Arkipäivän kuvausta

 Somekaverit antavat välillä aiheita siitä, mitä voisi laittaa päivityksiin.  Lähdin mukaan pyytämättä.  Laitoin joka päivä 10 päivän ajan yhden kuvan ilman selityksiä.  Oli ihan mukava juttu nähdä itsekin, minkä aiheen laittaisin kuvaan.  Samoja juttuja ne olivat, mitkä pyörivät mielessä koko ajan.  Koti, ruoka, liikunta, lemmikki ja muut harrastukset.

Liikunta ja lemmikki näemmä olivat ensimmäisenä mielessä.  Paljon tulee kuljettua samoja reittejä, eikä niitä sen paremmin ajattele.  Tossua toisen eteen vain.

Kissakin on aina ajatuksissa, koska se ei jätä tulematta viereen seisomaan ja pyytämään ruokaa, kun vain lähestyn keittiötä.  Sen takia siitä on tullut 7 kiloinen paksukainen.  Ei millään voi kieltäytyä antamasta herkkuja, kun maukaisu kuuluu ja silmät ovat kohotettuna vuoroin minuun ja vuoroin ruokakaappiin.  Se totta totisesti tietää missä ruokaa säilytetään.

 

Kukkia pitää kastella viikottain.  Niiden nuutumista ei aina huomaa.  Onneksi monet kukkani ovat altakasteluruukuissa ja kestävät pitkään.  Kukkia ei pidäkään kastella kovin usein näin talvella.  Tosin ilma on kuivaa pakkasella.  Siinä on tasapainottelemista.  Lannoitettakaan ei kannata paljon antaa talvella.

Kirjoitusharrastus on aina voimissaan.  Jos ei ole sormet näppäimillä niin on ainakin ajatus siitä, mistä seuraavaksi kirjoittaisi.

Pieni reissu tehtiin uudella Glorialla.  Peiton tähti oli hienosti kattovalaisimella kuvastettu peittoon.  Hiljaista oli laivalla.  Oli joku muutos arkipäivään. 

Kotiin tultuani siellä odotti kirjat, jotka painatin Bod kustantamossa.  Aiemmin tein siitä vain ilmaisen E-kirjan.  Halusin sen myös paperipainoksena.  Olen sen verran vanhanaikainen.

Ruokaakin on saatava joka päivä.  Saimme mahtavaa kuhaa ostettua tutulta.  Kuha ei kaivannut muuta kaveriksi, kuin vähän salaattia.

Kotimainen kala on aika kallista kaupasta ostettuna.  Kyllä sitä silti raaskii edes kerran viikossa ostaa,  Pidän kotimaisista kaloista, mutta norjalaista lohta tulee syötyä aika paljon.

Lenkilläkin piti taas käydä.  Aurinko ilmestyi valaisemaan marraskuun päivää.  Hieno pakkaspäivä on aian omiaan ulkoiluun.

Kissa on mukana television katselussakin.  Hiihto on hieno laji, jota seuraan, kun sitä vaan televisiosta tulee.

Lunta satoi parin sentin verran valaisemaan.  Lumi onkin pysynyt maassa yllättävän kauan.  Hienoa.  Ikkunasta katsoen lumisade näyttää mukavalta.  

Täytyy joskus ottaa uusiksi.  Voi tarkastaa onko aiheet vaihtuneet.

Maltillinen joulu

 Ensimmäinen jouluun viittaava koriste on nostettu esille.  Laitoin vanhat palkintopokaalit kynttilänjaloiksi.  En ole varma miten ne kestävät kuumuutta ja aika heppoisia ne ovat.  Ainakaan niitä ei voi jättää vahtimatta.  Hiekkaa laitoin sisälle ja tarrat pohjiin.  Parin viikon päästä on pikkujoulu ja silloin aion kokeilla mitä tapahtuu.  En ole jouluhurjastelija ja joulu aloitetaan mielestäni varsinkin kaupoissa liian aikaisin, mutta jollain lailla haluan joulun näkyvän kotonani.

Kausivaloja laitetaan vähän ja muutama joulukoriste, jotka ovat vuosikymmenet olleet samoja.  Ei jouluun tarvita muuta, kuin hyvä ruoka ja parempi mieli, kuten mainoksessakin sanotaan.  Joulun ei tarvitse olla räyhäkästä varustelua.

Marraskuun kaktus alkoi kukintansa.  Se tosin on kukkinut muinakin aikoina, joten siitäkään ei voi olla varma mikä aika on kyseessä.  Tänä vuonna en taida ostaa amaryllistä.  Joku muu pieni kukkiva kukka voisi tulla kysymykseen, ehkä tulilatva.  Jouluna voi käyttää harkintaa siitä, mikä on tärkeää itselle.  Ketään muuta ei tarvitse miellyttää.  

Lahjojen osto on myös asia, jota olen miettinyt.  Mitä järkeä on viedä tutuille samat asiat kuin saa itse.  Pienet lahjat perillisille on ihan ok.

Lunta aina odotetaan jouluksi.  Lumen tulo Satakuntaan on ollut jo monta vuotta vähäistä.  Tähän mennessä ei ole ensilumikaan vielä satanut.  

Pihlaja ei marjoja tehnyt näillä nurkilla.  Tietääkö se sitä että lunta tulee paljon vai toisinpäin.  Vanhat uskomukset eivät enää pidä paikkaansa.  Ajanlasku on vielä mallillaan ja joulu tulee, kun on sen aika.

Luin Vuoden merkkipäivät (Toimittanut Jouni Kallioniemi) kirjasta, että "joulukuuta on vanhaan aikaan nimitetty talvikuuksi.  Joulukuun nimi on vakiintunut vasta, kun joulua on alettu viettää yhtenä tärkeimmistä juhlista."

Joulusta on tullut kaupallinen, jonka tarkoitus on myydä ihmisille paljon tavaroita, joita he eivät tarvitse.  Olen itsekin siihen ajoittain sortunut.

Syysluonto voi olla kauniskin

 Syksy, metsä ja luonto yleensä voi näyttää sateisena ja sumuisena päivänä ankealta ja vastaan työntävältä.  Jos sen antaa vaikuttaa sillä tavalla.  Minä koitan kulkiessani kuvitella metsän salaperäiseksi alueeksi, mikä kätkee sisälleen paljon elämää vaikka sitä ei näy.  Onhan siellä kaikki Suomeen jäävät linnut ja muitakin eläimiä.  Hirviäkin siellä on ilmeisesti paljon, koska yksikin metsästysseura ampui viikossa puolet kaatoluvistaan.  Ne ovat syvällä metsissä.  Täältä löytyivät aiemmin suppilovahverot.  Nyt niitä en havitellut, ihmettelin vain luontoa.

Kuusimetsät ovat minusta kaikkein kiehtovampia.  Ne ovat sammaleisia, joissa sienet viihtyvät.  Kuivia mäntykankaita riittää täälläkin.  Niissä kasvavat marjat paremmin.  Joku oli laahannut ylimääräisen puutarhatuolin metsään.  Siinä voi kenties hetken istahtaa puuhien lomassa.

Autiotalon ikkunassa vielä pitsiverhot kätkevät sisänäkymän.  Muovikukkaset ovat kestäviä.  On jotenkin hellyttävää, että haluaa säilyttää oman kotitalonsa hengissä.  Vaikka se vähitellen vajoaa ja hajoaa. Maaseudulla eivät tontit ole niin haluttuja, että ne voisi tuosta vain myydä muille.

Kotipihassa voi sitten seurata talitinttien elämää.  Ne käyvät ahkerasti pötköllä syömässä.  Vähän sitä verottavat isommat linnut, tikka ja harakat.  Lintulautaa ei enää laiteta, se houkuttelee muitakin syöjiä, hiiriä ja rottia, varsinkin kaupunkipihoissa.  Ei tämä syysaika niin kamalaa ole, kun sen vain ottaa vastaan oikealla asenteella.