Pieni kasvihuoneeni sai taas asukkaita.  Pari viime vuotta kesän alut ovat olleet niin kylmiä, ettei ainakaan minun kasvihuoneessani ole viihtyviä asukkaita ollut.  Nyt on taas toivoa paremmasta.  Metri *puolitoista kasvihuoneeni kyyhöttää Lumipalloheisipensaan varjossa.  Toisaalta on hyvä, ettei ole liikaa auringonpaistetta, toisaalta se voi varjostaa liikaa.  Johonkin se oli pakko sijoittaa ja tuo paikka oli ainoa sopiva.  Kurkun herkät rihmat ovat kiertyneet tukiin ja kasvu on hyvässä alussa.  Olen toiveikas, että saan ensimmäisen kerran itse kasvatettuja kurkkuja.   Ulos laitoin muutaman avomaakurkun taimen, joten voi olla, että onnistun.  Ostin pari myrskylyhtyä, jotka voisin laittaa kylminä öinä kasvihuoneeseen.  Vielä ei ole tarvinnut.  Paprika on kukkaruukussa, kasvumultana on samaa lannoitettua multaa, kuin kurkun ja tomaatin alla.  Sekin vaatii aika lämmintä ilmastoa. Vahdin lämpötiloja ja kosteutta kuin äiti lapsiaan.  Joskus sen on pakko onnistua. 

Vihertietokeskuksessa oli puutarha- ja kompostointipäivä.  Pyöräilin katsomaan ja hakemaan vähän tietoa.  Joko helle oli vienyt katsojat tai he olivat jo käyneet.  Paikalla ei ollut kuin työntekijät ja minä.  Sain virvokkeeksi mehumukillisen, vähän tietoa kompostoinnista ja ihailla ympärillä olevaa kaunista puistoa.  Arpajaisiinkin osallistuin jos vaikka saisin kompostorin itselleni.   Kompostointipuisto on kauniin pienen kasvihuoneen takana ja se on aina auki tutustumista varten. Rivitalossa kompostoria ei tarvita, mutta mökillä sellainen olisi tarpeen, varsinkin huussijätteen jälkikäsittelyyn.  Sitä sieltä oikeastaan kävinkin kyselemässä.  Erotteleva käymälä olisi ollut parempi hankinta, koska virtsan voisi kuukauden vanhentamisen jälkeen kaataa laimennettuna kukkapenkkeihin.  Suotoneste taas vaatii vähintään 6 kk vanhentamisen.   Ihminen päästää jätöksiä yllättävän paljon vuodessa, 500 litraa virtsaa ja 50 litraa kiinteää ulostetta. Tosin mökillä emme ole kuin kesäl

Helle on hellinyt minua, lomalaista.  Sopivasti kauniit ilmat sattuivat hyvään saumaan.  Mökillä sain istutettua kaikki 25 perunaani, juuri sopiva määrä kahteen lyhyeen sänkeen.  Idätin itse perunat.  Viime kesänä tehtiin kokeilu, kaupasta ostetuista ja keittämättä jääneistä perunoista kasvoi maukkaita perunoita kattilaan pantavaksi. Vanha talikko oli hyvä työväline mullan kääntelyyn.  Vielä oli hiukan paakkuja talven jäljiltä, multa ei ollut ihan vielä soljuvaa ja kuivaa, mutta sinne perunat laitettiin.   Lipstikka oli jo venähtänyt hyvän kokoiseksi, pian saa ensimmäiset lehdet ottaa käyttöön tai kuivattavaksi. Perunat ja sipulit ovat helppoja kasvatettavia mökkipihalla.  Niitä ei tarvitse olla koko ajan hoitamassa.  Samoin monivuotiset yrtit, lipstikka ja ruohosipuli. Kukkapenkit vaativat perkaamista ja lisää multaa, jos niitä ei istuta ihan täyteen, etteivät rikkaruohot mahdu väliin.  Puuhaa riittäisi vaikka millä mitalla, lomalla ei kuitenkaan tarvitse suoritta

Uskaltauduin jo ostamaan ja istuttamaan kesäkukkia.  Toivottavasti ei tule hallaa.  Neilikat vähän kestävät kylmää, mutta riippupelargoniat ovat aika arkoja.  Laitoin niitä kissanhäkin koristeeksi, siinä ne ovat vähän suojassa. Löysin jo talvella kivat puutarha-aiheiset koukut, mihin ne oli hyvä ripustaa.  Alle täytyi laittaa puunkappaleet hyllyksi ja nippusiteillä varmistaa korien pysyminen. Neilikat kukkivat koko kesän jos ne saavat vettä ja lämmintä sopivassa suhteessa.  Laitoinkin suojaruukun, johon ladoin kiviä korokkeeksi, ettei liika vesi ole kiusana. Kevätkukkaset alkavat aukoilla terälehtiään.  Niitä näyttää olevan vähän liikaa.  Täytyy vähän karsia niitä, kun ovat kukkineet. Kuukausimansikoita istutin tälläkertaa parvekelaatikkoon.  Kukkivat edes jos eivät marjoja tuota. Yrttien paikka on tänä vuonna   purkit, korit ja purnukat.  Laitoin muistutukseksi pieniä lappuja.  Maitopurkista leikattuja, ne kestävät vähän sadet

Pitkän viileän jakson jälkeen kesä alkaa valloittaa puutarhaa.  Pari kasvia kerrallaan herää ja alkaa kasvaa ja kukkia.☉  Aurinko paistaa ja lämmittää.  Joka aamu on käytävä katsomassa mitä tapahtuu takapihalla.  Aikaisetkaan kukat eivät ole vielä nuppujaan aukaisseet.  Kevätvuohenjuuri ja tulppaanit ovat hilkulla kukkimisen suhteen. Raparperi on noussut maan pinnalle ja kasvaa lupaavasti, samoin humala on aloittanut kipuamisensa seipään nokkaan. Humalan kanssa saa olla tarkkana, se leviää helposti ja vie kasvutilaa ja voimaa läheisiltä kasveilta.  Paksut juuret hamuavat kosteutta.  Juurakko leviää laajalle ja nousee välillä kasvustona maan pinnalle.  Se on kaunis ja tuuhea kasvi, vaatii vahvat salot, mihin kiivetä. Seuraavaksi alan jo odotella siemenistä istuttamiani tilliä, rosmariinia, kyssäkaalia, salaattia ja porkkanoita.  Kaikkea voi pienellä takapihalla kasvattaa.  Lavankaulusten takia viljelyalani takapihalla kasvoi monta prosenttia. Häkistään

Vappuna oli onneksi muutaman päivän vapaa ja vietimme sen mökillä kevätpuuhia tehden.  Puuceekin tuli tyhjennettyä.   Omaa rantaa meillä ei ole, mutta parin kilometrin matkan taittaa nopeasti.  Auringon laskua kävimme ihailemassa.  Aurinko jäi taakse, se punasi upeasti toisen rannan. Auringon laskua ei aina pääse ihailemaan avoimelle paikalle.  Kädet jo syyhyävät istutukseen, mutta vielä ei kannata kovin arkoja kasveja maahan pistää.  Pensaita vähän siirtelin, yhden uuden istutin ja yksi laji pistettiin melkein maan tasalta poikki.  Aika lailla kärsineen syyshortensian siirsin uuteen paikkaan, jossa toivon sen menestyvän paremmin.  Kirsikkapensaan istutin viime vuonna kaadetun kirsikkapuun tilalle.  Kurttulehtiruusu katkaistiin ja määriteltiin sille rajat.  Ei se kovin paljon leviä, mutta työntää aina välillä oksia vääriin paikkoihin. Syreeni oli jo vähän hiirenkorvalla, ehkä se kesä sieltä vielä tulee.  Kaunis maakellarikin pääsi esiin, kun edestä raivattiin