Puutarhapolun varrelta

 Mökki on hetkeksi pistetty talviteloille, ei kokonaan, mutta vähän aikaa kerätään voimia kotona ja valmistaudutaan uuteen vuoteen.  Se on aina vähän haikea hetki, toisaalta helpottava, kun ei tarvitse pakata ja purkaa mökkivehkeitä.  Suurin hankaluus on ollut kissan siirto paikasta toiseen, se kun ei tykkää autoilusta.  Ne monet kerrat, kun ollaan pysähdytty siivoamaan kuljetuslaatikkoa matkan varrella.  Niitä ei kaipaa yhtään. Tuulimylly saa jäädä yksinään pyörimään tuulen mukaan.  Venekin tuotiin pois rannasta.  Se muuten kulki näppärästi peräkärryssä parin kilometrin matkan ja nostettiin kumolleen pihaan. Nyt sairasteluaikana ihmiset ovat ostelleet mökkejä päästäkseen jonnekin kotoa.  Minä olen kissan kaltainen, en niin kaipaa mökkeilyä.  Tosin maalla on ihan mukavaa jos on kaikki mukavuudet.  Haaveena olisi omakotitalo järven rannalla.   Haaveet on haaveita, eivätkä toteudu ehkä koskaan.  Näillä mennään mitä on saatu....