Syksy saapuu. Välillä sen huomaa tuulen pudottamista keltaisista lehdistä tai ruskan punaamista pensaista. Minä huomaan sen itsessäni ylimääräisestä puuhakkuudesta. Alan huomata, että on aika istuttaa viimeiset kasvit mitä on aikonut istuttaa. Toin kaupungista ruukussa pari vuotta olleen karviaispensaan väljemmille kasvumaille.
Gladiolukset alkavat viimein kukintansa. Ei sentään halla vienyt niitä. Niillä on pitkä kasvuaika, kun ei niitä ole esikasvatettu.
Puuhaa riittää vieläkin mökin pihassa vaikka pieni sato on korjattu pakkaseen ja sipulit laitettu kuivumaan. Yksi puu piti vielä kaataa. Vähän huono aika puun kaatamiselle näin syksyllä kuivumisen kannalta. Sähkölaitoksen miehet tulivat kaatamaan, kun siinä oli vähän lahoa ja oli niin lähellä vanhaa sähköjohtoa ja mökkiä. Muutenhan täällä ollaan siinä omatoimisia. Isäntä sen sitten sahasi pölkyiksi ja pilkkoi ja minä pinosin.
Aika isoksi se oli ehtinyt. 50- 60 vuotta vanha. Puita pitää aina välillä tarkkailla. Varsinkin jos ne ovat lähellä taloa. Syysmyrsky äkkiä kaataa ja jos ne ovat kallellaan huonoon suuntaan, alle voi jäädä jotain tärkeää.
Puita ei kuitenkaan ole tarkoitus polttaa pariin vuoteen, joten ne ehtivät hyvin kuivua polttokuivaksi.
Suppilovahveroita kävin metsässä kurkistelemassa. Ei ole kasvusto vielä ehtinyt näille kulmille. Kenties viikon parin päästä ja puolukatkin punoittavat. Puuhaa riitää luonnon ja luontosadon ystävälle.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.