torstai 28. heinäkuuta 2016

Seuraavan siirron suunnittelua

Aina ei tarvitse uurastaa puutarhassa nauttiakseen harrastuksestaan.  Siirtyilee vain puolelta toiselle ja istahtaa välillä ihailemaan tai suunnittelemaan tulevaa.
- Tuon kasvin voisin jättää, tuosta voi nipistää muutaman oksan.
Niinhän se menee.  Ei tarvitse olla edes puhekaveria, höpöttelee niitä näitä itsekseen.  Pienessäkin puutarhassa voi muuttaa joka vuosi jotain, joku kasvi ei miellytä silmää tai se ei menestykään meillä.
 
Meillä oli rivi Hanhikkipensaita.  Nyt ne ovat supistuneet kahteen ja tänä syksynä nekin kaivetaan ylös.  Pientä viilausta ja viimeistelyä puutarha vaatii aina.  Puutarhassa on vähän sama kuin sisustuksessa.  Joihinkin kasveihin vain kyllästyy.  Ne voivat taas muutaman vuoden jälkeen olla raikas muutos puutarhaan.
 
Kenenkään ei kannata kadehtia muiden puutarhoja.  Ihailla vain ja kuokka käteen ja istuttamaan ja kokeilemaan omaan pihaan jotain uutta.  Jos minä kertoisin kaikki kokeilut ja epäonnistumiset, niistä tulisi pitkä lista.  Ainahan sitä koittaa esitellä parhaita tuloksia.
 
 Mustasilmäsusanna kasvaa hyvin vinoonkin istutettuna.  Se on aika varma kesäkukkanen.  Kärhökin kukkii violettisena omenapuuta vasten.

Keltakukkainen Dahlia viihtyy hyvin auringossa.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Puutarhan valloittajat

Numero yksi on Jättipalsami.  Se leviää joka paikkaan, minne sen vain antaa levitä.  Se valloittaa jo ojanpientareita horsmalta.  Kaunis kukkahan se on, mutta liika on aina liikaa.  Hyvässä maassa sen runko on ranteen paksuista.
 
 
Palsami vyöryi meidän pienen takapihan ohi parissa kesässä ja sai hyvän kasvuvoiman taloyhtiön kasvikompostista.  Juuret eivät ole suuret, kasvuvoima ja leviäminen sitä suurempaa.  Siihen ei auta varmaan kuin nyhtäminen ja taas nyhtäminen.  Mitään ei voi kasvattaa sen läheisyydessä.  Se kyllä tappaa muiden kasvien voimat.
 
Toinen salakavala leviäjä on ihan puutarhakasvi, Elämänlanka.  Se vanuttaa varttaan ensin huomaamattomasti seinänviertä vaikka naapurin puolelta.  Yhtäkkiä se ponkaisee pinnalle ja alkaa kasvaa, kasvaa ja kasvaa.  Se kiinnittyy kaikkiin muihin kasveihin ja tukehduttaa ne hengiltä.  Sitä on melkein mahdoton hävittää.  Pienikin pala juurta saa sen taas uudestaan röyhähtämään kasvuun.
 
Kurttulehtiruusut, Jättiputket tai Ruttojuuret eivät ole mitään näiden kahden rinnalla.  Toisia kasveja ei saa millään kasvuun ja toisia ei saa lopetettua kasvamasta.  Luonto on ihmeellinen.
 
Onneksi vanhat hyvät kasvit menestyvät vuosi vuodelta.  Peurankello ja Palava rakkaus.  Lapsenlapsi innostui kuvaamaan kukkia ja tässä pari laukaisua.
 

 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Lomailua mökillä

Luonnonkukat näyttävät tällä hetkellä kaiken kauneutensa.  Puutarhan ruohikon on vallannut maahumala.  Ei sitä raaski heti pois ajaa,  Se kukkii aikansa ja kuihtuu pois.  Mökkinurmikko ei tarvitse olla niin tasainen ja vihreä.
 
 
Mustikoita näyttää tänä vuonna tulevan ihan mallikkaasti.  Kolmisen litraa tuli jo käytyä noukkimassa.  Mökillä on se hyvä puoli, että poimintaa voi suorittaa pikkuhiljaa.  Ei tarvitse koko talven varastoa kerätä samalla reissulla.  Metsä on ihan vieressä ja voi ottaa pienen astian mukaan metsään marjoja varten.  Pienen jenkkikaapin pakastelokero ei ole ihan paras mahdollinen pakastamiseen, mutta hyvin järjestelmäni on toiminut monta vuotta.
 
Mansikat alkavat loppua torimyynnistä, täällä Satakunnan perukoilla mansikat ovat vielä raakileina.  Niin hyvää satoa en saa kuin viime vuonna.  Taimet kärsivät talvesta jonkun verran.  Moni muukin kasvi kärsi talvesta.  Alppiruusu ei kukkinut lainkaan.
 
 
Turhat cd-levyt otettiin käyttöön peloitteeksi rastaille.  Eivät ne taida silti tehota jos vain nokallaan saavat mansikasta otteen. 
 
Jotain satoa on saatu.  Ensimmäisen uudet perunat, kesäkurpitsa ja sipuli saatiin omasta maasta.  Kantarellejakin oli hiukan kasvanut polun pielleen.  Hyviltä maistuivat.  Lomapäivän toiveateria.
 
 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Puutarhan asukkaita ja kukkia

Puutarha on myös eläinten koti.  Linnut koppakuoriaiset, sammakot ja niitä saalistavat kyykäärmeet, ovat ainakin maaseudun puutarhoissa.  Linnunpoikasten lähtö pesästä on juuri nyt käsillä.  Niiden touhuja on hauska seurata.
 
 
Emo houkuttelee poikasia rohkaisemaan mielensä ja lennähtämään pesästä.  Jotkut aina selviävät, muutamilla on edessä karumpi kohtalo.  Auttaa ei voi, vaikka näkee maassa piipittävän poikasen.  Luonto antaa elämän, mutta ottaa sen myös pois heikommilta..
 
 
Puutarhassa on alkanut kukkasten loistoajat.  Niitä saavat  eläinten lisäksi katsella ihmiset.