Osaksi omavarainen

 Olisi hienoa olla omavarainen kasvien kasvatuksessa edes 5% tasolla.  Olisi mistä ottaa edes osan aikaa vuodesta.  Siihen tarvittaisiin paljon maata ja viljelylaatuja. Kenties pari kuukautta pystyisi tulemaan toimeen itse kasvatetuilla.  Paljon työtä ja aikaa lisätyö vaatii.  Se on valinta, johon en pysty. On pakko pitää haaveet maltillisena. 

Nimenomaan kasvien suhteen.  Kaikki meijeri, vilja ja lihatuotteet pitää ostaa.  Pelkästään kasvisruokaa syöväksi ihmiseksi minua ei saa. 

Siemenperunoita ostettiin liikaa maahan nähden.  Loppuja istutettiin lehti-ja heinäkasaan.  Hyvin ne ovat vartta kasvattaneet.  On mielenkiintoista nähdä tuleeko perunaa yhtään.

 Purjoa riittää koko talveksi, samoin sipulia.  Perunaa riittää pariksi kuukaudeksi.  Yrttejä on riittävävästi.  Papusadosta odotan hyvää jos kaikki natsaa.  Siinä on jo hyvä alku.  Marjat ja sienet noukitaan metsästä talteen. Nämä kaikki mökin pihasta ja ympäristön metsästa. Kotona takapihalla kasvaa omenapuu ja raparperi. En aio ostaa edes mansikoita pakkaseen.

Humala

 Humalan kasvatus on helppoa, mutta sen oikeaan suuntaan laittaminen vaikeaa.  Humalan kasvattaminen on talon miehen projekti.  Sitä kasvaa sekä mökillä, että kotipihassa kaupungissa.  Niihin pitää laittaa pitkät ja tukevat salot.  Meilläkin on n. 5-8 metriset.  Niistä on syksyllä välillä hankala riipiä kuivat varret pois.  Ne kun pakkaavat kiertymään ja kaartumaan toistensa päälle.   Alkuperäiset taimet on otettu naapurin pois heittämistä taimista, jotka alkoivat kasvaa asumattomalla paikalla.

Jos haluaa humalan menevän muualle kuin ylös.  Niitä on vahdittava ja kierrettävä kasvamaan haluttuun suuntaan.

Yksi varsista kapuaa jo viereiseen koivuun.  Humalassa on vahvat juuret, joten siihen penkkiin ei voi oikein laittaa mitään muuta.  Se tukehduttaa ja kerää itselleen kaiken veden ja mullan voiman.

Onhan se komea katsella.  Tässä se mahtuu kasvamaan, navetan seinustalla.  

Kukkia tulee runsaasti.  En ole keksinyt niille mitään käyttöä.  Tässä voisi olla yksi tai kaksi vinkkiä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/04/kasvaako-pihassasi-kannabiksen-lahisukulainen-nain-otat-humalan-hyotykayttoon

Tältä sivulta löytyi muutama käyttökohde, tinktuuraa, humalateetä ja jalkakylpyä.

Rivitalon takapihalle se alkaa olla jonkun verran liian iso kasvi.  Se tunkee joka paikkaan.  Jouduin siirtämään raparperin sen vierestä pois.  Mielestäni se häiritsi sen kasvua.

Pyykkinarun päällä se näyttää melkein rypäletertulta.  Sitä voi katkoa ja repiä miten vaan, se ei ole moksiskaan.  Kasvu taitaa vain kiihtyä.  En ehkä enää haluaisi sitä näin pieneen pihaan.

Hellekesä 2018

Näin uudenvuodenpäivänä 2019 on mukava palata vielä vuoden 2018 kesään ja laittaa kukkieni kuvia sivulleni.  Kyllä kukat kukkivat, vaikka kesä oli helteinen ja välillä liiankin kuumaa.  Sinä hetkenä, kun helle on kestänyt monta viikkoa ja tuskailen lämmön kanssa, kukat kukkivat, ei niin runsaasti, mutta kuitenkin.

Istutetut valkovuokkoni, anemonet, eivät leviä vaikka niin toivoisinkin.  Ne eivät vaadi kummoistakaan kukkapenkkiä.

Ruusuja on hauska istutella muiden kukkien joukkoon.  Välillä ne selviävät seuraavalle vuodelle, toisinaan eivät.

 Särkynyt sydän ja kotkansiipi ovat viihtyneen rivitalon varjoisalla puolella monta vuotta.

Lumipalloheisi kukkii ja kasvaa liikaakin, sitä on pitänyt harventaa joka vuosi. 

Omenankukkapensas oli runsaassa kukassa.  Niiden marjoja eivät linnut syö.

Kanukka kukkii vaatimattomalla tavalla.  Onneksi lehdet ovat moniväriset. 

 Ahkeraliisa ei oikein viihtynyt, kun ei ehditty aina kastelemaan.  Tupakkakukka teki pari kukkaa.

Juhannusruusu ei petä koskaan.

 Mehikasvi lähti hyvin kasvuun kivikossani.

Tiikerililja ei meillä kovin hyvin leviä, vaikka monet niin lupailevat.

Ruusupenkkejä on meillä mökillä monen sorttisia.  ei niistä kaikista tiedä mitä lajia ovat, mutta kauniita kukkia tekevät.

Kullero viihtyy ruusujen kanssa hyvin. 

 Kärhö tekee suuria kukkia, mutta ei varmaan ole meillä kaikkein parhaassa kohdassa.

Pieni terassimme, vähän liian kuuma, aurinkovarjo auttaa hieman.

 Varjolilja kasva ja kukkii hyvin, kunhan saa edes vähän varjoa kuumalta auringonpaisteelta.

Isot samettikukat ehtivät kukkimaan lopultakin.

Huonekasvien viihtyminen

Ohjeissa usein sanotaan kasvien olevan helppohoitoisia ja kukkivan runsaasti.  Tietysti näin tapahtuukin silloin tällöin, mutta eivät ne ilman hoitoa pärjää mikään.  Haluaisin enemmän kotiini viherkasveja, tilat vain ovat rajalliset ja lämpötila on monille kasveille liian lämmin.  Unelmoin valoisasta viherhuoneesta jossa olisi viileää, mistä lämpotilasta toiset kasvit pitävät.  

Minä olen saattohoitanut paljon  kukkia, jotka eivät ole jostain syystä viihtyneet meillä.  Sant Pauliat ja joulukaktukset ovat viihtyneet meillä kaikkein parhaimmin.  Ihmeköynnös oli myös aika sitkeää sorttia, se vain kiinnittyi niin lujaa tapetteihin, että se oli pakko hävittää.

Croton kasvoi niin isoksi, ettei se mahtunut meidän pieniin tiloihimme.  Kaikenlaisia kukkia olen yrittänyt saada kasvamaan.  Jo istuttaessani olen tiennyt, ettei tämä kasvi menesty meillä.  Olen odottanut ihmettä tapahtuvaksi. 

Kliivian kanssa olen tehnyt töitä saadakseni sen menestymään.  Yhden kerran olen saanut sen kukkimaan.  Se oli ilonhetki.  Olen ilmeisesti kastellut sitä liikaa lepokaudella.  Siitä se ei kuulemma tykkää.  Eikä saa paljon siirrellä purkista toiseen.  Kliivia pitää ahtaasta purkista, vaikka juuria olisi paljon.  Jaoin kliivia tänä vuonna, antaakseni jakokukan eteenpäin, en tiedä miten käy.  Jännitysnäytelmä tulossa, kuoleeko kukka vai jääkö eloon.

Tämä oli yksi epäonnistuneista.  En tiedä edes nimeä.  Se ei kasvanut juuri ollenkaan ja kitui pikkuhiljaa pois.  Kotini sille varmaan keskitysleiri.

Saint Pauliat kestävät melkein mitä vain ja kukkivatkin pari kertaa vuodessa.  Sen sanoisin olevan helppohoitoinen kasvi.  Tietysti sekin tarvitsee kosteutta ja valoa.

Minipuutarha pystyyn jos ei muuhun pysty

Kuvittelin hetken tilannetta: ilman puutarhaa, että ei pääsisi tonkimaan multaa, istuttamaan kasveja ja vihdoin ihailemaan kasvustoa.  En haluaisi sellaista hetkeä elämääni.  Edes pieni puutarha sisälle olisi pakko perustaa.  Kasvattamista tulee ajateltua talvellakin, kun pakkanen paukkuu ja lumi on maassa.

https://askelterveyteen.com/5-upeaa-ideaa-minipuutarhan-luomiseksi-kotiisi/

Kasvit tuovat rauhaa ja terveyttä, poistavat stressiä ja antavat tulevaisuuden uskoa.  Ennen kaikkea kasvattaminen on puuhailua mielen rauhoittamiseksi.  Toissijaiseksi jää useimmiten sadon saaminen.  Sekin on tietysti hienoa.

Uusia tapoja kasvattaa ja kokeilla jotain uutta tulee miettineeksi vähän väliä.  Tänäänkin mietin miten voisin hyödyntää ison lasipullon, voisiko siihen istuttaa jotain. Kokeilin ideaa heti, kun sattui kotona olemaan joutilas lasipullo

En ole ihan varma näiden kasvien sopivuudesta, mutta kokeillaan.  Lihansyöjäkasvi on toinen ja toista en tunnistanut.

https://hangardens.com/2012/01/25/pullopuutarha/

http://marjaananmaja.blogspot.fi/2014/06/kuinka-teet-pullopuutarhan.html

Löysin pari osoitetta, jossa sitä oli kokeiltu ja ihan hyvillä tuloksilla.  Oma lasipurkkini on isosuinen, joten siihen oli vielä helpompi istuttaa, kuin kapeasuiseen pulloon.  Neuvoissa ohjataan laittamaan pohjalle soraa ja käyttämään istuttamiseen puutikkuja tai rautalankaa.

  Tätä ideaa oli pakko kokeilla.  Pieni videon pätkäkin löytyi, josta löytyy neuvoja.

https://www.youtube.com/watch?v=0MIlaXnUDmg

Meillä minikaivo, miksi ei myös minipuutarha.

Kesä 2017

On jo aika muistella mennyttä kesää.  Onnistumisiakin tuli, vaikka tuntui välillä, että jatkuvasti satoi vettä, eikä mikään kasvanut.  Väkisin ei voi kasvattaa mitään, hyvä huolto ja ravinteet auttavat paremmin.  Vähän niin kuin lapsen kasvatuksessa.  Kukkien kasvattamisessa on se hyvä puoli, että kaiken voi aloittaa uudestaan seuraavana kesänä.

Meillä on kaksi puutarhaa, iso ja pieni.  Kokeiluareenaa löytyy välillä liiankin kanssa.  Onneksi ei tarvitse ihan yksin puurtaa.  Kumpikin tekee sen mitä osaa ja jaksaa.  Aina ei tarvitse tehdä mitään, voi vain istuskella ja nauttia näkymistä.  Näin talvella sitten kuvista, mitä on ottanut kesän aikana.

Monet näistäkin kuvista on jo ollut näytillä, mutta halusin koota vielä muutaman tähän juttuun.

Unikot kukkivat kauniisti rivitalon pihalla.  Hentovartisia ja isokukkaisia.  Terälehdet tippuivat aika nopeasti, ehdin sentään kuvaamaan. 

Kärhön suuret kukat kaunistivat omenapuun runkoa.

Robinson Red päivänkakkarat ovat iloisesti kaksivärisiä, kuin pieni keltainen aurinko punaisten terälehtien keskellä.  Täytyy tukea, kun kasvavat niin pitkiksi.

 Iloinen yllätys oli, alppiruusut kukkivat monen vuoden odottamisen jälkeen.  Joko tein jotain oikein tai tämä kesä sopi niille paremmin, kuin edelliset.

 Salaatit kasvatin parvekelaatikossa.  Siitä oli mukava napsia niitä ruokapöytään kaupungissa.

Lumipalloheisi ei pettänyt tänäkään vuonna.  Sitä on ollut pakko karsia liian kasvamisen takia.

Mökin kasvimaalla kasvoivat perunat, sipulit, persilja, purjo ja mansikat.  Perunat varsinkin ilahduttivat maullaan.  Idätin ne monesta lajista, jotka jäivät keittämättä.  Ihan hyvin siis onnistui sekin homma. 

 Mökin tupa on tyypillinen, eli siis ihan tavallinen.  Leivinuuni ja kesäkäytössä sähköuuni.  Vähän uutta ja suurin osa vanhaa kierrätettyä kalustoa.  

 Auringonkukat kasvoivat aittarakennuksen takana auringossa räystään korkeudelle asti.

Sauna pilkottaa omenapuun takana.  Siellä nautittiin monet hyvät löylyt.  Kaiken kaikkiaan ihan mukava kesä loppujen lopuksi.  Ainahan sitä mieluummin muistelee hyviä asioita.