Siirry pääsisältöön

Tekstit

Lokakuu alkoi

 Mökkireissut harvenevat ja lyhenevät. Päivistä pitää ottaa kaikki irti.  Sää on vielä kaunis, vaikka viileä.  Paksummat vaatteet on otettava käyttöön jos haluaa istuskella pihalla.  Pyöräily on hauskaa, voi ihailla syksyn etenemistä. Kun on viileämpää uunia ja hellaa on lämmitettävä. Perinteisesti ensimmäisten kylmien alkaessa keitämme hellalla ison kattilallisen hernekeittoa heti syötäväksi ja pakastukseen.  En pidä  purkkihernekeitosta.  Ne ovat luiruja, eikä niissä ole sattumia seassa. Minun hernekeitossani pitää olla makua ja lihaa.  En silti suosi potkaa tai muutakaan palalihaa.  Jauhamme kasleria ja savukinkkua mukaan. Lihainen hernekeitto 5- 6 l vettä 1 kg herneitä 1 kg- 1,3 kg jauhettua kasleria 350 g savulihaa jauhettuna 2-3 kpl sipulia 5 kpl lihaliemikuutioita 2 rkl meiramia maustepippureita Herneitä liotetaan yön yli ja seuraavana päivänä keitetään 2- 3 tuntia. Lihan voi tietenkin ostaa jauhettuna jos ei ole lihamyllyä.   Leivoin jo kotona kahvittelun kanssa syötäväksi kaku
Uusimmat tekstit

Maljakoiden kauneus

  Katkaisin Syysasterista muutaman kukan maljakkoon.  Maljakot ovat olleet kiinnostukseni kohteina aina.  Maljakot ovat itsessään kauniita, kun ne vielä täyttää kukkasilla, niin kaunistavat kotia kahdella tavalla.  Liian vähän tulee käytettyä maljakoita.  Ne on tarkoitettu juuri kukkien kauneutta koristamaan ja iloa tuomaan sisätiloihin.  Olisi hienoa osata kukkakimppujen tekoa ja asettelua.  Minulle se jää kukkakimpun tökkäämiseen maljakkoon. Juuri tämän maljakon ostin kirpputorilta.  En tiedä arvoa, enkä nimeä.  Se vain tuntui oikealta ostaa. Vanha se on ja muistelin omassa lapsuudessani meillä olleen samanlaisen.  Maljakot ovatkin minulle enemmän muistoesineitä tai taide-esineitä, kuin kukille tarkoitettuja.   Tämän tiedän olevan Kastehelmi niminen maljakko Iittalasta. Se on aika pienikokoinen, pienille kukille.   Tästä pienestä maljakosta en tiedä mitään.  Kaunis sekin on omalla tavallaan.  Tämä voisi olla kääntömaljakko Iittalasta, toisinpäin kynttilänjalka. Tämä ainakin muistutta

Reissulla Ruotsiin ja takaisin

Reissu on joskus mukava lisä tähän elämän kulkuun.  Jos ei nyt mitään luxusta niin erilaista kumminkin. Moneen kertaan on tätäkin matkaa kuljettu.  Turku on isompi kaupunki, kuin Pori ja joen ranta on hyvin käytetty hyväksi.  Kaikenlaista katsomista löytyy.  Sattui vielä aurinkoinen hetki viettää rantakäytävällä.  Aurinko kimmelsi ikkunoissa. Kukkiakin piti ihailla.  Vielä on sen verran lämmintä, että jotkut kukat viihtyvät. Ilma oli +15 eikä tarvinnut toppatakkia pukea päälle.  Jatkoimme Viking Grace laivalle, jossa ei  oikein sillä lailla meikäläiselle tekemistä löydy, kuin syöminen ja meren katselu.  Meri onkin kaunis joka vuoden aikana . Sattui sielläkin yksi auringon pilkahdus sateen seassa.  Ei kannella viitsinyt oleskella.  hiukan vain raitista ilmaa hengittämässä.  Hyvän paikan löysimme loppumatkasta maiseman ihailuun.  Meri on rauhoittava.   Laivoja nähtiin isoja ja pieniä.  Purjeveneet näyttivät pikkuruisilta isojen laivojen seassa.  Paljon reitillä kulkee liikennettä.  Finnl

Sumuiset aamut

  Sumu kuuluu syksyyn, varsinkin sumuiset aamut.  Ne ovat vähän salaperäisiä, mutta eivät ollenkaan pelottavia.  Jos on hyvä mielikuvitus, niin sieltä voi löytää mitä vaan.  Eivät ne pahimmat pedot kuitenkaan pellolla lymyile vaan kaupunkien kujilla ja liikekeskuksissa jos uutisia on uskominen. Pyöräilin asioille ja oli pakko pysähtyä kuvaamaan.  Ilma oli ihan mukava, sumu vain teki siitä vähän kostean.  Viljat on jo korjattu talteen, sokerijuurikkaat odottavat vielä.  Niitä ei olekaan ennen ollut meidän naapuripellolla kaupungissa.  Toivottavasti ollaan paikalla, kun niitä aletaan korjata.  Sokerijuurikkaasta tehdään myös kuitua, josta on poistettu sokeri.  En ole kokeillut. Sumuisten aamujen lisäksi syksy tuo tullessaan muitakin asioita.  Juuri eilen mietin kynttilän sytyttämistä.  Ei sitä oikein kesällä mieti.  Tosin jätkänkynttilä meillä paloi viimeksi mökillä ollessa.  Pimeässä kaipaa valoa.

Luonnosta ruokaa vatsalle ja silmille

  On monta vuotta, kun on tullut näin hieno puolukkasato.  Ei paljon enempää puolukoita voi terttuun kasvaa.  Kyllä tulikin hyvää vispipuuroa kypsistä puolukoita.  Pehmeätä ja maukasta.  Aivan eri makuista, kuin kaupasta ostettava puuro.   Ensimmäiset suppilovahverotkin noukin mukaan.  Niistä sain hyvän lisän omasta maasta kaivettujen perunoiden ja kastikkeen kera.  Vielä lehtikaalista, tomaateista ja omenasta salaatti niin sain terveellisen ja halvan ruuan tehtyä.  Kyllä se kannattaa pientä vaivaa kestää saadakseen hyvää ja puhdasta ruokaa.  Toki kaupastakin löytää hyviä aineksia ruuan tekoon.  Luonnosta löytää myös silmänruokaa.  Vilja on puitu, mutta maisema jäi.   Samminjoki on saanut sateista lisää vettä, eivät kivet näy.  Samminjoki juoksuttaa vetensä Hirvijärveen, josta jatkaa matkaa.     Vene vedettiin jo pois järvestä.  Veden ääreen pääsee ilman venettäkin.  Katselen rannalta. Vene sopi hyvin pieneen peräkärryyn.  Matkaa on vain pari kilometriä.  Raskas se oli vetää kärryyn. 

Vielä kukkii

  Syksyn mennessä eteenpäin löysin puutarhasta kauniita kukkia.  Ne antavat pimeään päivään ilon pilkahduksen.  Keväällä istutettu Neilikkaruusu antoi minulle kimpun kukkia. Valkoiset Gladiolukset kukkivat ensin, punaiset nyt vasta.  Vielä ehtii.  Kaikki värit kukissa ovat hienoja, en väheksy mitään.  Oranssin väriset Samettikukat ovat kestäviä ja kauniitä, eivät mitenkään tavallisia tai arkisia. Pitkä ja hoikka aurigonkukka pitää pintansa eika kaadu vaikka tuulee.  Dahliakin jaksaa vielä kukkia. Olen satoihminen ja hamsterihenkinen.  Kerään ja säilön kaikenlaista, mutta kukat antavat puutarhaharrastukseen sen viimeisen säväyksen.  

Luonto on kaunis

  Siikaisten motto ja tunnuslause on Luontoa käydä edellä.  Eihän täällä paljon muuta olekaan.  Mökkiläisenä luonto on lähellä ja siellä jo on vaikka ei muuta, kuin astuu ulos ovesta.   Syksyisenä päivänä ei oikein tapahdu mitään erikoista.  Haravointi ja syksyn muut puuhat antavat liikettä ihan tarpeeksi, mutta on mukava välillä lähteä kävelemään ympäristöön.  Kävelylenkillä aistii syysmetsän tuksun ja muutokset luonnossa. Järvi odottaa tyynenä päivänä kylmän tuloa.  Vielä ei ole laituria vedetty rannalle, eikä veneitä pois vedestä.  Vääjäämättä syksy tulee ja silloin vain pitää nauttia siitä mitä on edessä.   Kallion päällä kulkeva pieni polunpätkä avautuu järvelle, joka hohtaa kirkkaana auringonpaisteessa.  Vesi on oikeasti ruskeata.  Se on suolta ja metsästä tullutta vettä. Mieli virkistyy ja jaksaa taas tarttua syystöihin.  Ei ole pakkoa haravoida koko aikaa.  Lehdet putoilevat vielä kuukauden aikaa ainakin.  Tietysti helpottaa jos sitä tekee vähitellen. Kiireisemmänkin päivän kes