"Syksy jo saa harmaa on maa", ei sentään ihan vielä. Maisemat ovat värikkäitä kuin iloiset maalaukset. Aurinko on onneksi paistanut melkein päivittäin. Mielialakin pysyy virkeämpänä kun pilvet eivät riipu alhaalla kuin harmaat risaiset lakanat. Haravointityötäkin olen jo hiukan aloitellut. Tänään riivin irti ruskettuneet humalat ritilästä. Se olikin kovaa hommaa, varret olivat kiotoutuneet ritilöiden ympärille liaanien tavoin. Pakkohan niitä oli leikata ja poistaa pieninä paloina.
Jos tämän Mongolian vaahteran punaisuudessa voittaa, niin se on todella punainen. Ostinkin tämän muutama vuosi sitten ihan syysvärin takia. Muuten se on kukinnan ja lehtien puolesta aika vaatimaton puu.
Koivujen keltainen väri on myös kaunis. Valkoiset rungot antavat hienon taustan.
Kukat voittavat värikkyydessään puut kesällä, mutta syksyllä ruskan aikaan puut loistavat. Aurinko vielä valaisee ja antaa niille sen kauneuden. Tätä kestää vain niin vähän aikaa. Nyt pitäisi viihtyä ulkona ja kerätä näkymiä kameraan ja sydämeen. Kyllä ne synkät päivätkin ovat vielä edessä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.