Olen aina rakastanut kuvia, sekä valokuvia, että kortteja. Ei ole mikään ihme, että haluan valokuvata ja kerätä kortteja. Niitä katsellessa muistan tunnelman ja jotain siitä mitä olen ajatellut juuri sinä kuvaamisen hetkenä. Tätä kukkaa katselin kauan. En muistanut istuttaneeni sitä ja kun se vihdoin avautui syyskuun puolessa välissä. Ihastelin sitä ja olin mielissäni, kun näin sen kukkivan. Lilja sopii hyvin tähän kohtaan. Syksyn tyhjentämä puutarha sai vähän lisää väriä. Kävelin metsissä ja puolukat punersivat kypsinä. Suomen luonnon parasta antia. Tämä on se syksy, kun tein puolukoista tuoremehua sitruunahapon avulla. Hyvää tuli. Marjaomenapensaan marjat ovat houkuttelevan värisiä, mutta eivät kelpaa ihmisille, eikä eläimille. Ihmettelen usein miksi ne eivät kelpaa linnuille. Ne eivät kuulemma ole myrkyllisiä. Olen jäsenenä postcrossissa ja saan usein kortteja puutarhoista ja maatöistä. Se on mielestäni mukavaa. Olen maininnut siellä pitäväni puutarhasta ja jo senkin t
Syksyiset päivät puutarhassa kuluvat haravoiden ja muita syystöitä tehden. Meidän mökkipihamme on metsän ympäröimä ja lehtiä rittää haravoitavaksi. Puut, kun ovat erilaisia lehtien irtoamisen suhteen. Haavoista lehdet irtoavat aikaisin ja koivut seuraavaksi. Tammi pitää lehtensä pitkälle syksyyn, osan talveen saakka. Kaikkia lehtiä ei saa haravoitua eikä tarvitsekaan, osan lehdistä voi jättää haravoimatta tai siirtää niitä pensaiden alle. Mökkipihastamme lehtiä saa haravoida n. 10 peräkärryllistä, joka on myönnän, ihan sairasta. Onneksi minun ei tarvitse haravoida siitä, kuin ehkä yksi peräkärryllinen. Samalla, siivoillessani pihaa, katselen monivuotisten pensaiden ja puiden kuntoa. Yllättävää kyllä, isot sateet ovat auttaneet osaa pensaista ja puista virkistymään. Pieni kanadan hemlokki on jonkun verran kasvanut, se onsinnitellyt aiemmin vuosia kuivassa paikassa auringossa. Ehkä se selviää. Myös kanukka virkistyi sateesta ja kasvoi pöyheämmäksi. Metsäpolulla olevat alp