Nyt on kaupungin pieni takapihapuutarha saatu jollakin lailla kuntoon. On hyvä lähteä taas mökille laittamaan kasvimaita alulle. Se tässä kahden puutarhan loukussa olemisessa on vähän hankalaa. Aina jompikumpi tarvitsee emännän tai isännän kättä ja työkalua. Puutarhan kalusteet on kannettu ulos. Talvenkin ruukussa ollut karviaispensas on herännyt kevääseen, ei mitään hätää. Ehkä se tänä vuonna tekee enemmän marjoja eikä 5 marjaa mikä oli tulos viime vuonna. Terassilta ulospäinkin on mukavat näkymät. Kevätvuohenjuuri on viimein avannut kukkansa ja ruoho vihertää. Istutin parvekelaatikoihin parvekemansikkaa ja lipstikka on kasvanut jo suureksi. Taitaa olla pian aika jo laittaa sitä kuivumaan. Joku sentään on aikaisessa.
Äitienpäivänä on ihanaa tavata jälkeläisiä. Saada kukkanen ja seuraa. Kaikkia ei muisteta mitenkään. Täytyy olla iloinen kaikesta hyvästä. 💓 Muuten viikonloppu meni vähän kohottaen sekä takapihan että etupihan ilmettä. Terassi tuli pestyä ja öljyttyä. On ainakin hetken aikaa siistimmän näköinen. Ei vesiohenteinen öljy kovin hyvin peitä, mutta se on halvempaa. Ihmeellisesti sitä vihreää kertyy lautoihin, sammalta ja lehtivihreää. Se ei millään meinaa lähteä pois, vaikka levittää aineen, harjaa, antaa liota ja suihkuttaa pois. Se täytyisi tehdä varmaan useampaan kertaa, jotta tehoaisi. Onneksi sattui mukava ilma, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Onneksi ei ollut kovin iso alue. Huono asento ei tee hyvää vanhalle vartalolle. Ehdin vielä istuttaa Kärhön obeliskin kylkeen. Se on aika kestävä kasvi. Toivottavasti pärjää. Alku on aina kaikille hankalampi niin ihmisille kuin kasveille.