Puutarhapolun varrelta

Juhlakauden kynnyksellä selaan reseptivihkoja, kansioita ja lehtiä.  Toivon saavani kimmokkeen leipomiseen.  Löydän monta ohjetta, joita voisin kokeilla.  Se kaatuu usein siihen, ettei ole kaikkia aineita kotona.  Joudun silloin tyytymään yleisohjeeseeni, jonka osaan ulkoa.  Olen sen niin monta kertaa tehnyt.  Ohje on piirakkapohja, joka taipuu myös muffinsseiksi.   Siihen tarvitaan: 2 kananmunaa 2 kahvikupillista sokeria sekoitetaan tai jos on halua vatkataan lisätään 3 kahvikupillista jauhoja 2 ½ tl leivinjauhoa 2½ tl vaniljasokeria 1 kahvikupillinen maitoa 150 g sulatettua voita   Levitetään uuninpellille.  Pohjaan voi lisätä päälle esim. tuoreita tai pakastemarjoja.  Paistetaan 180 -  200 asteessa n. 15 min.   Hillopiirakan siitä saa, kun paistaa pohjan melkein kypsäksi, lisää hillon ja laittaa vielä hetkeksi uuniin   Suklaamuffinseja taikinasta saa lisäämällä kaakaojauhetta mukaan.   Suosikkejani ovat myös tiikerikakku ja pikapullat eli piimä

Syyssateet harmittavat, mutta niilläkin on etunsa.  Kaivot täyttyvät ja kasvit ehtivät saada tarpeeksi kosteutta.  Ihmisiä sateet ärsyttävät.  Eihän sade mukavaa ole jos monta päivää yhteen mittaan sataa.  Ulkona ei kauan viitsi olla, mutta tänäänkin oli Terrassa porukkaa yllin kyllin.  Sateella on aikaa suunnitella pihan talvikoristeluita ja vielä vähän tulppaanienkin istutusta.  Lyhtyjä oli kaupan minikokoisista isoihin.  Isoinpiin lyhtyihin mahtuisi itsekin melkein lämittelemään kynttilän kanssa.      Liiallinen valosaaste pihoilla ei ole mielestäni kovin tyylikästä.  Pienet kauniit ledvalaisimet ovat halpoja ja kauniita ja niitä voi alkaa laittamaan jo nyt kun on pimeätä.  Ei kannata odottaa jouluun saakka.  Nythän ne antaisivat iloa ja valoa syksyn sateisiin.  Osuisi avaimen reikäänkin paremmin jos ovella loistaisivat lamput kun tulee kotiin.   Ulkoilemaan pitäisi lähteä sateellakin.  Ei kastuminen haittaa jos on varustautunut hyvin. http://www.etola.net/Tuoteryhma/sa

"Syksy jo saa harmaa on maa", ei sentään ihan vielä.  Maisemat ovat värikkäitä kuin iloiset maalaukset.  Aurinko on onneksi paistanut melkein päivittäin.  Mielialakin pysyy virkeämpänä kun pilvet eivät riipu alhaalla kuin harmaat risaiset lakanat.  Haravointityötäkin olen jo hiukan aloitellut.  Tänään riivin irti ruskettuneet humalat ritilästä.  Se olikin kovaa hommaa, varret olivat kiotoutuneet ritilöiden ympärille liaanien tavoin.  Pakkohan niitä oli leikata ja poistaa pieninä paloina.   Jos tämän Mongolian vaahteran punaisuudessa voittaa, niin se on todella punainen.  Ostinkin tämän muutama vuosi sitten ihan syysvärin takia.  Muuten se on kukinnan ja lehtien puolesta aika vaatimaton puu.   Koivujen keltainen väri on myös kaunis.  Valkoiset rungot antavat hienon taustan.  Kukat voittavat värikkyydessään puut kesällä, mutta syksyllä ruskan aikaan puut loistavat.  Aurinko vielä valaisee ja antaa niille sen kauneuden.  Tätä  kestää vain niin vähän aikaa.  Nyt pi