tiistai 1. joulukuuta 2020

Joulukuun mietteitä

 Vietän joulukuuta ristiriitaisissa tunnelmissa.  Sää ei ole oikein kutsuva, korona uhkaa levitä tännekin.  Onneksi harrastukset eivät ole paljon kärsineet tapahtumista.  Pääsin vielä eilen jumpalle, parikymmentä sitkeää oli saapunut paikalle. Ulkojumppaakin aikovat vielä  järjestää. Vielä ei ole suljettu yleisiä tiloja, joten ehkä tästä selvitään jouluun ilman suurempia menetyksiä.  

Välillä tuntuu, että tässä mennään hysterian puolelle.  Siihen nähden, että ihmisiä sairastuu ja kuolee vuosittain aika moinen määrä muihinkin sairauksiin.   Ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain 53000.  Kuka mihinkin sairauteen, joten koronaan suoraan kuolleiden määrä on aika pieni, joskin valitettava.  Luulen, että tässä on kyseessä yhteiskunnan kannalta enemmänkin siitä, miten hoidetaan yllättävä määrä sairastuneita.  Kaikki muutkin sairaudet, mitkä vaativat sairaalahoitoa, pitää hoitaa.  Ymmärrän sen kannalta toimenpiteet ja koitan itse toimia vastuullisesti.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006690805.html

En ole vielä kovinkaan paljon miettinyt joulun viettoa.  Tuntuu jotenkin apealta kaiken tämän keskellä.  Aion tänä vuonna tilata pitopalveluravintolasta laatikoita ja vähän muutakin.  Olemme käyneet jonkun kerran vuodessa Ulvilassa Kokkikaksikon ruokapaikassa ja olemme tykästyneet ravintolan ruokiin.  Ne ovat maukkaita.  

Joulussa on mielestäni tärkeintä hyvä mieli ja hyvä ruoka.  Siihen pyrin.  En kaipaa loistokkuutta ja kilpavarustelua koristelussa.  Jotain jouluista tietenkin aion laittaa esille.  Jokainen saa viettää joulua miten haluaa.  Toinen kuuntelee joululauluja lokakuusta lähtien, toinen ei niistä piittaa.  Onneksi pystyn sulkemaan kuulemiseni ei halutuilta ääniltä.  Lunta kaipaan valaisemaan synkkää maisemaa.  Tämäkin kuva piti kaivaa arkistosta.  Ei ole talvet niin kuin ennen.


Joulu on vain kerran vuodessa, onneksi.

maanantai 23. marraskuuta 2020

Voi tätä tavaran paljoutta

 Tavaraa on ylimääräistä melkein jokaisella Suomessa.  Ei tarvitse kuin klikata facebookin kierrätys ryhmiä tai tori.fi sivuja, niin niissä on tavaraa joka lähtöön.  Ihan ilmaiseksi annetaan paljon hyviä huonekaluja, vaatteita ja astioita.  Välillä ei kelpaa enää ilmaiseksikaan haettavaksi pienempiarvoinen tavara vaan kysellään ihan uusien perään.  Tuskastuin jo yhden kerran, kun ei kelvannut, mitä olin roskalavaryhmään laittanut.  Sitten ajattelin, enhän minäkään niitä tarvitse ja vein Konttiin, ehkä ne siellä jollekin kelpaa.

Kun halvalla saa, tulee ostettua kaikkea enemmän mitä oikeasti tarvitsee.   Juuri pari päivää sitten mainitsin itselläni olevan vaatteita koko lopuksi elämäksi.  Kaupassa käydessä ostin yhden puseron ja postimyynnistä toisen.  Niin ne hyvät ajatukset katoavat jonnekin.


Vanhat kankaat, johdot, hyvät huonekalut,dvd ja ihan uudet tai melko uudet vaatteet kelpaavat ilmaiseksi.  

Kirjat, astiat ja moni muu tavara ei oikein kelpaa edes ilmaiseksi saati maksulla.

Keräilijät ovat asia erikseen.  He voivat maksaa joistakin tavaroista, jotka eivät luulisi kelpaavan kenellekään.


Suuret vuokrattavat varastot alkavat olla tätä päivää Suomessakin.  Niistä on tehty televisio-ohjelmia usassa.  Taitaa tulla pian varastohuutokaupat tännekin.  En tiedä, mitä ihmiset niihin varastoivat.  Osalla on varmaan veneen tai auton talvisäilytystä.  Pienillä yrityksillä voi myös olla varastoituna jotain.

Tunnustan kyllä olevani hamsterien sukua.  Osaan silti myös luopua tavaroista jos en niitä tarvitse, eikä niistä voi kehitellä jotain muuta.  Kierrätysvinkkejä on saatavilla monesta paikasta, siihen tarvitaan vain hiukan taitoja ja luovuutta.Minä voin tehdä vain joitain yksinkertaisia käsitöitä, koska olen liian hätäinen ja aika tumpula käsistäni.

Ehkä tämän linkin takaa löydän jotain mitä voisin hyödyntää.

https://www.haaraamo.fi/p/kierratysvinkkeja.html

Ajatus kierrätyksestä ja vanhojen tavaroiden uudelleen käytöstä on hieno ja ekologinen.  Vanhat puiset huonekalut ovat tehty kestämään.  Niitä voi käsitellä uudestaan monta kertaa eivätkä ne ole moksiskaan.  Tämän päivän lastulevykaapit hajoavat melkein jo matkalla kaupasta kotiin.

Minulla on pieni koivuinen kirjakaappi 1950-luvulta ja peilipiironki n. 1940-luvulta ja ne ovat mielestäni meidän kauneimmat huonekalut.

Tavaraa tuotetaan vain liikaa.  Kiinasta syötetään Eurooppaan silkkaa roskaa.  Hinta tietysti ratkaisee.  Kaikilla ei ole mahdollisuus ostaa kallista kotimaista.











 

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Mökkeily tauolle joksikin aikaa

 Mökki on hetkeksi pistetty talviteloille, ei kokonaan, mutta vähän aikaa kerätään voimia kotona ja valmistaudutaan uuteen vuoteen.  Se on aina vähän haikea hetki, toisaalta helpottava, kun ei tarvitse pakata ja purkaa mökkivehkeitä.  Suurin hankaluus on ollut kissan siirto paikasta toiseen, se kun ei tykkää autoilusta.  Ne monet kerrat, kun ollaan pysähdytty siivoamaan kuljetuslaatikkoa matkan varrella.  Niitä ei kaipaa yhtään.

Tuulimylly saa jäädä yksinään pyörimään tuulen mukaan.  Venekin tuotiin pois rannasta.  Se muuten kulki näppärästi peräkärryssä parin kilometrin matkan ja nostettiin kumolleen pihaan.



Nyt sairasteluaikana ihmiset ovat ostelleet mökkejä päästäkseen jonnekin kotoa.  Minä olen kissan kaltainen, en niin kaipaa mökkeilyä.  Tosin maalla on ihan mukavaa jos on kaikki mukavuudet.  Haaveena olisi omakotitalo järven rannalla.  

Haaveet on haaveita, eivätkä toteudu ehkä koskaan.  Näillä mennään mitä on saatu.  Voi olla, että keväällä aikaisin alkaa taas mökkielämä kiehtoa ja on pakko kantaa kamat autoon ja körötellä lämmittämään ja siivoamaan mökki oleskeltavaan kuntoon.  Käydessämme vielä mökillä parin viikon tauon jälkeen.  Hiiret olivat jo koittaneet pesiytyä petivaatteisiin viime kerran jälkeen.  Niitä on pyydystetty aika monta kymmentä vuosittain.  Ei kaikkia sisältä vaan ulkorakennuksista.


Kaunis eläin hiiri on, mutta väärässä paikassa jos on sisällä. Loukuilla niitä on pyydystetty.  Eikä niille tarvitse juustoa antaa, porkkanan pala kelpaa yhtä hyvin.  Onneksi sisälle ei ehdi kovin montaa yksilöä.  Kaikki mahdolliset reitit on koitettu tukkia. Myrkkyä ei voi laittaa, koska kissa kulkee samoissa paikoissa.

Hiiret ovat söpöjä, mutta haitallisia.  Ne ulostavat joka paikkaan, purevat vaatetavaran riekaleiksi ja katkovat sähköjohtoja.  Silloin on jo vaarallistakin jos tulee tulipalo hiirien takia.




keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Pasteijoita kahta lajia

 Joulutorttutaikinasta voi väsätä muutakin, kuin makeita leivonnaisia.  Kokeilin sienikinkku-ja kasviskinkkupasteijoita.  Hyviä niistä tuli.  Ostin kaksi pakettia valmiiksi kaulittua taikinaa.  Sisukset paistelin oman makuni mukaan.

Kasviskinkku pasteijoihin laitoin:

2 porkkanaa pieninä palasina, puolikkaan sipulia, yhden tomaatin kuorittuna, palasen paprikaa ja n.100 g kinkkusuikaleita.  Paistoin ne öljyssä ja maustoin suolalla ja mustapippurilla.  Jäähdytin vähän ja sekoitin joukkoon puoli rasiaa aurinkokuivattu-sulatejuustoa.  Ainekset  riittivät juuri ja juuri 10 pasteijaan.  Kanamunavoitelu ja paisto 200 asteessa n.15 min.


Sienikinkkupasteijoihin tuli tehtyä vähän liikaakin täytettä.  Niihin laitoin:

Suppilovahveroita n. litra.  Niistä paistoin ensin nesteen pois.  Sienet menevät aika paljon kokoon.  Lisäsin öljyä, toisen puolen sipulista, vähän paprikaa paloina, n. 100g kinkkusuikaleita ja paistoin kypsiksi ja maustoin suolalla ja pippurilla.  Jäähdytin tätäkin seosta vähän ja lisäsin samaa sulatejuustoa, kuin kasvispasteijoihin.  Pasteijataikinan olin jo jättänyt sulamaan täytteiden teon ajaksi.  Runsas sisus tuli käytettyä.  Näitä tuli 14 kpl ja vielä sain pari lusikallista syödäkin.

Näin tuli lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.  


Sieniä löytyi vielä marraskuisesta metsästä.  En ole aiemmin oikein suppilovahveroita löytänyt, kanttarelleja paljonkin.  Nyt löysin ainakin yhden paikan mistä niitä löytää seuraavanakin vuonna. 

tiistai 10. marraskuuta 2020

Toiveista totta tai ainakin mukavaa elämää

 Ei aina tarvitse olla mukavaa, mutta tavoiteltava tapa elää.  Omista hetkistä voi koota animaation,valokuvakirjan tai muistella vain muuten kivoja juttuja.  Aina löytyy jotain ilonaiheita kurjastakin elämästä.  Pieniä hetkiä arjen puristuksessa.



Toiveistakin voi tehdä aarrekartan, johon liimailee lehdistä asioita tai konkreettisia tavaroita, joita haluaisi.  Olen joskus tehnyt sellaisen ja muistelen, että vain yksi toive jäi toteutumatta.  Siihen olisikin tarvinnut olla paljon rahaa.  Eikä rahalla saa onnea, tosin mukavaa ylimääräinen rahakin olisi.





Löysin nettiä selatessa uuden sanan minulle: intentio, joka on suomeksi tarkoitus.  Mahtaneeko tarkoittaa elämän tarkoitusta? Elämän tarkoitusta on moni elämässään miettinyt ja hakenut.  Joku löytää sen noin vain, joku toinen ei löydä sitä mielestään koskaan.  Pitääkö elämällä olla joku totinen tarkoitus?  



Elää voi miettimättä lainkaan mikä on minun osani tässä suuressa hullunmyllyssä, jota myös maapalloksi kutsutaan.  Olemassa oloani ei läheisiä lukuunottamatta muista kukaan, muuta kuin ennen vaaleja.

Minun ja muiden tavallisten ihmisten osaksi jää siis ajattelussa oman onnen ja onnenhetkien eteen tehtävä työ.  Se ei ole keneltäkään pois jos haluaa oman osansa onnesta.



maanantai 2. marraskuuta 2020

Marraskuu, ikävä aika vai ei

Mietiskelen tässä marraskuisena sadepäivänä itseni ilahduttamiseen mahdollisuuksia.  Niitä on moni muukin miettinyt.  Lukeminen ja kirjoittaminen antaa uusia ajatuksia.  Nettisivujen selailu pistää melkein pään pyörälle, mitä kaikkea maailmassa on menossa.  Yrittäessäni miettiä, mitä kaikkea voi tehdä ilman suurta rahaa, tapoja löytyy yllättävän paljon.

Aamulehti kyseli muutama vuosi sitten julkisuuden henkilöiltä mitä he tekisivät marraskuussa.  Löytyi 30 tapaa ilahduttaa itseään.  Monella oli neuvona rento suhtautuminen elämään ja kääriytyminen lämpimään.

https://www.aamulehti.fi/a/24058444 


Joskus, kun sade vihmoo ikkunaan välillä räntää ja lopun aikaa vettä, on vaikeaa olla positiivisella mielellä.  Silloin on riistäydyttävä apeuden alhosta kohti valoisampaa reittiä.  Koitan itse järjestää joka päivä jotain puuhattavaa kotona, kun en nyt enää ole töissä.  Aloitan sen jo ennen kuin nousen sängystä.  Mietin yksi tai kaksi tehtävää, mitkä minun täytyy suorittaa.  Ne voivat olla ihan kotitöitä tai vaihtoehtoisesti liikuntaa ulkona tai sisällä.  Ne eivät saa olla pelkästään löhöilyä ja television tuijotusta.

  • Leipominen on usein tapahtuva puuha, johon tartun.  Nyt sitä täytyy vähän rajoittaa, kun pakastin on täynnä marjasatoa.
  • Pyykinpesua pitää harjoittaa usein liikuntaharrastuksestani johtuen
  • Kirjoittaminen on melkein jokapäiväinen juttu
  • Lukeminen kuuluu joka päivään
  • Miehen  ja kissan kanssa seurustelu kuuluu asiaan
  • Vähintään kolme liikuntakertaa viikossa
  • Sukututkimus on mielenkiintoista
  • Uuden oppiminen, tällä hetkellä italian kieli
Aiheita ja tekemistä riittää viikosta toiseen.  Lopun aikaa annan luvan itselleni rentoutua ja mietiskellä, jotka nekin ovat tekemistä. 


Marraskuussa on hyvää aikaa syventyä suunnittelemaan elämää tai tulevaa vuotta.  Ei ole oikeastaan ikävää kuukautta, on vain aika nyt ja tuleva aika.  Joulukin on jo tuossa tuokiossa.  Sen jälkeen voi jo odottaa kevättä.




keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Syksystäkin löytää iloa

 Koitan löytää kauneutta sateisessa syksyssä.  Aurinkoiset päivät harvenevat ja värit vaalenevat tai tummuvat, mutta pihasta ja luonnosta löytää kauneutta ja värejä ympäri vuoden.  Kaikella on tarkoituksensa, pimeällä syksylläkin.  


Tämäkin sieni, jota en tunnista, sai minut iloiseksi kävelylenkillä.  Kaiken mustan keskellä se aurinkoisena loisti ojan pientareella.  Yhdellä kävelylenkillä näin kauniin värisiä ovia vanhassa rakennuksessa.


Metsäteiden varsilla näkyi jos jonkinlaista tupsua tien vieressä.  Luntakin oli jo vähän tullut ja kannon päälle oli jäänyt pieni kerros, kuin pöytäliina.




Sade oli jäänyt pisaroiksi heiniin ja tossut kastuivat läpi saakka.  Ei haitannut mitään.



Pakkasaamu mökin pihassa kannattaa kokea.  Viimeiset kukkaset ja yhtenä aamuna paistoi sentään aurinko.  Nyt taisi tämä kerta olla vähään aikaan viimeinen mökkireissu.  Tietysti jos säät paranevat voidaan muuttaa suunnitelmia.  Jatkuva sadekeli ei ole mitään mukavaa.  Ulos ei viitsi mennä, ihan sama onko mökillä vai kotona.  Mökillä ei ole edes mukavuuksia.








sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Ruokakokeiluja, K-ruokalehti ja Yhteishyvän ruokaliite

 Syksyllä juurekset ja muut kasvikset ovat edullisia, puhumattakaan metsän sieniherkuista, jotka ovat suorastaan ilmaisia.  Tekee mieli kokeilla erilaisia mausteita, uusia makuja ja uusia ruokia.  Kauppojen jakamat reseptivihkoset antavat siihen mahdollisuuden.  

Pirkan K-ruokalehden ja Yhteishyvän ruokaliite saivat minutkin kokeilemaan reseptejä.  Punajuuri-vuohenjuustokeitto oli makoisaa.


Eikä mitenkään vaikeaa tehdä.  Söin sitä keitetyn kananmunan ja raejuuston kanssa pinaattikeiton tapaan.

En yleensä pidä makeahkosta ruuasta, mutta tähän hunajan makeus sopi.  Ei sitä niin paljon tarvitse laittaa, mitä reseptissä lukee.





Sienipiirakkakin onnistui.  Laitoin kantarelleja herkkusienien sijaan ja unohdin ostaa rahkaa, joten korvasin rahkan maustamattomalla jugurtilla.  Piirakka oli sen verran iso, että siitä riittää syömistä muuksikin kerraksi, pakastin loput.



Annokseksi riittää aika pieni pala, siinä on aika paljon kaloreita ja energiaa.  Ihan ruuaksi se käy, kun siinä on riisiäkin lisäksi.

Taikina oli aika pehmeätä, jäähdytys välillä on ehdoton, muuten ei saa kaulittua.






Pekoni-palsternakkavuoka syötiin sunnuntairuokana, lisäksi uunilohi pekonilla kuorrutettuna.  Ensinnäkin timjami tuoreena oli uusi kokeilu.  Se ei ole niin vahva maku, että se maistuisi liikaa.  Pekonin käyttö kalan kanssa oli myös uutta.

Palsternakka teki vuuasta kenties liian makeaa, mutta onneksi kalaan ropsahti vähän enemmän suolaa, joka tasapainotti makua.  Kaikkea ei jaksettu yhtenä päivänä syödä, jäi seuraavaksi päiväksi ainakin perunavuokaa.  Lohi kyllä menee voileivän päällä.




maanantai 5. lokakuuta 2020

Kokemäenjoki, maisemani

 Kotipaikkakunnalla kaikilla on joku paikka tai osatekijä, mihin palaa aina uudestaan.  Minulla se on Kokemäenjoki.  Porissa ei voi asua tai olla jos ei näe jokea, sen yli mennään monesta paikkaa tai sen rannalla asutaan.  Minä en ole asunut ihan rannalla koskaan, mutta näen sen joka päivä, kun lähden jonnekin.  Ei ikään ihme, että laitoin runokirjaanikin Kaipaus ensimmäiseksi runon joesta.

Joki on virrannut

ohi elämäni

loputtomana

ohi hiljenevien tehtaiden

ohi Kirjurinluodon

virran kulkua

ei voi kääntää

vai voiko.



Olen kuvannut sitä silloin tällöin.  Aina joki on ollut minulle tärkeä.  Olen oppinut uimaan joessa, joten se tuo mieleeni lapsuuden.  Isälläni oli paatti, jonka kyydissä sain ihailla jokea myös sieltä käsin.

Aikuiselämässä olen ylittänyt siltoja monen monta kertaa, töihin mennessä ja kotiin tullessa.  Virtaava vesi tuo mieleen jatkuvuuden.  Ilman virtaavaa vettä, olemme hukassa.



Jossain vaiheessa joki oli niin saastunut, että uimista kehotettiin välttämään.  Onneksi päättäjät tulivat järkiinsä ja aloittivat vaatimaan puhdistavia toimenpiteitä.  Nykyisin joessa voi kalastaa ja uida ja sitä käytetään paljon huviveneilyyn.  Enemmänkin mahtuisi.  Länsitien yli tehtiin aikoinaan niin matala silta, ettei siitä kovin korkeat veneet mahdu tulemaan mereltä.  


Kokemäenjoki on helmiketju Porin ja Satakunnan maisemassa.  Se on elämän ja kaupungin suoni.  Jos siitä ei huolehdita, niin saastuu ja kuivuu ihmistenkin elämä.

  

Joki uomassaan

ihminen elämässään

samaa rataa

kohti sulautumispistettään

joki mereksi

ihminen maaksi.






tiistai 29. syyskuuta 2020

Kesän työt päätökseen

 Syksyllä moni asia saadaan päätökseen kesän jälkeen.  Kesäksi suunnitellut projektit on hyväkin saada valmiiksi, etteivät ne jää kaikertamaan mieltä talven ajaksi.  Puutarha ei ole koskaan valmis, siinä jää aina jotain tekemättä ja seuraavaan kesään.  Välillä sitä vain tallailee ympäristössä näin ruska-aikaan ja ihailee värejä.  Nekin ovat tärkeitä tekoja.  Siinä tulee tankattua mielihyvää ja iloa talveksi.  Säilöö tavallaan tunteita huonojen päivien varalta.



Oli meillä muutakin valmisteltavaa.  Julmetun pitkäksi kasvaneinen karhunvatukoiden varsien suojaaminen.  Montaa vartta ei kasvanut, mutta nekin oli suojattava.


Uusi kerä verkkoa oli hyvä kiertää seipäiden ympärille.  Koitettiin laittaa se niin, että verkko olisi hyvä keväällä kiertää auki ja verkko jäisi ehjäksi.  Useimmiten verkko menee ryppyyn ja sitä on varastojen nurkissa epämääräisiä kasoja, joita on hankala levittää seuraavaan kohteeseen.

Uuden kaivonvintan pystyttäminen ei ollut lopulta kovin pitkäaikainen homma.  Tosin valmisteluihin kului aikaa.  Ensin metsästä oli haettava sopiva puu, jota oli tarkkailtu kauan.  Sitä kuorittiin ja kuivattiin.  Katkaistiin sopivan mittaiseksi ja suojattiin.  

Vihdoin koitti syys. Edellinen vintta kaadettiin ja kuoppa kaivettiin.  Naapuri kutsuttiin traktorilla nostamaan puu pystyyn.  Minä olin lähinnä vain tikkaiden painona ja muissa avustavissa tehtävissä.  Kuviakin otin.  Isäntä teki kaikki muut hommat.

Työ oli raskaan näköistäkin, minä en olisi pystynyt moiseen.  Mukava on katsella, kun tehdään töitä ja nauttia lopputuloksesta.  Nyt nousee taas kaivovesi kevyesti ylös.  Me emme halua olla sähköpumpun varassa, jota meillä ei ole koskaan ollutkaan.  Hyvää liikuntaa veden kantaminen onkin.  Juomiseen ja ruuanlaittoon vettä kuluu loppujen lopuksi aika vähän.  Saunaan ja tiskin pesuun sitä kuluu enemmän.






Kaikki istuttamiset on tehty ja pieni sato korjattu.  Nyt ei ole tänä syksynä muuta kuin haravoiminen ja mökin laittaminen talvikuntoon.  Kyllä siellä vieläkin käydään, välillä harvemmin, välillä useammin, se riippuu säistä ja mielialasta.