Siirry pääsisältöön

Maailma ilman kukkia olisi paljon harmaampi

Kukat tuovat iloa ja kauneutta elämäämme.  Pihat ja puistot ilman kukkia ja puita olisivat ankeampia.  Paljon rahaa käytetään puutarhoihin.  Ne pitävät liike-elämää käynnissä omalta osaltaan, puutarhojen osuus oli kasvinviljelystä 45% vuonna 2013 puutarhasanomien mukaan.  Aika paljon.  Puutarha-ala pitää tosiaan kasvinviljelyäkin pystyssä. 


Omassakin puutarhassa menee muutama sata euroa joka vuosi.  Eikä ne ole hukkaan heitettyä rahaa.  Toisista kukista riittää iloa moneksi vuodeksi.  Niitä seuraan keväisin nousevat ylös vai ovatko kuolleet talven aikana.  Suuri ilo on jos ovat säilyneet hengissä.  En kauaa valita niiden menehtymistä vaan suuntaan askeleeni puutarhamyymälään ja ostan toisen.  Olen vuosikymmenien aikana tottunut siihen, toiset ovat vahvempia.

Tässä kukkasatoa tältä vuodelta.  



Perennat ja yksivuotiset kukat kasvavat sulassa sovussa.  Japanin akileija ja särkynyt sydän ovat olleet monivuotisina kasveina hyviä kestämään kaikenlaisia talvia.  







Samettikukat ovat kestäviä yksivuotisia kukkia.  Ne kestävät jonkun verran kuivuutta, vähän pakkasta ja kukkivat koko kesän. Oikeastaan aika unelmakukkia.


Lumipalloheisi ei ole pettänyt koko olemassaolonsa aikana.  Tänä vuonna ei ole edes tuholaisia, mistä on joinakin vuosina ollut haittaa.


Oma lukunsa on tietenkin luonnonkukat, jotka kasvavat meistä huolimatta.  Kielo on ensimmäisiä kukkia keväällä.  

Kaikki muutkin kukat luonnossa rypsähtävät kasvuun, kun lämpötila ja kosteus ovat kohdallaan.

Niitä voi keräillä ilahduttamaan hetkeksi aikaa.  Kauniimpia ne ovat luonnossa, mutta minkäs teet.  Niitä haluaa hamuta lähemmäksi.

Onneksi niitä on niin paljon luonnossa, ettei siitä ole haittaa jos niitä vähän keräilee.














Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän my...