Puutarhapolun varrelta

  Keräilijät säilyttävät historiaa omalta osaltaan, muuten monta tavaraa heitettäisiin roskana pois tai poltettaisiin.  Keräilyn kohteena voi olla melkein mikä vaan.  Lentokoneista postimerkkeihin, rahatilanteen mukaan. Usein tavalliset keräiltävät tuotteet mahtuvat hyllyihin tai kaappeihin, joista ne on helppo kaivaa esiin.  On silti keräilyn pohjalta perustettu pienmuseoitakin.  Tällä viikolla on puoliseitsemän ohjelmassa esitelty kaikenlaisia museoita, jotka varmaan ovat lähteneet yhdestä esineestä.  Oikeastaan museoviikkoa vietetään toukokuussa, mutta voi sitä viettää koska vaan. Kirpputoreilta voi löytää jotain keräilytavaroita jos joku luopuu keräilystä ja pistää kamat myyntiin. Silmä tarkkana pitää olla koska myyntipöydät notkuvat samaa rojua, mitä on jo kotona kaapit ja hyllyt täynnä. Keräily-ja antiikkitapahtumista löytyy varmasti hienoja keräilykohteita.  Niihin kerääntyy kauppiaita ympäri Suomen.  Hintataso on kalliimpi.   Netti on tietysti suuri aarreaitta kaikenlaiselle ta

 Pitää vielä laittaa mökkipihankin syysvärejä.  Kauniita värikkäitä pensaita on ilo katsella.  Kohta ne leikataan kumoon ja keväällä ne taas yltyvät kasvuun.  Pihlajamarjoilla on kiva täyttää kesäkukista tyhjentyneet ruukut.  Väriä lisää.   Kesällä vihreyttä, syksyllä keltaisuutta.  Muodonmuutos antaa silmille kauneutta.  Omalta kohdaltakin vastaavanlainen olisi hyväksi.   Tätä ei leikata tyngäksi.  Pihlajamarjoilla voi täyttää amppelit, kun marjat putoilevat amppeleihin voi laittaa hakoja. Värillisten pensaiden jono punaisten rakennusten vierellä on mielestäni todella kaunis. Horsmatkin punastuvat peltojen ojissa.  Mahtaako horsma olla alkuperäinen suomalainen vai onko sekin tullut jostain muualta.

  Kävelylenkeilläni bongaan jo syksyn värejä.  Koivut eivät vielä ole kellastuneet, mutta muita puita löytyy jo monenlaisissa väreissä.  Puhelin on pakko kaivaa taskusta ja näppäiltävä kuva jos toinenkin.  Syksy saa minut aina yhtä iloiseksi.  Silloin, tällöin runonikin käsittelee syksyä. Yksi runoistani kirjastani Kaipaus: Tuuli kuhisee ja kuiskii syksy tulee, syksy tulee kesä on syksyä saattamassa juna jo puksuttaa asemalle ilma on täynnä syksyn ääniä sateen ropinaa putoavien lehtien kahinaa kosteassa säässä värjöttävien  variksien yksinäistä huutelua Pihlajissa oksat kannattelevat mahtavaa satoa lintujen syötäväksi.  Perinnetietoa on pihlajien runsaasta sadosta voi pitää valheena tai sitten ei:  Pihlaja ei kahta taakkaa kanna.  Tuntuisi hyvältä näin lumikolan varresta katsottuna.  Nykyisin ei meteorologitkaan aina tiedä minkälaista säätä on tulossa. Vielä eivät kesäkukatkaan ole lannistuneet vaan jatkavat kukintaa.  Samettikukat hehkuvat nekin syksyn väreissä.  Taidan ensi keväällä