tiistai 25. kesäkuuta 2019

Kasvit haluavat valoa kohti

Kukat haluavat kääntyä aina valoon päin.  Se on tietysti luonnollista, mutta joskus haluaisi niiden lähtevän kasvattajan valitsemaa reittiä.  Kyllä ne saa kulkemaan haluttua kohdetta kohti, mutta se vaatii vahtimista ja lankaa ja uudelleen ohjausta.  Humala on kova kasvamaan, jos se ei pyrkisi koko ajan ylöspäin, niin siitä saisi kauniin seinänpeittokasvin.




Humalasalossa se kasvaa pontevasti.  Kun sen suuntaa yrittää muuttaa se pyrkii ylös kohti taivasta.

Kivikkokasvitkin pyrkivät saamaan oman osansa auringosta.  Pienet kauniin väriset kukat ojentavat kasvonsa auringolle.  

Alppiruusukin kukkii vielä.   

Kuvat ovat juhannuksen vietosta mökiltä.  Saunakin odottaa kylpijöitä ovi avoinna.  Siellä saa ihminen oman osansa lämmöstä jos aurinko ei riitä.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Raparperia ja muuta mukavaa

Sadon korjuu alkaa raparpereista.  Muhkea pensas on antanut satoa jo muutaman viikon.  Olen tehnyt smoothieta, piirakkaa, kiisseliä, rarperirahkaa ja jälleen piirakkaa.  Vielä pitäisi tehdä hilloketta.  Näin alkukesästä raparperi on parhaimmillaan.  Makeudeksi rahkaan ja smoothieen laitan hunajaa ja banaania, muihin sokeria.

Kirpeitä raparpereita voi käyttää niin kuin marjojakin, tarvitaan vain enemmän makeutta ja ehkä muita hedelmiä joukkoon.

Tämä on kuva jonkun vuoden takaa.  Tänä vuonna raparperit kasvoivat muhkeammin, kun lisäsin syksyllä juurelle voimakasta multaa.  Ne tarvitsevat kasvaakseen vahvan maan.

Muutakin olen jo käyttänyt puutarhasta.  Ruohosipulia ja tänään otin pienen nipun salaattia, joka oli kasvanut ehkä 7 sentin mittaiseksi.

Omaa puutarhaa on hauska käyttää ruuan lisävarastona.  Halpaa se ei ole, mutta lähellä.  Erityisesti oma puutarha antaa silmille iloa.

Siirsin pionin kolme vuotta sitten takapihalta etupihalle ja se on tehnyt pelkästään muutaman lehden joka vuosi.  Tänä vuonna se yltyi kukkimaan, teki kolme kukkaa.  Ilahduin suuresti.











tiistai 4. kesäkuuta 2019

Täynnä oleva piha

Tänä kesänä on pakko taas valokuvin kertoa ja ihailla Lumipalloheiden kukkarunsautta.  Sitä on ollut pakko tukea, ettei se painu maahan, kun kukat kunnolla aukeavat.  En tiedä mikä on syynä kukkien runsauteen.  Tänä keväänä sitä ei ole tarvinnut tuholaisten takia ruiskuttaa ollenkaan.  Jotain hyvää se kylmä kevät on saanut aikaan.


Se on todella jo liian iso meidän pieneen pihaan, mutta ei siitä malttaisi luopua, kun näin uhkeana loistaa.


Se varjostaa jo aikalailla pientä kasvikaappia, johon en tänä vuonna paljon investoinutkaan.  Sain sinne mahtumaan lavakauluksen, johon istutin vain pari pensastomaattia, paprikan ja basilikan.  Kokonainen lavakaulus ei olisi mahtunutkaan, puolikas mahtui hyvin.


Tällä hetkellä silti pieni piha on ihan tarpeeksi iso, kun toinen isompi piha on mökillä.  Ei sitä oikein jaksaisi kahta isoa puutarhaa laittaa, kun vielä työt ovat rasitteena.  Työ niin sanotusti haittaa harrastusta.

Kesä alkoikin säiden puolesta tänään kun lämpötila kipusi korkeammalle.  Pari päivää meteorologit ennustivat tosi helteisiksi.