Kevät kutkuttaa

 Kevät alkaa kutkuttaa takaraivossa.  Suunnittelua, arviointia ja vähän ostettunakin.  Sitähän tämä harrastelijan touhu on talvella.  Kohta on tammikuu plakkarissa, eli taskussa.  He ketkä istuttavat chilejä, ovat jo aloittaneet istutukset.  Minä en niitä istuta ja pidättäydyn huonojen kokemusten siivittämänä muidenkin istuttamisesta niin kauan, kuin pystyn.  Viime vuonna onnistuin ainoastaan pelargonioiden kasvattamisesta siemenistä sekä samettikukkien, siitä minulle plusmerkki. 

Aloitin nyt halvimpien kukkasten siementen ostamisella, jotka voi istuttaa vaikka suoraan maahan.  


Mukaan tarttui esite pihakivistä.  Ei ole tarkoitus kivettää pihaa, vaikka kivet kauniita ovatkin.  Olen ostamassa ainoastaan muutamaa laattaa alustaksi pieneen kasvihuoneeseeni.  Luin jostain vihjeen, että ne keräisivät lämpöä kylmään kasvihuoneeseen aikaisemmin keväällä.  Voi olla, että suunnitelmat karahtavat kiveen niin sanotusti.  Saapa nähdä.

Käytetyt kiuaskivetkin kannattaa laahata hyötykäyttöön pihalle.  Niistä saa rakenneltua tukea kukkapenkkiin tai koristeeksi muuten vaan.




Aloitan aina keväällä puutarhahommat kaupungin takapihasta.  Sehän on tuossa silmien alla jatkuvasti.  Kun sitä talven tuijottaa niin huomaa kaikenlaista, mitä sinne voisi laittaa tai miten sitä voisi muuttaa.  Keväämmällä ajatukset siirtyvät mökille.  Siellä on isompi työ edessä.

Joulun alla oli paljon lunta, niin kuin kuvasta näkyy, mutta nyt on välillä vain ripaus.


Helmikuun jälkeen on jo maaliskuu, niin ne kuukaudet etenevät.  Odottavan aika vain on pitkää.   Olen laiska tekemään alustavia puuhia, ruukkujen tarkastamista ja puhdistamista, varaston inventointia.  Puutarhakauden alkaessa se silti on edessä.

Nyt on vielä aikaa katsella siementen valikoimaa kaupoissa ja netissä.  Ne ovat muuten aika kalliita.  Nämä ostamani olivat 1 ja 2 ryhmää, 0,39€ ja 0,99€.  Kolmosesta ylöspäin hinnat kasvavat jo moneen euroon.  Näinä aikoina on pakko harkita mitä ostaa.  

Sisäkukkasten käsittely on vielä kesken, mullan vaihtoa ja muuta hupaa.  Kissakin istuu ikkunan vieressä ja odottaa kevättä.  Kyllä se sieltä tulee, vääjäämättä.











Muistelua valokuvien avulla

Aloitin blogin kirjoittamisen blogspottiin 31.7.2012, siis yli kymmen vuotta sitten. Tosin kirjoitin jo ennen sitä muualle, siihen on mahtunut monenlaisia aiheita.  Samankaltaisia aiheita olen käsitellyt useammankin kerran.  Meneehän vuodetkin aina saman kaavan mukaan.  Keväällä suunnittelen ja istutan, kesällä hoidan ja ihastelen, syksyllä korjaan  satoa ja talvella koitan kirjoittaa milloin mistäkin.  Puutarhan hoito keskittyy kuitenkin muihin vuoden aikoihin,kuin talveen.  Muistoja tupsahti taas mieleeni, kun googlekuvilla on tapana koota monenlaisia kuvamuistoja yhteen.  Tässäkin on raunioita Suomesta, Kuusiston kirkon rauniot ja Roomasta muut.  


Matkoja on aina mukava muistella kuvien kautta, samoin puutarhaa.  Kaikkia kuvia ei voi laittaa blogiin.  Onhan ne sitten ihasteltavina tietokoneen uumenissa.  Moni muisto painuisi unholaan ilman valokuvia.  Vaikka ne kuinka kirjoittaisi muistiin, niin minun on vaikea muistaa tarkasti miltä joku näyttää tai mitä istutin silloin ja sillloin.  Otankin yleensä kaikista uusista kasveista kuvia tai mitä vain teen. Paljon kuvaavana kuvien nimeäminen unohtuu minulta usein.  Vuodet hujahtavat lujaa ohi, enkä muista koska tapahtui ja mitä.  Googlekuva pitää kyllä kuvat aikajärjestyksessä ja vähän aiheetkin, mutta oma järjestys olisi parempi.  Tämäkin kuva kissa Vilperistä oli painunut unholaan  Ensimmäiset kuukaudet menossa vuonna 2016.


Monet muistavat tuoksun kautta tapahtumia, toiset taas musiikin, minä olen vahvasti kuvien kautta muistaja.  Harvat lapsuudestani otetut kuvat ovat vieläkin rakkaita.   Selaan niitä silloin tällöin, sain ne itselleni, kun kukaan muu sisaruksista ei ollut niistä kiinnostunut.  Joku jossain facen ryhmässä ihmetteli mitä tekisi vanhoille valokuville, kun ei tunne niistä ketään.  En ole hävittänyt yhtään valokuvaa.  Ne ovat hienoa ajankuvaa, koska ei enää monikaan kerää albumeihin kuvia.  On paljon kiinnostuneita vanhoista valokuvista.  Jotkut museotkin ottavat niitä vastaan.

https://kysymuseolta.fi/valokuvataiteenmuseo/#!id=524

Tässä kuva minusta ja äidistäni 1960- luvun alussa.

 





Pienimuotoista konmaritusta

 Vuoden aikana kertyy kaapeihin ja laatikoihin yllättävän paljon tavaraa.  Koitan aina keksiä miten sitä tavarakuormaa saisin vähennettyä.  Ensimmäinen keino on, ettei osta niin paljon.  Usein tulee kuitenkin ostettua.  Ei aina uutta, kun kirppiksiä tulee kierrettyä paljon.  En jaksaisi käydä läpi hyllyjä kokonaan.  Sieltä täältä napsimalla on paljon mukavampaa.

Yksi hyvä tapa on poistaa joka päivä yksi tavara tai useampi.  Aloitin itse nyt lahjoittamala pari kukkasta ruukkuineen pois roskalavaryhmässä, ostin tilalle vai yhden.


Heti menivät, seuraavana päivänä tultiin hakemaan.  

On aina vaikea luopua tavaroista.  Jos aloittaa poistamisen jostain pienemmästä, mitä ei muista edes hankkineensa, on se asteen helpompaa.

Pussillinen on menossa Konttiin.  Pussissa on verhot, vaaka, pöytäliina ja pari vaatetta.  Poistaminen omasta käytöstä ei tarkoita välttämättä roskiin laittamista, vaikka sitäkin teen.  Ne voi joku toinen uusiokäyttää tai itsekin tuunata.


Ompelin juuri paneeliverhoista yhdistelemällä ja lyhentämällä verhokapan keittiiöön kevääksi.





Yhden tavaran poisto päivässä on 365 tavaraa vuodessa.  Niin paljon ei lukumäärässä pysty monikaan ostamaan.  Kierrätys on hyvä juttu, jolla ei pelasteta maailmaa, mutta tulee itselle hyvä mieli.



Parhaat kuvat ja tapahtumat 2022

 Elämääni ja vuoteeni 2022 mahtui tapahtumia paljon.  Yleisesti ottaen ihan kelvollinen vuosi.  Talvella koittaa keksiä  erilaisia harrastuksia, kun puutarha on lumen vallassa.  Kuvat ovat aina olleet minulle tärkeitä.   Koitin jakaa kuviani ja videoitani joka tuutissa.  Kuvia ja kertomuksia on netissä niin paljon, että monet hienotkin kuvat hukkuvat massaan.  Kuvien ja videoiden jakelu voi olla kuitenkin oman itsensä kannalta luovaa ja paljon iloa antavaa toimintaa.  Mökki on tietysti se puutarhaharrastukseni keskus, jota piti käydä tammikuussakin katsomassa, vaikka se on kylmillään talvisin.


Tämäkin kuva ilahduttaa minua.  Se on jo 2021 joulukuulta.  Silloin valaistiin Porin raatihuone.  

Pori on kotikaupunkina erityisessä asemassa mielessäni.  Haluan tietää Porista kuvien muodossa enemmänkin ja kerään Porista postikortteja vanhalta ajalta.  Laitoin niitä esille youtubeen.  Tietokoneella niistä saa videon tapaisia tekeleitä.  Talvella ehtii harrastaa montaa harrastusta.



Puutarha kutistuu talvella kovin pieneksi.  Sisäkukkaset antavat vähän vihreyttä.

Fiikus on kestävä kukka.  Otin siitä uuden taimen kasvamaan.  Fiikus kestää kuivuuden ja leikkaukset.  Siitä saa bonsaipuunkin jos on kärsivällisyyttä.  Minulla ei ole.




Auringonlaskuja ja leivontaa kunnes kevät koittaa.  Ensimmäisen kerran pääsin joutsenia niin lähelle kamerani kanssa, että sain suurennettua ne hyvin, aivan kuin olisin ollut ihan vieressä.  Niitä oli hieno seurata.

Paljon tuli myös leivottua.  Kakkuja, piirakoita, pullaa ja vähän leipiä myös.  Kun on eläkkeellä aikaa niin on keksittävä puuhaa, ettei aivan tylsisty.





Ensin keväällä istutuskukat ja siemenien istutus.

Lipstikka alkoi komeasti kasvaa.  Sain siitä aika paljon korjattua satoa.

Lipstikka on voimakas mauste, jota kannattaa istuttaa jokaiseen puutarhaan.


Terassihortensia on ihana vahva kukka, joka kukkii koko kesän.

Laitoin nyt ensimmäisen kerran sen talvehtimaan kellariin mökille.  Katsotaan keväällä miten se on selviytynyt.  Vanha maakellari on liian kostea, joten voi olla, ettei se selviydy.



Alppiruusu kukki hienosti ja paljon, syreeni vähemmän.

Lupiineita on vielä mökin pihassa.  Eivät ne siellä ketään häiritse, vaikka olisikin vieraslaji.  Niitä on monen värisiä.


Vaaleanpunainen ja violetti ovat päävärejä.  Iris kasvaa isona pehkona, jota pitäisi vähän harventaa.

Reissuilla tulee kuvattua kukkia.  Tässä kuvassa niitä on istutettu pieniin veneisiin.


Alkoihan pavutkin itää ja sainkin ihan mukavan sadon.  Monta pussillista pakastimeen.   Tomaattia istutin pari taimea.  Niistä tuli pari kiloa satoa.  Tosin jouduin ne kaikki kypsennyttämään sisällä.  Kaikki tuli silti syötyä.




Kasteluun piti käyttää aikaa ja askelia.  Oli kuiva alkukesä.  Tomaatit olivat janoisia.  Tietysti muutkin kasvit



Salaatti ja sipuli, perunat ja mangoldi antoivat myös satoa.   On antoisaa syödä oman maan antimia.  Eivät ne aina ihan valiotuotteita ole, kelpaavat syötäväksi.

Punainen päivänkakkara eli Robinsson red.



Pian se taas koittaa eli kevät.  Ensimmäinen siemenkatalogi on jo tullut.


Syksy oli myös hyvä sienisaaliin kannalta.  Kantarelleja tuli rutosti ja vähän suppilovahveroitakin.  Ruskakin oli vallan mainio






Jouluruokien jälkikäsittely

 Kuinka ollakkaan, jouluruokia tuli tehtyä liikaa.  Vaikka etukäteen vannotin itselleni etten tekisi näin.  Pikkuhiljaa ruokia tehdessä niitä kertyi pakastimeen ja jääkaappiin paljon.  Piti muka ajatella, ettei pöytä ole tyhjänä sukuvieraille.  Eihän kukaan syö paljon kaikkea vaan vähän joka kipasta.


Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi riisipuuro. Viktorian jäkiruokaa tein pari annsota, puuron joukkoon kermavaahtoa, sokeria vähän sekä vaniljasokeria. Puurosta tein myös räiskäleitä.  Lisäsin puuron joukkoon maitoa, pari kananmunaa, jauhoja ja hyppysellisen suolaa.  Ihan hyviä niistä tuli, syötiin hillon kanssa.   Tosin niitäkin tuli liian monta, hohhoijaa.

Sienikastiketta jäi n. 2 dl.  Tein siitä piirakan.  Valmista piirakkataikinaa kaupasta ja kastikkeen joukkoon laitoin vähän rosollia ja persiljaa, päälle juustoraastetta.

Lehtitaikinasta tein pasteijoita, joiden sisältö koostui kinkusta, aladopista ja sulatesinihomejuustosta.


Ei mitään haluaisi heittää menemään.  Kinkkua laitoin palasen pakastimeen myöhemmin käytettäväksi.  Jouluvieraiden kassiin päätyi pala Saaristolaisleipää ja juustoa.  Rosolliakin laitoin pakastimeen kokeilun vuoksi, ehkä sitä voisi laittaa kasviswokkiin tai soseutettuna kasviskeittoon.

Jouluruuat ovat hyviä, mutta ei niitä peräkkäisinä päivinä halua nauttia, kuin muutaman päivän.  Muistaisinkohan nämä jutut ensi vuonna.

Joulusyömistä

 Jouluna haluan valmistaa paljon itse.  Leivon ja kokkaan ympäri vuoden, mutta joulun aikaan kokeilen valmistaa aina jotain sellaista, mitä en tee muuten.  Reseptejä silmäilen lehdistä ja netistä. On mahtavaa löytää uusia reseptejä ja vanhojen muunnelmia.  Täman joulun alusaikana olen jo tehnyt Saaristolaisleipää ja reseptit on odottamassa Palsternakkalaatikon ja perunasalaatin tekoa varten.  Pullamammoja tein ihan huvin vuoksi.  Niistä tuli nin isoja, että ne on pakko syödä viipaleina.



Saaristolaisleipä on säilyvä leipä.  Osan laitoin pakastimeen ja maisteltavaksi yhden puolikkaan.  Viimeisen viipaleen söin siitä yli viikon valmistumisen jälkeen.  Se oli hyvän makuista vieläkin, eikä ollut edes jääkaapissa. En muista oliko resepti juuri täältä, mutta ainekset ovat samat.  Sain siitä kaksi leipää, kun vuokani olivat niin isot.

https://kotiliesi.fi/resepti/saaristolaisleipa-nauvosta/

https://yhteishyva.fi/reseptit/palsternakkalaatikko/3Py3Esoao5c4DQP8A5FgGU

Ruuat ovat jouluna aika kasvispainotteisia, paitsi tietenkin kinkku, joka on pakko paistaa.  Rosollia tehdään iso kulhollinen. Tietysti kalaakin on jonkun verran.  Tänä vuonna ostetaan savukalaa, silliä ja silakkaa.  Minä en pidä sillistä, silakka on minun kalani. Kinkku on hyvää lanttulaatikon tai imelletyn perunalaatikon kanssa.  Paljon ruokaa joka tapauksessa on.  Olen joka joulu koittanut vähentää jotain.  Aina tulee jotain utta tilalle.  Jouluruokaa syödään niin kauan kuin sitä riittää.  Joulun jälkeen näytetään näiltä koristeilta vatsan kohdalta.  Kunhan vaan syöminen ei jatku juhlakauden jälkeen samanlaisesti.



Olen luopunut piparkakkujen teosta, maksalaatikko ei pääse meidän joulupöytään, eikä porkkanalaatikkokaan tänä vuonna.  Ihan liikaa syömistä aina on, se on myönnettävä.  Joulusta pitää nauttia jollain lailla, kun en välitä joulumusiikista tai oikein mistään muustakaan kohinasta.  Syödessä saan keskittyä itseeni ja läheisiini, joita tulee ruokapöytään edes yhtenä päivänä tyhjentämään kaikkea haalittua ja valmistettua ruokaa.

Hyvää Joulua



Lunta tuli edes vähän

 Lunta on pikkuhiljaa sadellut näillekin seudulle.  Ei paljon, mutta nimeksi.  Vielä ei pääse hiihtämään, pelloilla ja muuallakin voi käydä ihailemassa lumen kauneutta. Piipahdimme mökillä muutama päivä sitten ja pysähdyimme Lankosken kahvilaan Köffiin.  Käväisimme rannassa, koskea ihailemassa.  Vielä ei ollut jäitä, eikä se jäädykään kokonaan koska on niin kova virta. 




Tänään kävin lähiluonnossa Tervaselän kalliolla.  Se on kovin vaikeakulkuinen ja sen takia siinä kauriit, rusakot ynnä muut eläimet viihtyvät.  Saavat olla rauhassa ihmisiltä.  Ei niitä nyt tietenkään näkynyt.  Poluilla näkyi paljon jälkiä. Kapusin tasapainoillen ylös liukasta kalliota, enkä kaatunut kuin kerran ylös menessä.  Tapani mukaan otin katajaan lujan otteen ja sain pidettyä itseni ylämäessä.  Olin pukenut päälleni liukkaat housut ja olisin mennyt pyllymäkeä pidemmällekin.

Polut ovat kapeita ja puut ovat kasvattaneet oksansa polkujen poikki.  Sitä ei kukaan hoida.  Onko se vain jätetty luonnontilaan.



Kallio on aika jyrkkä eikä se sovi huonojalkaisille.  Kaunista siellä on lumen peittämillä poluilla.

Sinne eivät ole osuneet laskettelijat tai pulkkailijat.  Johtuen osittain jyrkistä kallioista.  Tien toisella puolella on Ruosniemen laskettelumäki, jossa on turvallisemmat mäet.


Lunta vähän vieläkin sateli ja osa kuvista on hämärämpiä.  Mukava oli tallustella pakkaslumessa.  Pelloillakaan ei ollut liikaa lunta.  Raikas ilma ja pakkanen, mikä sen mukavampaa.


Puiden monimuotoisuutta on mielenkiintoista katsella.  Puu voi kasvaa toista ihan vieressä tai muodosta mutkan ja jatkaa kasvamista.  Kun puut jätetään selviytymään niin jotkut selviytyvät, toiset eivät.  Onkohan tämä sitä monimuotoisuutta.  

On ihan hyvä, että on kaikenlaisia metsiä.  Isoja metsiä kaupalliseen käyttöön ja pieniä alueita puiden ja eläimien käyttöön..






Heinätkin jaksavat kantaa päällään pienen määrän pakkaslunta.

Olen oikein virkistynyt lenkin jälkeen.




Kevät kutkuttaa

  Kevät alkaa kutkuttaa takaraivossa.  Suunnittelua, arviointia ja vähän ostettunakin.  Sitähän tämä harrastelijan touhu on talvella.  Kohta...