keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Joulua odottaa vaikkei tahtoisikaan

Tästä viikosta alkaa kipuaminen jouluun.  Pikkujoulu on viikonloppuna ja ajatukset siirtyvät sen mukana joulunviettoon. Aikuisten ihmisten joulunvietossa ei enää ole sellaista riemua ja odotusta mitä lapsena.  Se on vain vapaapäiviä ja jouluruokien syömistä.  Monet lähtevät joulunviettoon muihin maisemiin. Ollaan jotenkin kyllästytty kaupalliseen hömpötykseen. 

Lapsenlapsien joulunodotuksessa vielä näkee jotain entisen kaltaista.  Heillekin lahjat ovat joulun tärkein asia.  Enkä sitä yhtään vähättele tai halveksi.  Se on ainoa aika kun kaikki saavat lahjoja samaan aikaan ja voidaan vertailla ja iloita yhdessä.  Yhteisaikaa muiden perheenjäsenien kanssa, vaikka sitten lahjoja ihailemalla, on hauskaa.

Me kaksi vanhaa varista emme lahjo toisiamme, mutta usein ollaan ostettu jotain yhteistä kotiin tai käyty jossain syömässä.

Joulun vapaapäivinä voi käydä ulkoilemassa ja katselemassa joulukoristeluja pihoissa.  Ehkä niistä syntyy joulumieli tai iloitsee muiden jouluriemusta.



 Näiden kuvien jälkeen tännekin on satanut muutama sentti lunta ja tuntuu ihan talviselta.  






tiistai 13. marraskuuta 2018

Talven tulo tekee mietteliääksi


Ikääntyessä käy kuten maisemalle, kaukaa katsottuna näyttää kauniimmalta.

Virtaava vesi tuo ja vie ohi jotain tärkeää jos ei ole tarkkana.



Syksy ja tuleva talvi vie minut aina ajatusteni sisään ja kehittelen mietelauseita luettavaksi ja mietittäväksi.  Mietelauseissa tiivistetään ajatuksia pienempään tilaan.  Toisinaan mietelauseet alleviivaavat jotain tärkeää.

Puutarhassa alkaa olla kaikki tehtynä tältä kesältä, pitää kehitellä jotain uutta.  Tonttutyttökin lähti ulkoilemaan ja otti kaverinsa mukaan.  Tavaroiden siirtely herättää välillä uusia ajatuksia ja tuli näistä pari uutta kuvaa blogiin laitettavaksi.  Kaikki tekeminen herättää uusia ideoita.  Käsistä menee varmaan joku virtajohto päähän, käsien liike aiheuttaa uusia ajatusaaltoja, jotka vain pitää ottaa kiinni.




Talven tulo kestää aina vain kauemmin.  Nytkin on vettä tihuuttanut viikkokaupalla.  Ilmaston muutos on täällä rannikolla vetinen.  Kunnon talvi on parempi kuin monen kuukauden vesisade.  Mieli pitäisi pitää virkeänä sateessakin.  Valoa syksyyn ja mieleen!  


torstai 1. marraskuuta 2018

Värikästä retroilua

Kodissaan voi käyttää värejä kuinka paljon vain haluaa tai olla valkoisissa sisustuksissa.  Sinne ei tule ketään määräilemään sisustustyyliä.  Sisustustyyli voi vaihtua monesta syystä.  Muodin takia, jonka mukaan en ole ikinä tehnyt mitään.  Osasyy on tietenkin raha, usein ei voi kotiaan uudelleen kalustaa.  Oman mielen mukaan sisustaminen on hyvä ratkaisu meille.  Kun ei ole sisustuksen ammattilainen niin kodista voi tulla jonkun mielestä kauhea, mutta jos siellä itse viihtyy, se on pääasia.

Pidän vanhoista tavaroista ja varsinkin tekstiilit ovat aika lailla värikkäitä.  Uusin retro-ostos on vanha ryijy, josta tuttuni halusi luopua.  Siinä on mielestäni upeat värit.  Punainen on suosikkivärejäni ja mustassa pohjassa kukat suorastaan hehkuvat.


Makuuhuoneeseen yritetään yleensä laittaa rauhoittavia värejä, ehkä minun uneni kaipaa enemmän räiskyvyyttä.  Lämmittävät värit antavat turvallisuuden tunnetta.





Tänä syksynä olen kaivannut värejä ja niitä on monessa paikassa.  Olohuone sai jo aiemmin oranssiset retroverhot.

 Vanha jalkalamppu, joka sekin alkaa olla jo retroiässä.  Retroikä on kai vuosilukujen 1950-1980 välissä oleva aika.

Tummat värit lähellä antavat kirkkaisiin väreihin vastavoimaa. Ei mikään väri yksinään ole mielestäni hieno.  

Ruukkukasvikin näyttää vihreämmiltä kirkasta verhoa vasten.




Kissa ei verhojen väristä välitä, mutta paksujen verhojen taakse on mukava piiloutua.

Oma ulkoiluhäkki antaa sille mahdollisuuden ulkoilla turvallisesti.








Leipomispäivä sopi hyvin retroilun tunnelmaan.