Pakastin on yhä tärkeä keittiökone

Kun pakastimet tulivat enemmän muotiin 1960 - luvun lopulla meillekin lapsuudenkotiin sellainen hankittiin. Mitä sinne sitten hankittiin, no puolikas sikaa. Paloiteltiin annospakkauksiin, joita sitten käytettiin tarpeen mukaan. Marjojakin pakastettiin. Eipä juuri muuta. Ennen olivat käytössä marjojen osalta hilloamiset ja ne vihannekset jotka eivät muuten säilyneet, säilöttiin etikkaliemissä.

Nykyisin pakastaminen on monipuolisempaa. Hillojakin teen, mutta suurin osa marjoista on pakkasessa. Ruokaa on helppo tehdä enemmän kerralla ja ottaa sieltä tarvittaessa. Aina ei tarvitse tehdä kaikkea alusta saakka. Pakastaminen ennen ja nyt tuli mieleen, kun lihaa tulee välillä tarjoukseen ja ostimme tällä kertaa 4 kg. Siitä riittää moneen ateriaan. Omalla lihamyllyllä jauhoimme jauhelihaksi, veitsellä leikattiin suikalelihaa ja yksi annos jätettiin sunnuntaipaistiksi.

En ole oppinut tyhjiöpakkausta ja laitankin kaikki pakastettavat ihan normaaleihin pakastuspusseihin. Kalaa en juuri pakasta ja lihat säilyvät hyvin pakastuspusseissakin sen aikaa mitä ne nyt siellä ehtivät olemaan. Syömme aika paljon lihaa. Sekasyöjiksi voisin meitä nimittää.

Tämä kuva ei ole Suomesta vaan muutaman vuoden takaa Riikasta.

Suomalaisetkin lihatiskit ovat ihan kauniita. Jotenkin toiset ihmiset ovat lakanneet ostamasta esim. siankylkeä. Me sitä paistamme. Nytkin sitä oli ollut myynnissä. Se oli loppunut 1 ½ tunnissa. Suurempaan menekkiin olisi pitänyt varautua.

Enää ei tarvitsisi harrastaa lihan hamstrausta muuten kuin hinnan takia. Nyt ostamamme lihat olivat hinnaltaan kaikki 5.00€/kg. Kyllä sillä hinnalla kannatti vähän hamstrata. Sitä mieltä olen tarjouksien myynnistä, myytävän lihan pitää olla priimaa, eikä sitä saa laittaa pakkauksiin läskit piilossa. Niinkin on käynyt. Nyt oli todella hyvää lihaa Picnpayn tiskillä.

Pienipalkkaisten ja eläkeläisten tärkein ruuan hamstraamisen syy on hinta. Kaikki vain kallistuu. Alkutuottajat eivät saa tarpeeksi, joku vetää enemmän välistä. Kyllä muutaman sentin kaikki ovat valmiit maksamaan enemmän jos tietäisi niiden menevän alkutuottajille. Lasken itsenikin vähän alkutuottajaksi, kun kuitenkin marjastan, sienestän, kasvatan vihanneksia ja marjoja, jotka sitten pakastan. Pakastin on meillä kovassa käytössä.

https://www.martat.fi/marttakoulu/ruoka/sailonta/pakastaminen/

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista