sunnuntai 23. elokuuta 2020

Uutta ja vanhaa mökin puutarhassa

 Ryhdyin sanoista tekoihin herukkasadon kasvattamiseksi.  Ostin kaksi taimea ja ne istutettiin muiden pensaiden keskelle.  Vielä ei kaivettu pois vanhojakaan, vaan annettiin niille vielä pieni mahdollisuus.  Voi olla,että ne saavat vielä kasvualustan saunan takaa, jossa on tilaa huonommillekin kasveille. 



Vanha pensas on jo näin harva, eikä marjoja ole paljon.  Jätin ne rastaiden ruuaksi.

Kokeiluni karhunvatukan kanssa on ollut vähän hankalaa.  Ensimmäisenä talvena pensas jäi suojaamatta ja jotkut elukat, rusakot tai peurat kalusivat ne maata myöten.  Nyt ne ovat saaneet kasvaa, mutta kypsymisessä on vähän ongelmia.  En tiedä ovatko ne liian varjossa vai kypsyvätkö ne paljon myöhemmin kuin metsävadelmat.  En ole niitä nyt muutamaan päivään nähnyt, joten toivon niiden kypsyneen tällä välillä. Vihreinä ne vielä viimeksi möllöttivät.

Toiset kasvit viihtyvät hyvinkin, toiset taas eivät.  Puutarhan harrastaminen on koko ajan kokeilua, ilahtumisia ja pettymyksiä, niin kuin elämäkin.  Aina uutta kohti, se on minun mottoni.

Luulin elämänlangan tai karhuköynnöksen valtaavan oitis pyörän ja puun, mutta mitä vielä.  Kärhö etupyörässä tuntuu vahvemmalta kestämään kovaa elämää.


Kannus navetan seinustalla tekee aina muutaman kukan kesässä, hyvä edes sekin.
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/japaninruttojuuri

Japanin ruttojuuri ja kotkansiivet tuntuvat viihtyvän mökin takana varjossa.


Puutarha vihreämmästä suunnasta kuvattuna.  Puutarha voi olla eri näköinen joka suunnalta.  Olen puutarhaa paljon kuvannut ja aina se osaa yllättää minut.



tiistai 18. elokuuta 2020

Itetaidetta Siikaisista

 Poikettiin Siikaisten kotiseutumuseon pihaan pystytettyyn itetaidenäyttelyyn.  Tarjolla oli taiteen lisäksi kahvia ja pullaa sekä pienimuotoista musiikkiesitystä.  Ilma oli mitä kaunein.  Pienen kunnan vielä pienempi aktiivinen ryhmä oli järjestänyt mukavan päivätapahtuman.  

Tätä taidetta ei tarvitse arvioida hyväksi tai huonoksi.  Katsojan silmä sen kertoo ja hauskoja ideoita saatiin.  Kenties joku tekotapa onnistuisi minultakin.



Ei tarvinnut kuin kävellä ja ihmetellä ihmisten taituruutta.  Aikaa näihin on ainakin mennyt ja voi olla, että rahaakin.  Toisten roska on toisten taiteiluaine.






Alueen rajaukseenkin oli käytetty aikaa.  Paperiviirejä oli liimailtu naruun.  Kaikki oli leikattu lehdistä.




Sementtityöt ovat varmaan monen puutarhaharrastajan kokeilemia. Cd-levyistä tehdyt koristeet sopivat linnunpelättimiksi tai vain koristeiksi puutarhaan.



Nämä taulut vaativat jo taiteellista silmää, eivät onnistu ihan jokaiselta.  Voi niitäkin kokeilla.









Iloinen tapahtuma, ei yhtään kaduta, että tuli lähdettyä.

tiistai 11. elokuuta 2020

Erilaisia hilloyhdistelmiä

Olen vain aikaisemmin ihastellut lehtien sivuilta, miten voi tehdä myös kotona erilaisia hilloja ja marmelaadeja.  Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa omena-appelsiini marmelaadia, jonka ohjeen löysin netistä.


https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/appelsiini-omenamarmeladi-.aspx


Laitoin puolet enemmän aineita.  En niitä mitannut, mutta suurinpiirtein kilo kaikkia.  Helppoa oli, vain hiukan vaivaa, kun appelsiineista piti poistaa kaikki valkoinen ja omenista kuoret ja siemenkodat.

Muitakin hyviä yhdistelmiä voi olla paljonkin, kun vain lähtee kokeilemaan.

https://kotiliesi.fi/ruoka/hilloja-ja-muita-herkkuja-kesan-antimista/

Kuningatarhillo taitaa olla vanhempi suosikki.  Mustikka-vadelmahillo.  

Kaikenlaisia hedelmiä voi sekoittaa mielenkiinnon mukaan.  Köyhän miehen lakkahilloon sekoitetaan porkkanoita ja karviaisia.

https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/45961/k%C3%B6yh%C3%A4n%20miehen%20lakkahillo/


Hilloja ja marmeladeja tehdään niistä aineksista mitä on.  Ne antavat makua puuroihin ja paahtoleivän päälle.  Pakastemarjojen sijaan niistä voi tehdä hillopiirakoita.  Hilloa voisi laittaa muffinssien sisään, antamaan eksoottista makua.

Eksotiikkaa lähdin hakemaan myös Joensuusta.

Eksoottisia tai ainakin isompia kasveja voi ihailla Joensuun Botaniassa.  Kohde ei vastannut ihan sitä, mitä odotin.  Kasvit olivat isoja ja vähän ahdingossakin tilan suhteen.





lauantai 8. elokuuta 2020

Kotimaan matkailua

 Vaatii enemmänkin hyviä istumalihaksia, kuin mitään muuta lähteä automatkalle Satakunnasta Itä-Suomeen.  Paljon oli teillä autoilijoita, jotka etsivät kivoja käyntikohteita.  Kaikenlaista asiakaskaspyydystä tapaa matkan varrella.  Hotelleja on moneen lähtöön.  Huomasin hotellien vähentäneen joitain asioita, jotka liittyvät hotellielämään.  Esim. kaikissa huoneissa ei ole enää minijääkaappeja.  Joko ne on todettu tarpeettomiksi tai liian kalliiksi pitää yllä.  Kylpylähotellissa, jossa yövyimme, kylpyläkäynti ei kuulunut hintaan vaan se piti ostaa erikseen.

Aamiaiset ovat pääosin kaikissa hotelleissa hyviä.  Liian paljon aamiaisella tulee syötyä, kun harvoin käy.  Lihoin kaksi kiloa neljän päivän aikana ja vatsa oli vähän huonona.

Mukavia käymispaikkoja oli Joensuun keskusta, jossa oli erikoisesti laitettu puistoon puutarhakeinuja penkkien tilalla.  Ne olivat koko ajan käytössä. 


Suurpetokeskus ja Ruka olivat myös kivoja kohteita.  Tuli harrastettua liikuntaa ihan huomaamatta.  Suurpetokeskuksessa ei ollut paljon eläimiä, mutta kiva opastus oli antoisa.






Koirasusia en ole aiemmin nähnytkään näin läheltä.  Oppaan mukaan susitavat ovat vahvempia, kuin koiratavat.  Ne eivät esimerkiksi hauku vaan ulvovat.

Rukalla näytti olevan kesälläkin aikamoinen tohina.  Hissit kulkivat ja veivät pyöräilijöitä ja kävelijöitä ylös.  Alamäkipyöräily näytti olevan kovin suosittua.






Kaunis päivä ja kauniit maisemat.  Poroja oli Kuusamon ja Rukan seudulla yllättävän paljon.  Niitä seikkaili tiellä, tiensivussa ja mäellä.  Alun jälkeen niitä ei enää jaksanut edes kuvata.

Kaikki Kuusamon pienetkin tiet olivat asfaltoituja ja paremmassa kunnossa, kuin Satakunnassa.  Mistähän sekin johtuu?