Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2022.

Pori ennen vanhaan

Kuva
Pieni Pori esittely. Harrastuksia on monenlaisia.  Yksi harrastuksistani on vanhojen korttien keräily.  Halusin esitellä niitä vähän Youtubessakin.  Liekö ketään kiinnostaa suuremmassa määrin.  Siellä on niin paljon katsottavaa, että joukkoon hukkuu.  Pori on kotikaupunkini ja haluan tuoda sitä esille muutenkin.  On kiinnostavaa katsoa miten maisemat muuttuvat ja mitä on purettu toisten tieltä.  Nykyisinkin Porissa on jonkun verran vanhoja rakennuksia.  Tässä on Signelinna, yksi komeimmista säilyneistä rakennuksista.  Enää niitä ei saa purkaa tuosta noin vain kuten muutama vuosikymmen sitten.  Halu säilyttää ja kunnostaa vanhaa on voimassa.   Postikorttien ja kirjeiden  lähettäminen oli vanhaan aikaan melkein ainoa keino ilmoittaa tuttaville ja sukulaisille itsestään.  Kortit lähetettiin tietysti pois omasta kotikaupungista, joten vanhoja postikortteja  löytyy sieltä vähemmän. Keräilytapahtumat ja niitä myyvät nettisivut ovat minun aarreaittojani.  Ne alkavat jo olla aika hyvissä hinno

Kukkaset antavat iloa muistoissakin

Kuva
  Kuvagallerioita katsellessa mieli palaa vanhoihin kukkaistutuksiin.  Välillä olen onnistunutkin kukkasten kasvattamisessa.  Mistä löytäisi sen viisastenkiven, että onnistuisi aina.  Ei varmaan mistään. Harrastelijalla on ongelmansa, säiden ja vuosivaihtelujen lisäksi.  Vaikka kuinka paketeissa luvataan kaunista kukintaa niin aina ei vain onnistu. Nämä gladiolukset kukkivat muutama vuosi sitten  kauniina, joskin niitä ei tullut montaa.   Vielä korkeampana kasvoi iso keltainen kukkanen, hirvenvuohenjuuri.  Korkeat kasvit ovat uljaita, mutta hankalia sidottavia.   Eräänä vuonna sain sormustinkukkani kasvamaan näin upeasti.  Sormustinkukassa on se hankaluus, kun se on kaksivuotinen ja siemenet lentelevät minne sattuu.  Usein sinne, mistä ne pitää nyhtää pois. Sitten tietysti ovat upeat perennat, ruusut ja puut ja pensaat, jotka kukkivat monta vuotta hienosti. Ruusutkaan eivät aina kuki yhtä runsaasti.  Niitäkin täytyy huoltaa ja välillä rajustikin uusia.  Aina siihen ei kykene eikä raask

Pakastin on yhä tärkeä keittiökone

Kuva
Kun  pakastimet tulivat enemmän muotiin 1960 - luvun lopulla meillekin lapsuudenkotiin sellainen hankittiin.  Mitä sinne sitten hankittiin, no puolikas sikaa.  Paloiteltiin annospakkauksiin, joita sitten käytettiin tarpeen mukaan.  Marjojakin pakastettiin.  Eipä juuri muuta.  Ennen olivat käytössä marjojen osalta hilloamiset ja ne vihannekset jotka eivät muuten säilyneet, säilöttiin etikkaliemissä.   Nykyisin pakastaminen on monipuolisempaa.  Hillojakin teen, mutta suurin osa marjoista on pakkasessa.  Ruokaa on helppo tehdä enemmän kerralla ja ottaa sieltä tarvittaessa.  Aina ei tarvitse tehdä kaikkea alusta saakka.  Pakastaminen ennen ja nyt tuli mieleen, kun lihaa tulee välillä tarjoukseen ja ostimme tällä kertaa 4 kg.  Siitä riittää moneen ateriaan.  Omalla lihamyllyllä jauhoimme jauhelihaksi, veitsellä leikattiin suikalelihaa ja yksi annos jätettiin sunnuntaipaistiksi.   En ole oppinut tyhjiöpakkausta ja laitankin kaikki pakastettavat ihan normaaleihin pakastuspusseihin.  Kalaa en

Pientä kevätlaittoa

Kuva
  Olen nauttinut talvesta, mutta pidän kovin keväästäkin, kun voi alkaa valmistella kesää.  Siinä tulikin käytyä melkein kaikki vuodenajat.  Sisäkukkien mullan vaihtoakin olen aloitellut.  Puutarhamyymälän puolella oltiin vähän myöhässä.  Kaikkia suunniteltuja tavaroita ei ollut vielä tullut.  Haeskelin uutta vähän isompaa amppelia lyhty köynnökselleni.  Mielestäni se vähän kärsi viime kesänä.  Tulin siihen tulokseen, että teetin  altakasteluruukusta amppelin.  Se ei ole ihan niin runsas kuin ostaessani, toivottavasi virkistyy. Hienosti amppeliksi tekeminen onnistui.  Reiät porattiin kylkeen ketjuille. Vaihdoin mullat tällekin kaverille.  Ostaessani suunnittelin siitä bonsaita, mutta aikeeksi jäi.  En osannut, joten leikkasin sen nyt ihan tavalliseksi viherkasviksi. Tätä saa leikata keväisin ja se lähtee tekemään uusia oksia ja lehtiä aika pian.   Vielä on vuorossa muutama sisäkasvi.  Kaikkiin ei tarvitse joka vuosi multia vaihtaa.  Varsinkin isompiin kukkasiin voi lisätä multaa pintaa

Autoilenko vai en, siinä pulma

Kuva
  Vanha autoni on kuljettanut minua uskollisesti 10 vuotta.  Toki se on ollut uusi 2004, joten ikäähän sillä on.  Miettinyt olen jo pari vuotta luopumista.  Ford Focus on ollut luotettava ajokki työmatkoilla, vapaa-ajalla mökkireissuilla ja muillakin retkillä. Autokorjaamo Aavasen avustuksella tietenkin.  Joka vuosi sitä on pitänyt vähän fixailla. Autoiluun tottuneena kulkeminen vaikeutuisi.  Millä kuljettaisin multasäkit ja kukkaset.  Ajan nykyään vähemmän ja voisin hurauttaa kerran viikossa taksilla ostoksille ja tulisi halvemmaksi.  Ei bensakulujen takia vaan vakuutusmaksujen.  Raha on ehkä tärkein asia, mitä täytyy miettiä. Tulisi ehkä pyöräiltyä enemmän tai sitten ei.  Voi olla, että parinkymmenen autoiluvuoden jälkeen mukavuuden halu ylittää tahdon.  Perheessä on toinenkin auto, ihan autottomaksi en jää.  Vaikea päätös se on silti.  Ikä lisääntyy vuosi vuodelta ja voimat vähenee. Renkaiden vaihto on ollut miehen kontolla.   Harrastuksiin meneminen uimahalliin, jumppasalille ja mu