Talvikävely puistossa

Lumisessa maisemassa puut saavat uusia muotoja.  Ne kietoutuvat kermamaiseen pakkaslumeen..  Tuuli ei ole pudotellut lunta pois ja maisema alkaa näyttää paikoittain Lapista näytetyiltä kuvilta.  Lisää lunta on luvassa.  Porissa ei ole näyttänyt tältä moneen vuoteen, ehkä kymmeneen vuoteen.  Monella liikkuminen alkaa olla vaikeaa, mutta kaunista on , sitä ei kai kukaan voi kieltää.

Täällä päin puistoissa on paljon lehtipuita, jonkun verran kuitenkin on havupuitakin , joihin lumi kerääntyy erilailla.

Pieni väripiristys löytyi Vihertietokeskuksen seinältä.  Muovisia ruukkuja oli kiinnitetty verkkoon ja ympärille oli kiedottu valoketju. Päivällä ne eivät oikein erotu, mutta pimeällä ne varmaan näyttävät nätiltä. 

Pulleroinen lumivaippa on kietoutunut oksien ympärille, kuin suojaamaan puuta.

 

 Näihin puihin on kertynyt lunta kauniille kumpareille.  Valot niitäkin piristävät.  Mukavaa on, että joulun aikaan laitettuja valoja ei heti riivitä pois vaan annetaan olla pidempään.  Lumen keskellä ne näyttävät kauniilta.

Pieni kasvihuonekin on saanut oman joulukuusen ja pieni koriste näyttää oleva sisälläkin.

Koin taas piristäviä hetkiä ja näkymiä.  Kaiken ei aina tarvitse olla suurta ja ravistuttavaa.  Pienet ja arkiset yllätykset kantavat pitemmälle elämässä.

Kävelyllä puistossa

Kävelylenkki Kirjurinluotoon on aina mukava, oli vuodenaika mikä tahansa.  Rantojen polkuja kierrellessä saa happea keuhkoihin ja katselemista silmille.  Vielä eivät kaikki puut ole ruskan vallassa, vähän kuitenkin.

 Luonnon kasvit alkavat valmistautua talveen, mutta Satakunnan Vihertietokeskuskuksen istutukset kestävät vielä ja ovat kauniin värikkäitä.  Siellä on aina ilo vierailla.  Kasvit on valittu varmaan sitä silmälläpitäen, että niistä on iloa pitkälle syksyyn.  Lämmin syksy edesauttaa asiaa.  Paljon ei ole vielä satanutkaan, joten sekään ei ole häirinnyt kukintoja.  Omat kukkani ovat melkein lopettaneet kukoistuksensa.  Ainoastaan syysasteri alkaa vasta heräillä kukkimaan.

 Tämä kukkaistutus on luultavasti monivuotinen, joka pitää siirtää talveksi sisälle.  Se on niin iso, ettei ole voinut yhdessä kesässä kasvaa näin isoksi.

Istutukset ovat syntyneet monen vuoden aikana, eikä joka vuosi istuteta uusia kasveja.  Jotain poistetaan ja toinen laitetaan tilalle.  

Ammattilaisten työn tuloksista voi ottaa oppia ja sitä varten Vihertietokeskus onkin.  Kaikki kasvit ovat saaneet nimikyltit, ainakin monivuotiset.

Kirjurinluoto on kaupungin asukkaiden puutarha, jota ei tarvitse hoitaa, senkun vain käy ihailemassa.

Kompostointi teettää työtä, mutta on palkitsevaa

Vihertietokeskuksessa oli puutarha- ja kompostointipäivä.  Pyöräilin katsomaan ja hakemaan vähän tietoa.  Joko helle oli vienyt katsojat tai he olivat jo käyneet.  Paikalla ei ollut kuin työntekijät ja minä.  Sain virvokkeeksi mehumukillisen, vähän tietoa kompostoinnista ja ihailla ympärillä olevaa kaunista puistoa.  Arpajaisiinkin osallistuin jos vaikka saisin kompostorin itselleni.  

Kompostointipuisto on kauniin pienen kasvihuoneen takana ja se on aina auki tutustumista varten.

Rivitalossa kompostoria ei tarvita, mutta mökillä sellainen olisi tarpeen, varsinkin huussijätteen jälkikäsittelyyn.  Sitä sieltä oikeastaan kävinkin kyselemässä.  Erotteleva käymälä olisi ollut parempi hankinta, koska virtsan voisi kuukauden vanhentamisen jälkeen kaataa laimennettuna kukkapenkkeihin.  Suotoneste taas vaatii vähintään 6 kk vanhentamisen.  

Ihminen päästää jätöksiä yllättävän paljon vuodessa, 500 litraa virtsaa ja 50 litraa kiinteää ulostetta. Tosin mökillä emme ole kuin kesällä ja silloinkaan ei joka viikko.  Nekin jätökset olisi hyvä saada jatkojalostettua, ettei tulisi suoraan maaperään kaadettua.  Vielä ei ole mielestäni keksitty miten helposti käymäläpöntön saisi tyhjäksi jos se on vain lattian päällä oleva, eikä alta päin tyhjennettävä.

Kaiken voi käyttää johonkin uudestaan.  Pari saapasta ovat olleet muotteina sementtisaappaille.  Kiva keksintö.

Puisto on hyvin hoidettu ja siellä voi viettää kesäpäivän kokonaan jos haluaa.  Katsomista riittää.

Alpakat aitauksessaan ovat mainioita vekkuleita.  Ne eivät pelänneet kuvaamistakaan.  Toivottavasti ne saavat olla rauhassa kiusaajilta.  Päivällä saavatkin, mutta illala ja yöllä kulkijoille tulee kaikenlaista mieleen.  Eläimet ovat niin luottavaisia.

Puistossa Kirjurinluodossa

Vierailu Kirjurinluodossa Vihertietokeskuksen käytävillä ilahduttaa aina.  Hyvin hoidetut istutukset saavat vähän kateelliseksi.  Tietoa kasvien nimistä ja vähän kasvupaikastakin saa ihan katselemalla.  Loppukesästäkin kukki vielä moni kukka.  Aurinkoinen päivä sai ne loistamaan.

 Ihastelin näitä punaisia kukkasia ja tietysti nimi ei erotu, jotta voisin istuttaa niitä omaan pihaani.

Puisto on aika laaja, vaikka kukkaistutukset ovat tiiviinä omassa osassaan.  Puita ja pensaita on paljon.  Vihertietokeskuksen opaskeskuksessa en nyt tällä kertaa käynyt. 

 

 

Puistossa voi istuskella, retkeillä  ja ihailla kukkia.

Kävelyllä puistossa

Kauneus on katsojan silmissä.  Totesin vanhan totuuden taas, kun tein kävelylenkin puistoon, Kirjurinluotoon.  Märkää oli ja tossutkin vähän kastuivat, räntää ja vettä vähän sateli.  Puisto elää ja odottelee kevättä kuten minäkin.  Kasvit saavat paljon kosteutta keväisistä sateista.

 

 

Muitakin liikkujia näkyi puistossa, ihastelemassa ja kuntoilemassa.  Kaupunkipuistot ovat kaupunkilaisien ja muidenkin henkireikiä.  Luontoon ei välillä ehdi ja  kaikilla ei ole omaa pihaa, jossa voisi puutarhaistutuksia katsella.  Kaikkea luontoon viittaavaa ei saisi hävittää taajamista.  Vihreys ja eläimet kuuluvat kaupunkiinkin.

 

 

 

Lammikoissa viihtyvät sorsat ja muut linnut.  Ruokkia niitä ei tarvitse, ne löytävät ravintonsa itse.  Väärin on niiden ruokkiminen.  Sorsat ainakin kesyyntyvät herkästi ja jäävät sitten talven armoille.  Ihminen säälii vähän turhaan luonnon eläimiä.  Ne pärjäävät ilman ihmistä.

 

Puita voi seurailla pitkin vuotta, miten ne pärjäävät.  Niistä saa oppii voiko lajin ostaa itselleen.  Koko on ainakin tärkeä.  Oikein isoa puuta ei joka paikkaan voi istuttaa.  Tietysti ne kasvavat hitaasti, mutta 20:ssa vuodessa nekin tulevat melko suuriksi.

 

 

 

Hoidettu puutarhakeskus

Kävin kiertelemässä Porin Kirjurinluodossa Vihertietokeskuksen puutarhassa.  Puutarha voi olla kaunis talvellakin. Syksyllä siistityt kukka-alueet loistivat auringonpaisteessa.  Värit toki olivat ruskeat, mutta niin kuuluu ollakin talvella.  Puutarhaa voi kaunistaa koristeilla ja ympäri vuoden olevilla penkeillä.  Joulu oli kauniisti esillä koristelussa.

 

Metalliset tulppaanit loistavat auringon paisteessa.  Tulppaaneiksi minä niitä sanoisin, toiset voivat olla eri mieltä.  Kaunis väri sopii mihin vuodenaikaan tahansa.  Talon eteen oli rakennettu jolukalenterimainen kattaus koristeluineen.  sitä oli mukava katsella.  Tämä osa taisi olla jouluaatto.  toimiston aukioloaikoina keskuksesta saa tietoa puutarhasta ja niiden kasveista.  Puutarhassa voi käydä koska vain, se ei ole suljettu.  Jotain voi käydä ihailemassa ilmaiseksikin.

Tässä vielä pienoiskatsaus vuoteeni Googlen silmin.  Luulin, että vuoteni ei kaikin puolin ollut hyvä, mutta ilonhetkiä voi löytää pienistäkin asioista.  Hyvää Uutta Vuotta!