiset satsaavat siihen aivan tavattomasti.  Minä odotan vaan koska se on ohi.  Toki minäkin nautin kauniista päivistä ja ulkona olemisesta.  Kaikki kukat alkavat kukoistaa ja lämmintä piisaa.  Minä ole se, joka hakeutuu varjoon suojaan alta polttavan auringon, kuten varjossa viihtyvät kasvit.

Juhannuksena pitää grillata, syödä paljon ja saunoa.  Saunomisesta pidän ja osittain muustakin toiminnasta.  Pidän aina mielessä, kun tästä juhlasta päästään niin seuraavaksi on vasta joulu.




Alppiruusu ainakin tykkää.  Se ei ole moneen vuoteen kukkinut näin runsaasti.  Kai kukillakin on lepoaikoja ja säitä joista ne eivät tykkää.  Vihdoin muutkin kasvit ovat alkaneet kasvaa.  

Jos nyt ei sada pitkään aikaan niin sitten alkavat taas kasteluhuolet.  Onneksi minulla ei ole montaa kasvia, joita täytyy runsaasti kastella.  Tomaatti taitaa olla vaativin.  



Kasvit vaativat vettä jä lämpöä

 Pientä kehitystä kasvimaalla on havaittavissa.  Ei kaikki tehty ole ollut turhaa.  Sipulinvarsissa, pensaspavuissa ja pensastomaatissa on nähtävissä kehitystä.  Kuivuus on vähän vaivannut, onneksi juuri äsken sataa ropsautti pari pilvellistä.  

Ei ole kivaa jos kasvimaa kuivuu.  Mökillä ei ole vesijohtoa ja kastelu hoidetaan sadevedellä.  Kaivo tietysti on, mutta lämmin sadevesi on parempaa kasveille.  Täällä on ollut myös erittäin tuulista.  Ei ole ollut yhtään hellepäivää vaikka muualla Suomessa niitä on näkynyt.



Jos olen mökillä huoleni on pärjäävätkö kukkani kaupungissa ja taas toisin päin.  Ollessani kaupungissa mietin kuivuvatko kasvini mökillä.  




Olen monet vuodet kasvattanut pensaspapuja.  Nyt nekin ovat päässeet alkuun.  Pavut ovat hyvä lisä keittoihin ja wokkeihin.  

Niitä tulee monta pakastettavaa pussillista pienestäkin maasta.  Niitä täytyy koota monta kertaa, kun ne täytyy noukkia aika lituskaisina.



Kun kaikki pääsevät hyvään kasvuun, eivät ne tarvitse joka päivä vettä.  Kukkia en niin kastelekaan, varsinkaan perennoita.  Marjapensaatkin kasvavat hyvin ilman kastelua.  Omenoista minun on turha haaveilla, kun rusakot tuhosivat puut.  Onneksi kaupungissa on pari puuta, joista toivottavasti saan satoa.

Marjaomenapensas teki valtavasti kukkia.  Ne hedelmät eivät ole syötäviä.  En tiedä syökö niitä edes linnut vai ovatko myrkyllisiä.


Lapinvuokko yllätti.  Niitä on ollut pari kukkaa.  Nyt niitä oli vähän enemmän.  Ehkä ne leviävät samoin kuin valkovuokko.


Tämä talvi oli hyvä alppiruusulle.  Lumi suojasi ja keväällä oli tarpeeksi kosteutta.  Kukinta on aika hieno.  






Mökkipäivät

 Mökkipäivät koostuvat yleensä puutarhassa haahuilusta.  Välillä tulee tartuttua johonkin tähdelliseen tehtävään, kuten matonpesuun, kasvimaan kitkemiseen ja ihmettelyyn, miksi kaikki kasvaa niin hitaasti.  Kevät oli myöhässä ja nyt on tullut oltua mökillä kauemmin niin tuntuu, ettei mikään edisty.  Mikä on väärä luulo.  Alppiruusut alkavat pikkuhiljaa avamaan nuppujaan.  Kasvimaallakin pavuntaimet kohottavat vartensa mullasta ulos.  Sitä vaan on niin kärsimätön.


Odotellessa voi käväistä metsässä ihailemassa kielojen kukintaa.


Matonpesu on rankkaa puuhaa.  Joka kesä siihen on ryhdyttävä jos ei halua maksaa pesusta eikä ole varaa aina ostaa uusia mattoja.  En ole ikinä kuullut miten muissa maissa hoidetaan mattojen pesu tai pestäänkö niitä pesupaikoilla. Siinä ainakin sai hyvin liikuntaa vaikka puolisokin oli talkoissa mukana.  Lyhyyteni takia olin ihan märkäkin pesun loputtua.  On se vaan niin mukava urakan jälkeen katsella kuivuvia mattoja ja haistella mäntysuovan tuoksua.  Olkoon vaan vanhanaikaista, mutta en tavasta luovu niin kauan kuin jaksan sitä tehdä.


Nyt vähän ilma lämpesikin ja tuli vierailtua maaseututorilla ostamassa uusia perunoita ja kalaa.  Kahvitkin tuli nautittua lähinähtävyyden terassilla.  Tai lähi ja lähi.  Lenkin pituudeksi tuli 60 km.

Erilaista puuhaa kuin kotona.  Kotona ehtii olemaan vielä paljon. Nyt pitäisi osata nauttia aurinkoisista päivistä silloin kun niitä on.





Soutupaatilla järvellä

 Talviturkin kävin heittämässä järveen pari päivää sitten.  Tänään olisi ollut hivenen lämpimämpi sää.  Tänään käytiin soutamassa pieni kierros ja ongetkin oli mukana.  Kovin pieni oli saalis syömäkalojen suhteen.  Odottaville lokeille meni särjet ja pienen pienet ahvenet.  Yhden isohkon kalan saimme ylös, mutta ei oikein oltu varmoja onko se säyne tai joku muu särkikala.  Se kuitenkin keitettiin kissalle syömiseksi jos kelpaa.

Järvellä on muuten mukava olla.  Ei tänäänkään mikään hirmu lämmin ollut, ei T-paidalla tarjennut.  Kaunista siellä on.



Olisi mukava jos mökki olisi rannassa, mutta kyllä tämänkin matkan pääsee mukavasti jos haluaa.  Rannassa asuminen voisi tuoda paineita olla jatkuvasti kalassa tai uimassa.


Tämä lähijärvi ei ole suuren suuri, hyvin jaksaa soutaa päästä päähän.  Kaloja sinne on istutettu, ainakin kuhaa ja joitakin muitakin kaloja.  Virvelöimällä on joku saanut kuhaa ja haukeakin.  Siis todistettu on, että kalaa löytyy.  


Onkia voi halvalla, mutta jos ostaa kalastuskortin ja virvelin, maksu nousee jo jonkun verran.  Tietysti se on vesiensuojelun ja kalakannan takia ne rahat, mutta tavallisena kesäkalastajana, joka käy pari kertaa kalastamassa, en oikein ymmärrä maksua.



Luonnosta löytyy kalojen lisäksi jo kuusenkerkkiä, joita ei tietysti saa noukkia muiden puista, käsittääkseni.  Tuskin siitä kukaan rankaisee jos muutaman noukkii metsässä suuhunsa.  Kaikki eivät niiden mausta pidä, enkä minäkään niitä sellaisenaan voi syödä muutamaa enempää.  Niistä kai tehdään siirappia ja jotain muutakin.



Kevät kutkuttaa

  Kevät alkaa kutkuttaa takaraivossa.  Suunnittelua, arviointia ja vähän ostettunakin.  Sitähän tämä harrastelijan touhu on talvella.  Kohta...