Siirry pääsisältöön

Leivotaan niistä aineista mitä kotona on

Juhlakauden kynnyksellä selaan reseptivihkoja, kansioita ja lehtiä.  Toivon saavani kimmokkeen leipomiseen.  Löydän monta ohjetta, joita voisin kokeilla.  Se kaatuu usein siihen, ettei ole kaikkia aineita kotona.  Joudun silloin tyytymään yleisohjeeseeni, jonka osaan ulkoa.  Olen sen niin monta kertaa tehnyt.  Ohje on piirakkapohja, joka taipuu myös muffinsseiksi.
 
Siihen tarvitaan:
2 kananmunaa
2 kahvikupillista sokeria
sekoitetaan tai jos on halua vatkataan
lisätään
3 kahvikupillista jauhoja
2 ½ tl leivinjauhoa
2½ tl vaniljasokeria
1 kahvikupillinen maitoa
150 g sulatettua voita
 
Levitetään uuninpellille.  Pohjaan voi lisätä päälle esim. tuoreita tai pakastemarjoja.  Paistetaan 180 -  200 asteessa n. 15 min.
 
Hillopiirakan siitä saa, kun paistaa pohjan melkein kypsäksi, lisää hillon ja laittaa vielä hetkeksi uuniin
 
Suklaamuffinseja taikinasta saa lisäämällä kaakaojauhetta mukaan.
 
Suosikkejani ovat myös tiikerikakku ja pikapullat eli piimäpullat. Taikina pyöritään pitkäksi pötköksi ja taputellaan matalammaksi.  Jaetaan osiin ja tehdään ns kampaviinereiksi.  Taikinasta tulee n. 18 viineriä.  Rasvamäärä on 350 g, ohje on vähän himmeä.
Tällaisia lippusia ja lappusia minulta löytyy reseptilaatikostani.  Kenties pitäisi tehdä ohjeet uudestaan ennen kuin ne hämärtyvät lukemattomiksi.  
 
 
 Nämä ovat ohjeita joiden ainekset löytyvät useimmiten kotoani.  En jaksa tai viitsi suunnitella leipomisiani etukäteen.  Ruuanlaitto on eri asia.  Ruokaa on vaikea tehdä jos puuttuu pääruoka-aine.  Toisinaan pakastin pelastaa pulasta.  Sieltä löytyy sieniä ja joitain kasviksia.
 
Tätä löytämääni kasvispiirakkaohjetta. voisin kokeilla.  Piirakat ovat hyvää ruokaa, jotka eivät tarvitse mitään muuta vierelleen.
 
 
 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen