Kissani nauttii maalla olosta. Pääseehän se ulkoilemaan ja syömään ruohoa, tosin valjaissa. En tohdi sen antaa vapaana juosta. Ei se ole kovin innokas ulkoilija. Parina ensimmäisenä päivänä sen täytyy saada tarkastaa tilukset. Se kävelee pihan ympäri ja vähän matkaa tietä kumpaankin suuntaan. Suurimman osan aikaa se makoilee kuistilla tuolissa ja tarkkailee kulkijoita. Kissani pelkää traktorin ja mopon ääniä. Se ei pelkää auton eikä raivaussahan ääntä. Matkaan lähtö ja automatkustaminen ei ole mitään herkkua. Se on suoranainen kärsimys. Kissa huomaa koska ollaan lähdössä vaikka yritän toimia mahdollisimman vaivihkaa. Se piiloutuu sängyn alle perimmäiseen nurkkaan, josta se on kaivettava esiin. Kissa tekee pelosta kaikki tarpeensa koppaan ja oksentaa vielä viimeisillä kilometreillä ennen kuin ollaan mökillä. Sitä ei uskoisi näistä kuvista. Välillä Vilperi pääsee vierailemaan aittarakennuksessa. Uskon, että se kissasta on jännittävää juosta ylös rappusia muka piiloon. Se
Kun on valinnut tai ajautunut mökin asujaksi, joka sisältää ison pihamaan niin seurauksena voi olla työleiri. En varmaan yksin olisi ryhtynyt tähän hommaan. Mökillä ollessa tulee miettineeksi seuraavaa työtä, kun toisen saa valmiiksi. Esimerkiksi ruohon leikkuu. Vanhan maalaistöllin piha on niin kuoppainen ja kiviäkin on ruohopeitteen alla jonkun verran. Siihen ei voi ajatellakaan mitään moottorisoituja vehkeitä. Tavallinen työnnettävä leikkuri on käytössä. Leikkuri seisoo nurkalla valmiina. Mies lykkelee sitä edestakaisin jatkuvasti. Välillä hän kaivaa raivaussahan pahempia pöheikköjä kaataakseen. Tässä kuvassa pihamaa näyttää tasaiselta, mutta ei ole. Eikä tässä vielä kaikki, vielä pihaan liittyy sammaloitunut puutarhaosuus ja metsäisempi osuus, joita ei voi siistiä, kuin raivaussahalla, trimmerillä tai viikatteella.. Pihan ympärillä ja pihassakin seisoo mäntyjä ja muita puita, jotka tekevät mullan happamaksi. Istutin vielä uuden raparperin kuuliljojen viereen. Puutarha