Siirry pääsisältöön

Uutta ja vanhaa mökin puutarhassa

 Ryhdyin sanoista tekoihin herukkasadon kasvattamiseksi.  Ostin kaksi taimea ja ne istutettiin muiden pensaiden keskelle.  Vielä ei kaivettu pois vanhojakaan, vaan annettiin niille vielä pieni mahdollisuus.  Voi olla,että ne saavat vielä kasvualustan saunan takaa, jossa on tilaa huonommillekin kasveille. 



Vanha pensas on jo näin harva, eikä marjoja ole paljon.  Jätin ne rastaiden ruuaksi.

Kokeiluni karhunvatukan kanssa on ollut vähän hankalaa.  Ensimmäisenä talvena pensas jäi suojaamatta ja jotkut elukat, rusakot tai peurat kalusivat ne maata myöten.  Nyt ne ovat saaneet kasvaa, mutta kypsymisessä on vähän ongelmia.  En tiedä ovatko ne liian varjossa vai kypsyvätkö ne paljon myöhemmin kuin metsävadelmat.  En ole niitä nyt muutamaan päivään nähnyt, joten toivon niiden kypsyneen tällä välillä. Vihreinä ne vielä viimeksi möllöttivät.

Toiset kasvit viihtyvät hyvinkin, toiset taas eivät.  Puutarhan harrastaminen on koko ajan kokeilua, ilahtumisia ja pettymyksiä, niin kuin elämäkin.  Aina uutta kohti, se on minun mottoni.

Luulin elämänlangan tai karhuköynnöksen valtaavan oitis pyörän ja puun, mutta mitä vielä.  Kärhö etupyörässä tuntuu vahvemmalta kestämään kovaa elämää.


Kannus navetan seinustalla tekee aina muutaman kukan kesässä, hyvä edes sekin.
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/japaninruttojuuri

Japanin ruttojuuri ja kotkansiivet tuntuvat viihtyvän mökin takana varjossa.


Puutarha vihreämmästä suunnasta kuvattuna.  Puutarha voi olla eri näköinen joka suunnalta.  Olen puutarhaa paljon kuvannut ja aina se osaa yllättää minut.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen