Kukat tuovat iloa ja kauneutta elämäämme. Pihat ja puistot ilman kukkia ja puita olisivat ankeampia. Paljon rahaa käytetään puutarhoihin. Ne pitävät liike-elämää käynnissä omalta osaltaan, puutarhojen osuus oli kasvinviljelystä 45% vuonna 2013 puutarhasanomien mukaan. Aika paljon. Puutarha-ala pitää tosiaan kasvinviljelyäkin pystyssä.
Omassakin puutarhassa menee muutama sata euroa joka vuosi. Eikä ne ole hukkaan heitettyä rahaa. Toisista kukista riittää iloa moneksi vuodeksi. Niitä seuraan keväisin nousevat ylös vai ovatko kuolleet talven aikana. Suuri ilo on jos ovat säilyneet hengissä. En kauaa valita niiden menehtymistä vaan suuntaan askeleeni puutarhamyymälään ja ostan toisen. Olen vuosikymmenien aikana tottunut siihen, toiset ovat vahvempia.
Tässä kukkasatoa tältä vuodelta.
Perennat ja yksivuotiset kukat kasvavat sulassa sovussa. Japanin akileija ja särkynyt sydän ovat olleet monivuotisina kasveina hyviä kestämään kaikenlaisia talvia.
Samettikukat ovat kestäviä yksivuotisia kukkia. Ne kestävät jonkun verran kuivuutta, vähän pakkasta ja kukkivat koko kesän. Oikeastaan aika unelmakukkia.
Lumipalloheisi ei ole pettänyt koko olemassaolonsa aikana. Tänä vuonna ei ole edes tuholaisia, mistä on joinakin vuosina ollut haittaa.
Oma lukunsa on tietenkin luonnonkukat, jotka kasvavat meistä huolimatta. Kielo on ensimmäisiä kukkia keväällä.
Kaikki muutkin kukat luonnossa rypsähtävät kasvuun, kun lämpötila ja kosteus ovat kohdallaan.
Niitä voi keräillä ilahduttamaan hetkeksi aikaa. Kauniimpia ne ovat luonnossa, mutta minkäs teet. Niitä haluaa hamuta lähemmäksi.
Onneksi niitä on niin paljon luonnossa, ettei siitä ole haittaa jos niitä vähän keräilee.
