Mökin ruokahuolto

 Mökillä pitempään ollessa kannattaa pitää jonkun verran kuivavarastoa, vaikka ne joutuisi syksyllä laahaamaan kotiin.  Niillä voi täydentää ruokaa tai keksiä jotain syötävää, kun ei viitsi lähteä ajelemaan kauppaan.  Metsästä löytyy marjoja ja sieniä pääraaka - aineeksi.

Tein tänään kantarelleista piirakaa.  Ne poimin ihan pihatien kyljestä metsän puolelta.  Onneksi oli kaapissa vehnäjahoja.  Yksinkertainen pohja.

Voita 150q

jauhoja 3 dl

vettä pari ruokalusikallista

1 tl suolaa

Piirakkaan paistoin sieniä, yhden sipulin, palasen paprikaa ja persiljaa kasvimaalta.  Mukaan laitoin vähän kermaa, kreikkalaista rasvatonta jogurttia ja juustoraastetta.  Paistoin piirakan 200 asteessa puoli tuntia.

 Tein elämäni ensimmäisen kerran  karviaisista hilloa.  Olin varannut hillosokeria, kun aioin keittää vadelmahilloa. Niitä en löytänytkään niin paljon kuin kuvittelin.  Oli siis hyvä tilaisuus kokeilla karviaisia. Ne ovat tulleet syötyä yleensä suoraan pensaista.  

Paljon ei kaappeihin tarvitse tarvikkeita kerätä.  Jauhoja, mausteita, sokeria, säilykkeitä, makaronia, suolaa ja mitä itse yleensä syö.  

Puolukatkin alkavat punoittaa aurinkoisilla paikoilla.  Vielä ei ole niiden aika.  Ne ovat parhaita kokonaan kypsänä.

Pusikot ja pientareet

 On hienoja ja siistejä puutarhoja ja puistoja, mutta vastakohtana pientareita ja pusikoita.  Kumpiakin tarvitaan.  Puutarhoissakin on nykyään trendejä kasvattaa ketokukkia hyönteisille.  Pientareiden kukkaset ovat hyönteisten mielestä halutumpia, kuin kauniit kukat puutarhoissa, paitsi lupiinit, jotka eivät oikein kelpaa edes ihmisille.

Tällä hetkellä villinä kukkivat balsamit, jotka valloittavat kaikki avoimet paikat kaupungissa.  Ei balsamia metsissä näy eikä se ole levinnyt kovin paljon maaseudullekaan.

Kaunis kukka , mutta vaikea hävittää ja leviää nopeasti.

Pusikot ja pienet metsäsaarekkeet ja pientareet ja niiden kukat ovat tärkeitä linnuille, perhosille ja muille hyönteisille sekä koirille  ja lapsille.  Aikuisillekin toisinaan.  Lapset viihtyvät hyvin lähimetsissä, jossa ei tarvitse olla varovainen kasvuston suhteen.

Muistan hyvin lapsuuden kivimetsän ja pajusaaren, jotka eivät olleet niiden viralliset nimet.  Siellä seikkailtiin ja kiipeiltiin puihin.

Lupiineita olisi hyvä noukkia koristeeksi maljakkoon aina kun näkee.  Tällä hetkelle ne ovat jo kukkineet js poksauttaneet siemenet itämään.

Monet hylätyt tontit ja hoitamattomat pientareet alkavat pian hylkäämisen jälkeen työntää kaikenlaista kukkaa maan päälle.  En haluaisi, että pihani näyttäisi tältä, mutta sallin sen ympäristölle.  Ei kaiken tarvitse olla niin siloista ja siistiä.

Keksitään tavaroille uutta käyttöä

 Harpon syksyä kohti.  Piiloudun pimeään varastojani penkomaan.  Siivousinto, joka on ollut kesän ajan kadoksissa, alkaa puskea päälle.  Kaappien läpikäynti. turhat roskiin tai kierrätykseen.  Varaston ovestakin jo kurkkasin sisälle.  Monet tavarat ovat odottaneet paikkaa tai aikaa, koska niitä tarvittaisiin.  Sitä ei välttämättä tule.

Toisista tavaroista pidän kiinni kynsin, hampain.  Onko se kiintymystä muistoihin vai juuri siihen tavaraan.  Sitä pitäisi miettiä.  Ostin itselleni ruusukimpun etukäteen jos saisin siivouksen aikaiseksi.

Kaupunkivarasto on pieni tai tavaraa on liikaa.  Kaikille tavaroille pitäisi keksiä kaksi tai useampia käyttökohteita.  Kirjoja minulla ainakin on.  Neljä kirjaa sain kätkettyä patjan alle, kun kokeilen kohottaa sängyn päätä.  

Sopivasti puutarhakirjoja oli hyllyssä.  Ne ovat vähän paksumpia kuin tavalliset romaanit.  En tiedä auttaako nukkumiseen, mutta kokeilen.

Juustohöylälle keksin toisen käytön, siivuttamalla kesäkurpitsaa tai kurkkua.  Useimmiten tulee ostettua valmiiksi siivutettua juustoa.

Puuvillaverhot pilkon ja ompelen tyynyliinoiksi tai kasseiksi.

Käytöstä poistetut lautaset toimivat kukkaruukkujen alusina.

Näitten ovien taakse mökille on tuotu tavara jos toinenkin.  Siellä niitä käytetään yhden kerran jos toisenkin.  Siirrellään paikasta toiseen niiden loppuelämän ajan.

Kierrätykseen vien myös pientavaraa ja  vaatteita jos ne ovat niin hyvän kuntoisia.  Paljon tavaraa kertyy väkisin kymmenien vuosien aikana.  Paljon en vaatteita osta, mutta niitäkin kertyy.

  https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/46a4d78d-adc5-45fc-abc5-378212612a9b

Moni puhuu kuolinsiivouksesta, mutta olen vähän eri mieltä niin kuin joku toinen on sanonut.  Kerran kymmenessä vuodessa kannattaa tehdä elämän siivous.

En ole hyvä askartelemaan, moni muu voi keksiä mitä vain vanhoista kirjoista, puupalikoista tai muista jätteeksi luokiteltavista.

Satoa jos saada voisin

 Ensimmäiset kantarellit on poimittu.  Nyt voikin tulla hyvä sienisyksy, kun satoi pari päivää.  Lämmintä säätä jos saadaan muutaman viikon ajan.  Minulle tämä loppukesä on sadon takia mieluisa.  Ainakin jos satoa tulee.  Mustikoita olen saanut jonkun verran.  En nouki mitenkään ylen ängeten pakastinta täyteen.  Mielestäni kaikki pitää saada syötyä talven aikana.  Seuraavaksi poimintavuorossa ovat herukat.  Keitän vain yhden maijallisen mehua, se riittää.  Vadelmiakin on tarkoitus noukkia.  Villivadelmia enimmäkseen, niitä näkyy olevan peltojen ja metsiköiden ojissa.

Välillä näkyy kateutta metsämarjojen poiminnassa.  Se on ihan turhaa, koska 90% marjoista jää poimimatta.  Kaikille riittää.  Jos ei juuri siinä paikassa,mistä aina ennen on noukkinut ämpärin täyteen niin menee vain löytämään toisen marja-apajan.  Niitä voi löytyä enemmän muualta.  Kaikki eivät uskalla mennä syvemmälle metsään, kuka mistäkin syystä.  Kännykkään kannattaa ladata maastokartta, sen avulla osaa pois metsästä.  Tietysti vielä 112 sovellus, joka näyttää sijainnin jos on kokonaan hukassa.  Saa ainakin apua.

Minä olen näitä mökin maastoja kiertänyt kymmeniä vuosia ja välillä silti katselen missä nyt mahdan olla.  Pyörin kilometrin etäisyydellä mökistä.

Satoa ei ole omassa pihassa kovin paljon tänä vuonna, paitsi kukkia.  Niitä olen ihaillut.  Nekin ovat satoa silmille ja sielulle.  Kääpiöauringonkukat alkavat aueta.

Miljoonakello ja Mustasilmäsusanna eivät meinaa mahtua samaan purkkiin. Susanna alkoi vasta nyt kukkia, koska ostin taimen niin pienenä.  Kyllä vielä ehtii.

Pieni virkistysretki

 Retki tehtiin Raumalle, markkinoita ja halpoja ostoksia.  Niitä ei kylläkään saatu.  Nähtiin paljon ihmisiä, jotka kiertelivät torikojuja ja katselivat niin kuin mekin.  Kansainväliset markkinat olivat paljolti syötävää, jota emme halunneet.  Vanha Rauma oli kiinnostavampi katsella.  Siellä nähtiin yksi pitsin nyplääjä.  Talot ovat kauniita ja hyvässä kunnossa ulospäin.  Koristeellinen seinä on kaunis.

Kitukrännikin nähtiin.  Siitä mahtuvat silti pienet autot kulkemaan.

Siellä olisi ollut avoimia pihoja enemmänkin, harmi vaan, kun ei otettu selville missä niitä olisi ollut.  Yksi löydettiin ja siellä oli seinät koristeltuna.  Mukava idea oli laittaa kauniit kengät seinälle.  Ja paljon muutakin.  En tiedä ovatko ne aina seinällä vai vaan tätä tilaisuutta varten.

Kauniit puutalot ovat kauniita katsella.  Ne vaativat kunnostusta jatkuvasti.  Niitä ei saa kunnostaa miten vaan.  On otettava huomioon museon ohjeet.

Etupiha kaipasi koristelua

 Olisipa mukava saada posti perille ihan oven pieleen, mutta se ei onnistu enää tässä maailmassa.  Käveltävä on portille saakka.  Halusin koristella tylsää varaston seinää ja tilasin mieheltäni pienen postilaatikon (viestilaatikon) koristamaan tilaa.  Hänellä on aina kätkössä muutama levyn pala.  Etupuolen koristeeksi hän keksi vanhan koristeharjoitelman, se löytyi varastosta niin kuin levyn palasetkin. Tähän pitäisi vielä kirjailla kauniisti joku post teksti kanteen. Tällaiset pienet koristepostilaatikot maksavat 50 eurosta ylöspäin.

Minulla on siinä roikkunut askartelutyö, suuri sydän, jonka ole ostanut tutulta.

Postilaatikko sopikin siihen viereen näpsäkästi.  On aina mukavaa, kun joku osaa tehdä kaikenlaista.  Minä olen käsistäni aika tumpelo.  Osaan sentään kasvin istuttaa maahan tai ruukkuun.

Etupihalla olen vielä istuttanut kirppikseltä ostamaani ämpäriin muratin.  Ruukku on ämpärin sisällä.

Portaan viereen istutin Ahkeraliisan ja Siniviuhkan samaan ruukkuun.  Ne taistelevat siinä olotilasta.

Heinäkuun helteet

 Helteet eivät ole koko ajan olleet auringonpaisteisia vaan pilvisiä ja hautovia.  En oikein kestä hellettä itse, mutta toivottavasti kasvit kestävät. Niitä on saanut kastella enemmän vaikka välillä on jonkun sadekuuronkin heittänyt.  Auringossa ei parin millin sateesta ole mitään hyötyä, tuskin multa edes kastuu sen kummemmin. Ruusut ovat nyt auenneet ja niitä pitää ihailla nyt.  Ne menevät aika äkkiä huonoksi.  Patsas sai rinnalleen ruusuja.

Ensimmäistä vuotta kasvavat Jalorirarikannukset houkuttelevat kimalaisia, mutta ovat myrkyllisiä muille.

Sitten päästään osastoon,joka kasvaa ja kasvaa jos ei hävitä.  Pajuangervot ja Mesiangervot kasvavat hyvin oli helle tai kuivuus.  Peittäviä ja kauniitakin ne ovat, mutta eivät joka paikassa suositeltavia.

On sentään jotain odotettavissa hyötykasveistakin.  Mansikat alkavat kypsyä ja herneet kukkia, vadelmissakin on alkuja.

Metsäkin jo hiukan antaa marjoja.  Mustikka on täällä vasta kypsymässä.  Piti niitä ensimmäiset sormin käydä nyppimässä.  Paljon on vielä raakoja, ei pysty noukkurilla ottamaan.  

Helteen keskellä piipahdettiin Kristiinan markkinoilla.  Siellä sitä oli vilinää ja hellettä piisasi.  Kaikki koittivat kävellä varjoisempaa puolta.

Raparperit säilöön

 Minulla on raparperia itselläkin, mutta sain kesämökkinaapurilta aimo sylillisen niitä.  Ne olivat vallan erinäköisiä, kuin omani, ihan vihreitä.  Eivät olleet niin kirpeitä.  En tiedä mitä laatua ne olivat.  Otin kuitenkin vastaan, he eivät voineet syödä niitä.  Tuo yksi punertava on omasta penkistä.

Paloittelin ne pusseihin ja vähän sokeria päälle.  Ne tuntuivat olevan vähän kovempiakin, kuin omani.  Kova työ niissä oli.  Olen jo kasasta pilkkonut melkein puolet.  

Kulhoon pilkoin vielä piirakkaa varten.  Siihen meni melkein litra.  Piirakka oli mainionmakuinen Kotikokki sivulta.  Pellillinen raparperi-rahkapiirakkaa, josta laitoin pakkaseen suurimman osan.  Siitä saa monen kahvin kanssa suun makeaksi. Paistoin sitä hetken kauemmin, kuin reseptissä.

https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/21377/Raparperi-rahkapiirakka/

Omistakin raparpereista pitää vielä tehdä jotain.  Hillosta en niin välitä, mutta kiisseli on hyvää.

Kasveissa on voimaa

 Kasvien voima tulee esille keväisin, kun ne lähtevät kasvuun vaikka ovat katsojan silmissä viimeisiään henkosia veteleviä raakkeja.  Otan esimerkikseni omenapuun, joka taitaa lähestyä sataa vuotta.  Sitä ei ole tunnesyistä kaadettu.  Lehdet ja kukat ilmestyvät keväällä vaikka kyljessä ammottaa läpi puun menevä reikä.  Syötäviä omenat eivät ole, niitäkin ilmestyy vielä jonkun verran.  Runkoa pitkin virtaa vielä kasvuvoimaa.

Toisia kasveja on melkein mahdoton hävittää ellei kaiva kaikkia multia pois ja korvaa ihan uudella.  Aina ne pilkistävät jostain ja ovat niin voimakkaita, että muilla kasveilla on vaikeaa.  Tämä kukkapenkki on ollut vaikea.  Siihen tuotiin jokunen vuosi sitten istukas, mikä vie tilaa muilta.  Olen repinyt sitä ja vienyt kompostiin.  Sen nimi taisi olla varsankello.  Sitä varsinaisesti ei ollut tarkoitus tuoda vaan joku muu.  Taistelu jatkuu.  Reikäinen omenapuu näkyy taustalla.

Humala vahvana kasvina selviää vuosia hoitamatta.  Pari istukasta siirrettiin pihametsän puolelle vanhan pyörän kaveriksi.  Pyörä alkaa jo peittyä.  Humalan kanssa ei voi kasvattaa mitään muuta.  Se peittoaa taistelussa minkä tahansa kasvin.

Onneksi on kasveja, jotka kasvavat kesän, jonka jälkeen ne syödään poiis.  Salaattia ja tilliä.

Kukkivia kasveja on helpompi sietää.  Maksaruoho on myös leviävä kasvi, mataa pitkin maata.  Tämä maksaruoho on hienon keltainen ja kestävä.  Jos kivikossa ei mikään muu kuki niin tämä kukkii.

Varjossa ole penkki sisältää selviytymiskasveja.  Varjoliljat ja raparperi.  Liljat kyllä kasvavat, raparperi kaipaisi ehkä vähän enemmän aurinkoa, mutta lehdet ovat ainakin komeita.

Juhannusaika

 Juhannus alkaa olla ohi.  Ei ollut niin helteistä kuin luvattiin, se oli hyvä.  Tuuli oli aika voimakasta.  Tuuli ja grillivalkea pitivät huolen, ettei hyttyset häirinneet.  Tosin niitä on ollut aika vähän, kun oli pitkään kuivaa. Juhannusruusut onnistuivat kukkimaan juuri oikeaan aikaan.  Sitä jouduttiin katkaisemaan ja oksat painuivat kovin alas.  Männystä lähti hyvin kuori kesän alussa ja siitä tuli hyvä tuki ruusulle.  Kukat saivat oikein loistaa.

Juhannus oli meillä hyvin perinteinen: iso kattilallinen uusia perunoita, kalaa savustettuna (lohta ja siikaa) sekä silliä ja silakkaa.  Grillimakkarat on pakkomakkaraa.  Saunaa ja polskimista pikkualtaassa löylyjen välissä.  Uimassa kävin jo päivällä rannassa.  Toisinaan kaikki tuntuu niin tavalliselta, mutta ei kaupunkiin halua jäädä.

Grillissä onnistuivat kaslerpihvitkin mainiosti.  Ensin ylemmäksi ja pitkä kypsytys alempana.  Emme osaisi varmaan hiilillä grillatakaan, kun on totuttu puilla kypsentämään kaikki.

Kovan homman täytyi tehdä saadakseen viilentävän altaallisen vettä.  Onneksi oli satanut säiliön täyteen ja kannoin ämpärillä altaaseen.  Tuli tehtyä lenkki ja voimaharjoitus samalla kertaa,

Juhannus on melkein kuin joulu, syödään ja ollaan iloisia.  Ruuat ovat erilaisia, eikä anneta lahjoja.  Erojakin siis löytyy.

Vähän erilaista ruokaa

 Tutustuin uuteen tuotteeseen, kikhernejauhoon, joka sopii suolaiseen leivontaan ja ruuanlaittoon.  Eikä siinä mielestäni valmiissa tuotteessa mitenkään maistu liikaa kikherne.  Siinä on vähemmän hiilihydraatteja kuin vehnäjauhossa.  

Tein siitä ensimmäiseksi ohuen leivän.  Se ei ollut mitenkään erikoista.  Kyllä sitä söi, mutta olisi kaivannut jotain maustetta.  Seuraavaksi tein pinaatti lettuja.  Siihen se sopi mainiosti.  Ohjeessa oli kauramaitoa, mutta laiton puolet tavallista rasvatonta maitoa.  Kai sen taikinan voi tehdä mistä maidosta haluaa.  Parempia tuli kuin einestuotteesta ja maistuivat hyvältä puolukkahillon kanssa.

Pinaattiletut kikhernejauhoista – Coconut Gastro

Niitä täytyi vähän kauemmin paistaa, kuin normilettuja.  Lämpöä ei saanut olla liikaa, ettei pinta heti palanut.

Puolen litran taikinasta tuli pikkulettuja niin paljon, että pistin vähän pakastimeen.  Pinaattiletut ovat mainiota syötävää iltapalana voileivän kera. Ei aina tarvita grillimakkaraa.

Tein muutakin ruokakokeilua.  Suklaavanukasta ilman liivatetta.  Löytyy Marttojen ruokaohjeena ainakin..   Ensin suolaista, sitten makeaa.

Takapihan kukat

 Nyt alkaa olla se aika, kun ei enää halua ostaa yhtään kasvia lisää.  Se on nyt päätetty.  Vielä viimeiset ostin pari päivää sitten.  Rahan määrää en edes halua ajatella, koska harrastuksista pitää maksaa.  Kenties se sitten palkitaan, kun kukat kukkivat täysillä ja sato on suuri, niitä antavilla kasveilla.  Viimeinen kukka, jonka istutin oli Enkelipelargonia.  Talvi teki tuhojaan yhdessä penkissä ja oli ostettava uusia.

Toinen kasvi oli Euroopan pähkinäpensas.  Minulla on mökillä jo yksi isoksi kasvanut ja se kaipaa kaveria.  Lähiseuduilla ei ole pähkinäpensaita.  Jospa vielä näkisin niiden tekevän satoa.  Vuosia siihen menee.  

Nyt alkaa takapiha olla valmis tältä kesältä.  Aikaisemmat kukkijat ovat jo lopettaneet.  Seuraavat kukkivat.  Pienempi Japanin akileija ja tavallinen akileija vierekkäin.  Pylväsomenapuu on tehnyt lehtiä ja joukossa on omenanalku.  Näiden kukinnan jälkeen aloittavat kärhöt kukintansa obeliskissa.

Taloyhtiön talkoot

 Kaikki tietävät miten vaikeaa on saada osanottajia niihin.  Vaikka niistä tiedotetaan paljon aikaisemmin, niin monella on menoa juuri sinä päivänä.  Ymmärrän sen jos on kipeä tai vanha ja kipeä, eikä   pysty tekemään mitään.  Varsinkin jos ja kun on kysymys puun kaadoista ja niiden oksien kantamisesta  tai vetämisestä lavalle.

Rivitalon pihasta kaadettiin kaksi isoa ja muutama pienempi.  Tuijat ovat pienenä kauniita ja mahtuvat hyvinkin pieneen pihaan.  Jotkut lajit kasvat aika korkeiksi ja tekevät monta vartta.  Tätä puuta ei kaadettu.  Toinen joka kaadettiin, sillä oli 10 runkoa ja oli ainakin 7 m korkea.  Tuuheakin se oli.

Kuusi oli toinen isommista puista, se oli kaunis,  mutta sen sanottiin tekevän pihan pimeäksi.  Joten ei muuta, kuin tuumasta toimeen.

Raskasta se oli, mutta saatiin tehtyä.  Osa jäi seuraavaksi päiväksi, kun ei oltu varauduttu niin suureen oksamäärään.  Talkootyö on itsessään ihan mukava ja halpakin työtapa.  Sille, joka porukan kokoaa ja järjestelee tauko syötävät, ei ole niin mukavaa.  Soittelua ja viestittämistä tarvitaan.  Jokaisen taloyhtiön kannattaisi perustaa whatsup -ryhmä.   Kukaan ei voi sanoa .ettei ole tiennyt.