keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Kaappien tavarapaljoudesta irti

Viikon ajan olen kerännyt tavaraa myydäkseni ne kirpputorilla.  Kyllä, olen lukenut Kon Mariakin, mutta tämä on minulle tavanomaista.  Koetan päästä irti liiasta tavarasta, en kuitenkaan pidä ihan niin minimalistisesta järjestyksestä, mitä Kon Mari edustaa. Jostain sitä tavaraa kerääntyy kaapeihin, voisin sanoa melkein huomaamatta.  Aina en muista mistä asti tuokin tavara on kaapeissa seilannut.  Paha tapani on siirrellä tavaroita paikasta toiseen.  Jokaisen tavaran kohdalla pitäisi syventyä sen tarkoitukseen ja tarvittavuuteen.  

Yksin asuessa ei tarvitse välittää muiden toiveista ja tarpeista, kun on muita perheenjäseniä, niin ei voi hävittää toisen tavaroita ilman lupaa.  Siitä tulee sanomista.

Onneksi varasin myyntipöydän vasta muutaman viikon päähän ja useammaksi viikoksi.  Eihän myynnistä saa aina edes omiaan takaisin, muuta kierrätystä tulee.  Vanhat tavarat kiertävät minun kaapistani toisten kaappiin.

 Uimalaseja minulla oli kolmet.  Olen päättänyt harjoitella uimista lasien kanssa.  En ole vielä toimertunut aloittamaan.  

Annoin yhdet lapsenlapsille, yhdet jätin itselleni ja yhdet myyntiin.  Tällainen karsiminen on vielä helppoa.

Kun tullaan siihen tilanteeseen, että tavaraa tai vaatetta on vain yksi kappale, niin poisto on hankalampaa.  Vaikka vaatetta ei ole käytetty pariin vuoteen, eikä se välttämättä mahdu edes päälle, niin teko on vaikea.  Ehkä minä laihdun ensi vuonna.  





Ison kasan olen jo saanut kerättyä ja vielä se siitä kasvaa.  Kaappien kätköissä voi olla piilossa todellisia helmiä tai tarpeetonta solaa.  Valintoja on tehtävä.






Tavara, josta minun on vaikea luopua, on kirja.  Niitä on kertynyt satoja tai ehkä tuhansia, en ole varma.  Niitä on hyllyissä, kaapeissa ja laatikoissa kotona ja mökillä.

Tiedän, ettei kirjoja enää kovin arvosteta.  Minulle ne ovat rakkaimpia tavaroita.  Toisinaan luovun muutamasta ja vien kirjaston vaihtohyllyyn.  Kenties sieltä ne löytävät tiensä toisten kirjoja rakastavien haltuun.  

Jokaisella on varmaan jotain mistä viimeiseksi luopuu.  

Niille raivataan tilaa, eikä se ole väärin.  








http://www.hyllymeri.fi/  Tämä kirppis on yksi siistimmistä ja suosituimmista kirpputoreista.  Kirpputoritkin ovat vähentyneet, mutta uusia syntyy.  Ne ovat tarpeellisia kierrätyksen takia.  Saa siitä ainakin kirpputorin pitäjä toimeentulonsa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Lumi toi satumaan takapihalle

Talvi löytyy takapihaltakin.  Kun ei käy takapihalla moneen päivään ja lunta tulee, niin takapihakin näyttää lumiselta ja kauniilta satumaalta.  Kaikki on hautautunut kimaltelevaan lumeen.  Aurinkokin viimein näyttäytyi ja valaisi lunta.  Ei tarvita paljon, kun mieliala nousee.  

 Tikapuut on saanut lumiset helminauhat portailleen.  Pakkaslumi lähtee seuraavan tuulen aikana.  Katoavaa kauneutta kannattaa kuvata.  Ne jäävät muistoihin näkyvämpinä.  



Nyt oli onneksi kuvattavat lähellä.  Aina ei ole  mahdollisuutta lähteä metsiin ja kauemmas.  








Lyhtyä ei ole käytetty varsinaiseen tarkoitukseen pitkään aikaan.  Nyt sitä ei raatsisi puhdistaa, kun se on saanut lumisen viitan ympärilleen.


Keinuun on istahtanut lumikasa.  Pulleana se vartioi omaa alaansa.  Minusta se on paremman näköinen näin, kuin siivottuna.  Ei siinä kuitenkaan tarkena pakkasella istua.


Aurinkolampulla on lumipipo vinossa.  Aurinko ei ole niin paljon paistanut, että olisi saanut valon päälle.  Kaunis se on näinkin.

Lumi kimaltelee taustalla.  Lamppu on kuin näyttelijä lavalla.



 Talvinen näkymä viereiselle pellolle on rauhoittava.  Pellolle ei ole tehty yhtään latua, eikä jalanjälkiä näy.  Voisi kuvitella ettei lähellä asu ketään.  Se on utopiaa koska vieressä on 500 oppilaan koulu, joille ehkä tehdään latuja pellolle seuraavan arkipäivänä.

Urheasti talven pitkä heinä kantaa lumensa. " Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää."  Minä ainakin.  Talvesta on otettava kaikki ilo irti.




maanantai 14. tammikuuta 2019

Talven puuhia kesää odotellessa

Ensimmäiset siemenpussit tulivat postissa kotiin.  Nyt voi jo alkaa haaveilemaan ensi kesän istutuksista.  Kotvasen kestää vielä ennen kuin lumipeitteet ovat hävinneet.  Sinä aikana voi suunnitella tulevaa ja askarrella kotona.  Minun käteni ja taitoni eivät riitä mihinkään kovin taidokkaaseen tekemiseen.  Silloin täytyy miettiä mitä osaa jonkun verran.  Valokuvaan paljon ja silloin tällöin onnistuu jollain lailla.  Kehitin tulostimessäni muutaman valokuvan ja laitoin raameihin.  Tyhjä paikka seinässä täyttyi.


Taidokas tekeminen kiinnostaa katsellakin.  Kävimme ihailemassa Ellivuorella Kivilinnaa, jonka rakennutti taiteilija Daniellsson.  Kesäisin he siellä asustivat.  

 Ikkunasta oli hyvä ihailla metsäistä luontoa ja maalata tauluja.  Korkealta näkee paljon.


Linnassa ei ole käytetty laastia vaan kivenmurikat on ladottu tiiviisti yhteen.  Se on kestänyt vuosikymmeniä.  Kylmä siellä varmaan on ollut, tulisijaa on jouduttu varmaan lämmittämään kesäisin.


Lumi peittää nyt kauniisti kaiken luonnossa.  Kivet ovat pehmeitä patsaita ja puut veistoksia.  Taidetta pystyy hyvin ihastelemaan vaikka ei sen tekemistä aina ymmärtäisikään.  Kannattaa kulkea avoimin silmin.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Hellekesä 2018

Näin uudenvuodenpäivänä 2019 on mukava palata vielä vuoden 2018 kesään ja laittaa kukkieni kuvia sivulleni.  Kyllä kukat kukkivat, vaikka kesä oli helteinen ja välillä liiankin kuumaa.  Sinä hetkenä, kun helle on kestänyt monta viikkoa ja tuskailen lämmön kanssa, kukat kukkivat, ei niin runsaasti, mutta kuitenkin.

Istutetut valkovuokkoni, anemonet, eivät leviä vaikka niin toivoisinkin.  Ne eivät vaadi kummoistakaan kukkapenkkiä.

Ruusuja on hauska istutella muiden kukkien joukkoon.  Välillä ne selviävät seuraavalle vuodelle, toisinaan eivät.

 Särkynyt sydän ja kotkansiipi ovat viihtyneen rivitalon varjoisalla puolella monta vuotta.
Lumipalloheisi kukkii ja kasvaa liikaakin, sitä on pitänyt harventaa joka vuosi. 



Omenankukkapensas oli runsaassa kukassa.  Niiden marjoja eivät linnut syö.

Kanukka kukkii vaatimattomalla tavalla.  Onneksi lehdet ovat moniväriset. 
 Ahkeraliisa ei oikein viihtynyt, kun ei ehditty aina kastelemaan.  Tupakkakukka teki pari kukkaa.



Juhannusruusu ei petä koskaan.

 Mehikasvi lähti hyvin kasvuun kivikossani.



Tiikerililja ei meillä kovin hyvin leviä, vaikka monet niin lupailevat.





Ruusupenkkejä on meillä mökillä monen sorttisia.  ei niistä kaikista tiedä mitä lajia ovat, mutta kauniita kukkia tekevät.





Kullero viihtyy ruusujen kanssa hyvin. 

 Kärhö tekee suuria kukkia, mutta ei varmaan ole meillä kaikkein parhaassa kohdassa.



Pieni terassimme, vähän liian kuuma, aurinkovarjo auttaa hieman.






 Varjolilja kasva ja kukkii hyvin, kunhan saa edes vähän varjoa kuumalta auringonpaisteelta.


Isot samettikukat ehtivät kukkimaan lopultakin.