sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Leivotaan niistä aineista mitä kotona on

Juhlakauden kynnyksellä selaan reseptivihkoja, kansioita ja lehtiä.  Toivon saavani kimmokkeen leipomiseen.  Löydän monta ohjetta, joita voisin kokeilla.  Se kaatuu usein siihen, ettei ole kaikkia aineita kotona.  Joudun silloin tyytymään yleisohjeeseeni, jonka osaan ulkoa.  Olen sen niin monta kertaa tehnyt.  Ohje on piirakkapohja, joka taipuu myös muffinsseiksi.
 
Siihen tarvitaan:
2 kananmunaa
2 kahvikupillista sokeria
sekoitetaan tai jos on halua vatkataan
lisätään
3 kahvikupillista jauhoja
2 ½ tl leivinjauhoa
2½ tl vaniljasokeria
1 kahvikupillinen maitoa
150 g sulatettua voita
 
Levitetään uuninpellille.  Pohjaan voi lisätä päälle esim. tuoreita tai pakastemarjoja.  Paistetaan 180 -  200 asteessa n. 15 min.
 
Hillopiirakan siitä saa, kun paistaa pohjan melkein kypsäksi, lisää hillon ja laittaa vielä hetkeksi uuniin
 
Suklaamuffinseja taikinasta saa lisäämällä kaakaojauhetta mukaan.
 
Suosikkejani ovat myös tiikerikakku ja pikapullat eli piimäpullat. Taikina pyöritään pitkäksi pötköksi ja taputellaan matalammaksi.  Jaetaan osiin ja tehdään ns kampaviinereiksi.  Taikinasta tulee n. 18 viineriä.  Rasvamäärä on 350 g, ohje on vähän himmeä.
Tällaisia lippusia ja lappusia minulta löytyy reseptilaatikostani.  Kenties pitäisi tehdä ohjeet uudestaan ennen kuin ne hämärtyvät lukemattomiksi.  
 
 
 Nämä ovat ohjeita joiden ainekset löytyvät useimmiten kotoani.  En jaksa tai viitsi suunnitella leipomisiani etukäteen.  Ruuanlaitto on eri asia.  Ruokaa on vaikea tehdä jos puuttuu pääruoka-aine.  Toisinaan pakastin pelastaa pulasta.  Sieltä löytyy sieniä ja joitain kasviksia.
 
Tätä löytämääni kasvispiirakkaohjetta. voisin kokeilla.  Piirakat ovat hyvää ruokaa, jotka eivät tarvitse mitään muuta vierelleen.
 
 
 
 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syyssateet ei haittaa

Syyssateet harmittavat, mutta niilläkin on etunsa.  Kaivot täyttyvät ja kasvit ehtivät saada tarpeeksi kosteutta.  Ihmisiä sateet ärsyttävät.  Eihän sade mukavaa ole jos monta päivää yhteen mittaan sataa.  Ulkona ei kauan viitsi olla, mutta tänäänkin oli Terrassa porukkaa yllin kyllin.  Sateella on aikaa suunnitella pihan talvikoristeluita ja vielä vähän tulppaanienkin istutusta.  Lyhtyjä oli kaupan minikokoisista isoihin.  Isoinpiin lyhtyihin mahtuisi itsekin melkein lämittelemään kynttilän kanssa. 
 
 
Liiallinen valosaaste pihoilla ei ole mielestäni kovin tyylikästä.  Pienet kauniit ledvalaisimet ovat halpoja ja kauniita ja niitä voi alkaa laittamaan jo nyt kun on pimeätä.  Ei kannata odottaa jouluun saakka.  Nythän ne antaisivat iloa ja valoa syksyn sateisiin.  Osuisi avaimen reikäänkin paremmin jos ovella loistaisivat lamput kun tulee kotiin.
 
Ulkoilemaan pitäisi lähteä sateellakin.  Ei kastuminen haittaa jos on varustautunut hyvin.
 
Olen paljon pyöräillytkin sateella.  Minulla on Rukka-sadeviitta.  Siihen olen ollut tyytyväinen.  Se on tarpeeksi iso peittääkseen jalat ja ostokset sarvissa.  Puutarhatöihin siitä ei oiken ole.  Sadetakki on parempi ratkaisu. 
 
Kaiken kaikkiaan sade on positiivinen juttu.  Ilman sateita täällä olisi kuivaa kuin Saharassa.  Silloin ei mikään kasvaisi.  Ilmainen kastelu silloin tällöin pitää puutarhan kunnossa.
 


 

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Värikäs syksy

"Syksy jo saa harmaa on maa", ei sentään ihan vielä.  Maisemat ovat värikkäitä kuin iloiset maalaukset.  Aurinko on onneksi paistanut melkein päivittäin.  Mielialakin pysyy virkeämpänä kun pilvet eivät riipu alhaalla kuin harmaat risaiset lakanat.  Haravointityötäkin olen jo hiukan aloitellut.  Tänään riivin irti ruskettuneet humalat ritilästä.  Se olikin kovaa hommaa, varret olivat kiotoutuneet ritilöiden ympärille liaanien tavoin.  Pakkohan niitä oli leikata ja poistaa pieninä paloina.
 
Jos tämän Mongolian vaahteran punaisuudessa voittaa, niin se on todella punainen.  Ostinkin tämän muutama vuosi sitten ihan syysvärin takia.  Muuten se on kukinnan ja lehtien puolesta aika vaatimaton puu.
 
Koivujen keltainen väri on myös kaunis.  Valkoiset rungot antavat hienon taustan. 
Kukat voittavat värikkyydessään puut kesällä, mutta syksyllä ruskan aikaan puut loistavat.  Aurinko vielä valaisee ja antaa niille sen kauneuden.  Tätä  kestää vain niin vähän aikaa.  Nyt pitäisi viihtyä ulkona ja kerätä näkymiä kameraan ja sydämeen.  Kyllä ne synkät päivätkin ovat vielä edessä.