Puutarhapolun varrelta

Otin selkävoiton hirvikärpäsistä ja kannoin 15 l puolukoita kotiin.  Puolet lahjoitin pois ja toisesta puolesta tein sosetta.  Askartelin pellillisen kaalikääryleitä pakastimeen.  Onnistunut viikonloppu. Ne ovat mahtavan makuinen yhdistelmä, kun siihen lisää vielä perunamuusin.  Pellillisestä kääryleitä riittää moneen herkutteluun.   Puolukoiden noukkiminen syksyisessä metsässä on terapeuttista.  Tikka nakuttaa puuta vieressä, taivas on sininen, lehtipuut värikkäitä.    Puolukasta on moneksi.  Happamena marjana se kaipaa makeutta ympärilleen, mutta on käyttökelpoinen piirakoihin, eritoten rahkan kanssa.  Vispipuuro on pehmeää ja raikasta.  Puutarhan sadon lisäksi metsästä saa lisäherkkuja pakastimen ja purkkien täytteeksi.  Kyllä kannattaa lähteä puolukkajahtiin.   Minä teen kaalikääryleeni ihan perinteisellä reseptillä.  Kaalin kanta koverretaan, laitetaan kaali suolaveteen kiehumaan ja irrotellaan lehdet yksitellen valumaan niiden pehmennyttyä.  Riisit keitetään lihali

Syksy koristelee itse itsensä.  Luonto on värikäs ja kaunis.  Luonnon antimia voi ja käytetäänkin paljon koristeluun.  Puun käyttö voisi olla vielä suurempaa.  Käytetäänhän puuta nytkin valmiina tavaroina ja käyttöesineinä.  Ihan luonnosta tuotuja muovaamattomia puunoksia kuorittuina tai ilman voisi käyttää enemmän.  Lauhavuorella Pohjanmaalla kävimme patikoimassa ja ruokailimme Nälkähisessä.  Siellä ruokapaikan pöydät oli koristeltu männynoksista tehdyin kynttiläjaloin.  vahtimista ne varmaan vaativat, puu on tuliherkkä materiaali.    Italialainen toripöytä notkuu puusta tehtyjä käyttöesineitä ja koristesineitä.     Oksia ei saa katkaista ilman maanomistajan lupaa, se aiheuttaa materiaalin saannin vaikeutta.  Pudonneita oksia varmaan saa kerätä.  Tuuli pudottelee oksia jatkuvasti.  Välillä löytää hauskan muotoisia oksankarahkoita joita voi muovata mieleisekseen.  Meillä on mökillä tehty ovenkahvoja ja muita käteensopivia esineitä.  Puuriuilla voi tukea kasveja,

Äänet kuuluvat syksyllä jotenkin eri tavalla.  Puolukan poimintaan keskittyneenäkin kuulostelee mitä ympärillä tapahtuu.  Luontainen eloonjäämisreaktio metsässä ollessa.  Maatalouskoneiden äänet kaikuvat, moottorisaha pärisee, hirvikärpäset surahtelevat.  Tiukka baskeri ja huppu päässä, silti onnistuin kantamaan sisälle asti kaksi.  Kurkien äänet säväyttävät aina, tikkakin käy syöntipuussaan naputtelemassa.   Syksy on ollut niin kuiva, että etelämmässäkin voi tulla kaunis ruska.  Kosteuskin taikoo kauniita näkymiä.  Usvaiset aamut ovat salaperäisen tuntuisia.  Hämähäkkien seittejä on enemmän kuin luulisi.  Värien kirjo on on punaisesta keltaisen kautta ruskeaan.  Jotkut kasvit kyllä ovat vihreitä pitkään tai kokonaan.  Kaunista on ainakin minun silmilleni.    

Puiden ja pensaiden istutus on jo vosia kuulunut ohjelmaani.  Joka vuosi yritän istuttaa jonkun pienoisarboretumiini.  Mökkipihamme antaa mahdollisuuden kokeilla tällaistakin.  Tietenkin ympäröivässä metsässä ja osaksi pihassakin on Suomen tavallisemmat puut ja pensaat.  Kuusi, koivu, pihlaja, kataja, haapa ja lehtikuusi.  Puut ovat pitkäikäisiä ja vaivattomia sen jälkeen kun ne on istutettu.  Ei kastelua tai juuri mitään muutakaan hoitoa.  Ympäristöä täytyy välillä siistiä, etteivät ne aivan tukehdu. Tänä syksynä olen istuttanut Hevoskastanjan.  Olen sitä jo kauan miettimyt ja nyt se tapahtui.  Se on iso puu joka vaatii latvukselle tilaa ainakin kuusi metriä.  Metrimitalla ei mitattu, arvioimalla kyllä.  Vieressä seisoo jo tammi joka on myös iso puu.  Sen istuttamisesta on jo parikymmentä vuotta.  Ei siis vielä täysikasvuinen.   Hevoskastanja    Mongolian vaahtera ja Korean pihta      Kirsikkapuu ja marjapensaat yläpuolella ja luumupuu ja Omenankukkapensas alapuo