Pakastin on yhä tärkeä keittiökone

Kun pakastimet tulivat enemmän muotiin 1960 - luvun lopulla meillekin lapsuudenkotiin sellainen hankittiin. Mitä sinne sitten hankittiin, no puolikas sikaa. Paloiteltiin annospakkauksiin, joita sitten käytettiin tarpeen mukaan. Marjojakin pakastettiin. Eipä juuri muuta. Ennen olivat käytössä marjojen osalta hilloamiset ja ne vihannekset jotka eivät muuten säilyneet, säilöttiin etikkaliemissä.

Nykyisin pakastaminen on monipuolisempaa. Hillojakin teen, mutta suurin osa marjoista on pakkasessa. Ruokaa on helppo tehdä enemmän kerralla ja ottaa sieltä tarvittaessa. Aina ei tarvitse tehdä kaikkea alusta saakka. Pakastaminen ennen ja nyt tuli mieleen, kun lihaa tulee välillä tarjoukseen ja ostimme tällä kertaa 4 kg. Siitä riittää moneen ateriaan. Omalla lihamyllyllä jauhoimme jauhelihaksi, veitsellä leikattiin suikalelihaa ja yksi annos jätettiin sunnuntaipaistiksi.

En ole oppinut tyhjiöpakkausta ja laitankin kaikki pakastettavat ihan normaaleihin pakastuspusseihin. Kalaa en juuri pakasta ja lihat säilyvät hyvin pakastuspusseissakin sen aikaa mitä ne nyt siellä ehtivät olemaan. Syömme aika paljon lihaa. Sekasyöjiksi voisin meitä nimittää.

Tämä kuva ei ole Suomesta vaan muutaman vuoden takaa Riikasta.

Suomalaisetkin lihatiskit ovat ihan kauniita. Jotenkin toiset ihmiset ovat lakanneet ostamasta esim. siankylkeä. Me sitä paistamme. Nytkin sitä oli ollut myynnissä. Se oli loppunut 1 ½ tunnissa. Suurempaan menekkiin olisi pitänyt varautua.

Enää ei tarvitsisi harrastaa lihan hamstrausta muuten kuin hinnan takia. Nyt ostamamme lihat olivat hinnaltaan kaikki 5.00€/kg. Kyllä sillä hinnalla kannatti vähän hamstrata. Sitä mieltä olen tarjouksien myynnistä, myytävän lihan pitää olla priimaa, eikä sitä saa laittaa pakkauksiin läskit piilossa. Niinkin on käynyt. Nyt oli todella hyvää lihaa Picnpayn tiskillä.

Pienipalkkaisten ja eläkeläisten tärkein ruuan hamstraamisen syy on hinta. Kaikki vain kallistuu. Alkutuottajat eivät saa tarpeeksi, joku vetää enemmän välistä. Kyllä muutaman sentin kaikki ovat valmiit maksamaan enemmän jos tietäisi niiden menevän alkutuottajille. Lasken itsenikin vähän alkutuottajaksi, kun kuitenkin marjastan, sienestän, kasvatan vihanneksia ja marjoja, jotka sitten pakastan. Pakastin on meillä kovassa käytössä.

https://www.martat.fi/marttakoulu/ruoka/sailonta/pakastaminen/

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Orkidea veteen kasvamaan

Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan. Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä. Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita. https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa. Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin. Koitin poistaa kaikki mullat. Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi. Juuret ovat ilmajuuria. Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin. Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista