maanantai 13. syyskuuta 2021

Syystunnelmia 2

 Pitää vielä laittaa mökkipihankin syysvärejä.  Kauniita värikkäitä pensaita on ilo katsella.  Kohta ne leikataan kumoon ja keväällä ne taas yltyvät kasvuun.  Pihlajamarjoilla on kiva täyttää kesäkukista tyhjentyneet ruukut.  Väriä lisää.




Kesällä vihreyttä, syksyllä keltaisuutta.  Muodonmuutos antaa silmille kauneutta.  Omalta kohdaltakin vastaavanlainen olisi hyväksi.  



Tätä ei leikata tyngäksi. 



Pihlajamarjoilla voi täyttää amppelit, kun marjat putoilevat amppeleihin voi laittaa hakoja.



Värillisten pensaiden jono punaisten rakennusten vierellä on mielestäni todella kaunis.


Horsmatkin punastuvat peltojen ojissa.  Mahtaako horsma olla alkuperäinen suomalainen vai onko sekin tullut jostain muualta.




maanantai 6. syyskuuta 2021

Syksyn tunnelmia

 Kävelylenkeilläni bongaan jo syksyn värejä.  Koivut eivät vielä ole kellastuneet, mutta muita puita löytyy jo monenlaisissa väreissä.  Puhelin on pakko kaivaa taskusta ja näppäiltävä kuva jos toinenkin.  Syksy saa minut aina yhtä iloiseksi.  Silloin, tällöin runonikin käsittelee syksyä. Yksi runoistani kirjastani Kaipaus:

Tuuli kuhisee ja kuiskii

syksy tulee, syksy tulee

kesä on syksyä saattamassa

juna jo puksuttaa asemalle

ilma on täynnä syksyn ääniä

sateen ropinaa

putoavien lehtien kahinaa

kosteassa säässä värjöttävien 

variksien

yksinäistä huutelua



Pihlajissa oksat kannattelevat mahtavaa satoa lintujen syötäväksi.  Perinnetietoa on pihlajien runsaasta sadosta voi pitää valheena tai sitten ei:  Pihlaja ei kahta taakkaa kanna.  Tuntuisi hyvältä näin lumikolan varresta katsottuna.  Nykyisin ei meteorologitkaan aina tiedä minkälaista säätä on tulossa.

Vielä eivät kesäkukatkaan ole lannistuneet vaan jatkavat kukintaa.  Samettikukat hehkuvat nekin syksyn väreissä.  Taidan ensi keväällä laittaa joka kukkapenkkiin perennojen keskelle samettikukan siemeniä.  Ne ilahduttavat kauan.