Puutarhapolun varrelta

  Turhaan huolehdin sienisadosta, kun oli niin kuivaa.  Vettä tuli pari viikkoa ja sienet alkoivat tupsahdella maasta.  Kaikenlaisia sieniä yhtä aikaa. Haperot, tatit, kantarellit ja rouskut tungeksivat mättäissä.  Olen sillä lailla valikoiva, etten nouki kuin herkkutatteja ja kantarelleja.  Tunnistan kyllä useampiakin laatuja, mutta nämä kaksi tuntuvat parhailta.  Kun vielä yksin joudun ne syömään, niin miksi liikkaa noukkisin.  En oikein pidä suolasienistä, joten jätän rouskut muille. Säästelin viimevuotisia sieniä pakasteessa ja nyt piti ne muutamat pussit laittaa syömäkuntoon, etteivät sekoitu uusiin.  Vähän sienet kärsivät pitkästä pakastamisesta.  Paljon kermaa ja sipulia niin kelpaavat.  Piirakkaa ja kastiketta. Tatteja olikin tullut paljon viime metsässä käynnin jälkeen.  Osa oli päässyt kasvamaan liian isoiksi ja niistä joutui raakkaamaan ison osan.  Hyviltä näyttivät päälle päin, madot vain olivat ehtineet ennen minua. Kantarelleja löysin vähemmän.  Niitä kasvaa varmaan lisää

  Haeskelin kaikki kaupungin taimimyymälät keväällä ja etsin Kultapallon taimia.  Mistään ei löytynyt.  Mökin vanhassa puutarhassa oli joskus ollut Kultapallo, mutta se oli vuosien saatossa hävinnyt leikkelyn tai kaivamisen takia.  Halusin kukan, koska se mielestäni kuuluu puutarhaan.  Laitoin jo hädissäni kyselyn faceenkin ja olisin jonkun puutarhasta sellaisen ehkä saanutkin.  Onneksi bongasin mökkipaikkakunnan lehdestä ilmoituksen taimimyymälästä, siis maaseudulla.  Soitin sinne ja sieltähän sellainen löytyi.  Ostin pari taimea ja nyt  ne kukkivat. Ne eivät vielä kasvaneet niin isoiksi, kuin ne parhaimmillaan ovat.  Kukka on kaunis ja runsastuu toivottavasti ajan myötä.   Kultapallo on vanha perenna, jonka ei soisi katoavan pihoilta.  Se alkaa kasvaa myöhemmin keväällä ja kukkii tietysti myöhemmin.  Ei kaikkien tarvitse kukoistaa heinäkuussa. https://www.kekkila.fi/kasvikirjasto/kultapallo/ Ne vaativat tukea, joko seinän vierestä tai muuten on tuettava.  Laitoin kukan vanhan omenapu

Kotimaan matkailun jälkeen on  hauska taas uppoutua tavallisiin kotihommiin.  Leivontaa, ruuanlaittoa ja mehunkeittoa.  Vähän oli marjoja käytettävissä, pari vajaata maijallista.  Tuli niistä nyt muutama pullo, että saan nauttia itsetehdyn mehun kotoisuudesta.  Minä tosiaan juon kaikki mehut, en tee niistä kiisseliä, enkä muitakaan soppia.  Ulkoilun ja lenkin jälkeen mehu maistuu, ikään kuin palautusjuomana. Leivontaakin olen nyt paljon harrastanut, kun olen kokeillut valmistaa pullia ja leipää ilman sokeria ja vähähiilihydraattisesti.  Se on muuten aika vaikeaa aluksi.  Karppisokeria pitää käyttää ja paljon kananmunia.  Kyllä se onnistuu tiikerikakkukin mantelijauhoista. Harmi, että sienisato tuntuu jäävän jos ei nyt tyhjäksi niin aika onnettomaksi.  Aion silti käydä katsastamassa mökin lähimetsän kantarellipaikat jos jokusen löytäisi.   Kaupungissakin näkee vielä viljankorjuuta.  Leikkuupuimuri pölytti kuivaa viljaa takapihan vierellä.  Tuntui aivan maalla ololta. Omenasato jäi myös