Puutarhapolun varrelta

Olen innokas auringonlaskujen ja ruskan kuvaaja.  Takapihaltani on avoin peltomaisema ja auringon viime hetket näkyvät hienosti sinne.  Kun vain olen kotona niin kiiruhdan kamerani tai puhelimeni kanssa kuvaamaan.  Otan monta kuvaa peräkkäin ja katselen niitä sitten tietokoneelta, mikä olisi kaunein.  Tummat kuvat näyttävät silmiini jotenkin paremmilta.  Ne ovat salaperäisiä ja pilvet tekevät niistä vielä kauniimpia.   Vaaleissa kuvissa näkyy tietenkin sininen taivas vielä auringon yllä.  Hämärä on jo laskeutunut  maahan ja on vielä näkyvyyttä. Ruskassa on jotein samaa kuin auringonlaskuissa.  Samat värit ovat puiden lehdissä.  ne loistavat päivänvalossa, kuin pienet auringonlaskut.  Luonto antaa meille parastaan näin syksyllä.  Väriä ja valoa auringonlaskujen ja ruskan muodossa.   Kaduilla ja puistoissa kulkiessani pääni pyörii ylös ja sivuille tallentaakseni muistiini sen mitä en huomaa kuvata.  Jotenkin vielä ...

Ruska on täällä etelässäkin nyt aika mukavan näköinen.  Nyt kannattaa käydä ottamassa väriä mieleen.  Aina ei näin värikästä ole.  Kun mieli on matalalla tulevan talven suhteen, kannattaa lähteä ulos puutarhaan ja lenkille.  Kesän kukat on jo poistettu, luonto antaa kaikkien värien loistaa.  Muutama vapaapäivä värikkäässä luonnossa antoi taas voimia jatkaa talvea kohti. Omanamarjapensaan marjat ovat kuin pieniä joulupalloja.  Niistä eivät linnut pidä.  Saan niistä paljon silmäniloa.  Minulle ei ole selvinnyt ovatko ne myrkyllisiä vai pahanmakuisia.  Linnut kuitenkin tuntuvat tietävän mitä syövät.  Kaiken ei tarvitse olla tarpeellisia tai terveellisiä.  Riittää kun ne ovat kauniita. Mongolianvaahtera on ylivoimaisesti herkullisemman punaisin meidän mökkipihassa.  Se on vähän kärsinyt kuivista kesistä ja lehtiä ei ole niin paljon kuin aiemmin.  Toivon sen toipuvan ja antavan minulle vielä monta värikästä syksy...

Pian on puutarhatyöt siinä vaiheessa, että saa kerätä haravat, kuokat ja lapiot suojaan.  Nyt saa alkaa miettimään ensi kesää tai keksiä uusia mielenkiinnon kohteita.  Ei niitä puutarhalehtiä tai siemenluetteloita jaksa koko talvea selailla.  Ruskan ihailun lomassa voi kääntää katseensa kaappien sisältöön, löytyisikö sieltä mitään unohtunutta, jonka voisi nostaa päivänvaloon.                                                     Mongolian vaahtera ei oikein tiedä mikä on punastumisaste Suomessa.  Ollako vaaleanpunainen vai tummanpunainen.  Yllätyn sen väristä joka kerta.  Omenamarjapensaan marjat eivät ole ilmeisesti herkullisia, koska eivät kelpaa linnuille. Kauniita nekin ovat keltaisten lehtien lomassa. Tekemista riittää syksyllä.  Voi kyhätä omia asetelmia koreihin.  Tarvikkeet ovat ilmai...

Syksy hiipii vähitellen puutarhaan ja mieleen.  Värit kellastuvat tai punastuvat, lehdet putoilevat puista.  Syksy ei masenna minua vaan ilahduttaa.  Luonnon vuosikierto on hieno asia.  Ei voi tehdä uutta jos ei jotain vanhaa häviä.  Syksyssä on hienoa sadonkorjuu, värit, erilainen valo, kynttilät ja pimeys.  Vielä ihan en ole valoja ripustellut, kun on vielä kukkien aikaa.  Ideoita olen lehtien palstoilta katsellut miten voisi terassia koristaa. Lomani viimeistä päivää viettelen ajattelemalla mennyttä lomaa.  Olenko levännyt, olen, olenko puuhannut kaikenlaista, olen, siis ihan normiloma.  Ihan kaikkea en ehtinyt, hyvä niin, elämää on vielä loman jälkeenkin.  Viikonloppuina ja vapaapäivinä voin puutarhassa rapsutella ja mietiskellä syksyä ja tulevaa talvea. Vielä syyskukat kukkivat: Leimu, auringonkukat.  Pensaista ja puista on osa ehtinyt värivaiheeseen, ne ovat kuin isoja kukkia.  Osa kasveista on vielä vihreänä ja ...

En kaipaa revontulia, kun ruskan värit valtaavat luonnon ja pihan.  Kävely- ja pyöräretkillä saa ilmaista väriterapiaa.  Puut ja pensaat liekehtivät kirkkaissa väreissä.  Välillä täytyy oikein pysähtyä katsomaan ja ihailemaan väriloistetta.  Ohikulkevista ihmisistä vaikutan varmaan ihan pöljältä.  Onneksi otan toisinaan kameran mukaan rekvisiitaksi.    Aina eivät ruskan värit pääse näyttäytymään.  Wikipediasta piti taas opetella ruskan syntyminen.   " Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen, jolloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet , kuten oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit , pääsevät näkyviin. Lehtivihreän muodostaneet molekyylit siirtyvät hajottuaan kasvin monivuotisiin elimiin, puilla runkoon, sillä niiden valmistamiseen kuluu puulta paljon energiaa ja mineraaleja. Tämä mahdollistaa niiden käyttämisen uudestaan. Kuitenkin esimerkiksi ter...