Siirry pääsisältöön

Kompostointi teettää työtä, mutta on palkitsevaa

Vihertietokeskuksessa oli puutarha- ja kompostointipäivä.  Pyöräilin katsomaan ja hakemaan vähän tietoa.  Joko helle oli vienyt katsojat tai he olivat jo käyneet.  Paikalla ei ollut kuin työntekijät ja minä.  Sain virvokkeeksi mehumukillisen, vähän tietoa kompostoinnista ja ihailla ympärillä olevaa kaunista puistoa.  Arpajaisiinkin osallistuin jos vaikka saisin kompostorin itselleni.  
Kompostointipuisto on kauniin pienen kasvihuoneen takana ja se on aina auki tutustumista varten.



Rivitalossa kompostoria ei tarvita, mutta mökillä sellainen olisi tarpeen, varsinkin huussijätteen jälkikäsittelyyn.  Sitä sieltä oikeastaan kävinkin kyselemässä.  Erotteleva käymälä olisi ollut parempi hankinta, koska virtsan voisi kuukauden vanhentamisen jälkeen kaataa laimennettuna kukkapenkkeihin.  Suotoneste taas vaatii vähintään 6 kk vanhentamisen.  

Ihminen päästää jätöksiä yllättävän paljon vuodessa, 500 litraa virtsaa ja 50 litraa kiinteää ulostetta. Tosin mökillä emme ole kuin kesällä ja silloinkaan ei joka viikko.  Nekin jätökset olisi hyvä saada jatkojalostettua, ettei tulisi suoraan maaperään kaadettua.  Vielä ei ole mielestäni keksitty miten helposti käymäläpöntön saisi tyhjäksi jos se on vain lattian päällä oleva, eikä alta päin tyhjennettävä.


Kaiken voi käyttää johonkin uudestaan.  Pari saapasta ovat olleet muotteina sementtisaappaille.  Kiva keksintö.


Puisto on hyvin hoidettu ja siellä voi viettää kesäpäivän kokonaan jos haluaa.  Katsomista riittää.



Alpakat aitauksessaan ovat mainioita vekkuleita.  Ne eivät pelänneet kuvaamistakaan.  Toivottavasti ne saavat olla rauhassa kiusaajilta.  Päivällä saavatkin, mutta illala ja yöllä kulkijoille tulee kaikenlaista mieleen.  Eläimet ovat niin luottavaisia.


Kommentit

  1. Kiva puistovierailu. Kompostori on kyllä tosi hyödyllinen. Meillä on niitä mökillä kaksin kappalein tavallinen ja lämpökompostori. Ps. blogissani arvonta, käy kurkkaan. -Katja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen